'Cause everything starts from something

Never say never?

"Ai mittelspitz?" ihmetteli ihan käsittämättömän moni kun kuuli Lumon kotiutumisesta. Ja niin ihmettelin itsekin. Haussa oli toinen harrastuskoira Taikan rinnalle, ideaa kypsyteltiin pari vuotta ja varsinainen odottaminen alkoi kolme vuotta sitten keväällä. Ajatuksissa pyöri useampiakin rotuja, mutta mitteli ei ollut päälimmäisenä. En uskonut löytäväni mitteleistä (saati kleineistä) sellaista yhdistelmää, josta voisin saada rohkean, vietikkään, aktiivisen, kohtuullisen kovankin koiran jonka pikkukoiran luonne ei tulisi estämään mitään harrastusmaailmassa. En kuitenkaan halunnut lähteä myöskään isojen paimenten linjalle, sillä hain ensisijaisesti koiraa itselleni sopivaksi perheenjäseneksi, joka jakaisi kanssamme arjen ilot ja surut.

Lopulta jäljelle jäi shetlanninlammaskoira. Odotinkin jo useampaa pentuetta, jotka kaikki menivät mönkään syystä tai toisesta. Avasin silmäni myös mitteleille, kuitenkaan tosissaan uskomatta että löydän sellaista. Syksyllä kuulin Lumon emän Pedon tulevasta pentueesta. Muistan Pedon agilityradoilta, ja jäinkin odottamaan innolla tulevaa yhdistelmää. Olin kuitenkin hyvin hiljaa ja varovainen pentueen suhteen "koska kaikki menee kuitenkin pieleen."

Takkuinen Lumo 16vko

Joulupäivänä 2013 Facebookiin tulvahti kuvia pienistä, märistä pennuista. Kaksi valkoista tyttöä ja kolme mustavalkoista poikaa. Joulu oli paras ikinä, tosin en tainnut keskittyä joulunviettoon läheskään täysillä. Mielessä pyöri jotain ihan muuta. Uudenvuoden päivänä se sitten tapahtui. Lumon kasvattaja kysyi haluaisinko toisen nartuista, mikäli kaikki menee pentujen osalta niinkuin toivottiin. Luin viestiä vanhempieni olohuoneessa ja varmasti täysin tyynenä enkä lainkaan kyynel silmässä (...) ilmoitin läsnäolijoille, että minulle tulee kahden kuukauden päästä pieni Lumo, ja vastasin Kyllä.

Pennun odottaminen oli käsittämättömän raastavaa, välillä kauhunhetkiä (miten mä ikinä pystyn siihen!) ja välillä vaan sietämätöntä odotusta. Sunnuntaina 2.2. näin ensimmäisen kerran viisiviikkoiset pennut. Tytöille oli tullut kovasti eroa niin koossa kuin luonteessakin, ja olinkin murehtinut jo useamman viikon että tuleeko pentua sittenkään. Paikanpäällä kahvipöydässä se sitten varmistui: Lumon kasvattajan mielestä "Bertta" olisi sopiva aktiivisesti harrastavaan perheeseen. Jo silloin näkyi, että tässä on keskivertoa huomattavasti räyhäkkäämpi ja aktiivisempi mittelinalku. Matkalla katsomaan pentuja soi En tekisi toisin (Jukka Hallikainen). Viimeiset viikot odotusta menivät nopeammin, tekemistä oli niin paljon. 22.2. matkasin sitten Äystöön, hakemaan Lumoa kotiin.

Lumon oltua laumamme jäsen nyt kahdeksan viikkoa olen oppinut siitä hirmuisesti. Se on juuri niin vauhdikas pentu kuin oletettiinkin. Jo kasvattajalla oli selvää, että tästä ei tule helppo pentu, eikä sen kanssa pärjättäisi ilman selkeää otetta ja aktiviteettia. Lumolla on hyvin vahva oma tahto, ja vaikka se on paljon minun perääni se pärjää tilanteissa hyvin yksinkin. Se ei tunnu pelkäävän mitään. Taika on sille aivan liian kiltti, ja tällä hetkellä päiväni kuluvat komentaen sitä irti Taikasta - Taika ei sano mitään vaikka sattuisi. Se vaan kyräilee kulmiensa alta, mikä ei ole yhtään hyvä homma. Lumo on vauhdissa suurimman osan päivästä, mutta nykyään osaa jo paremmin rauhoittua nukkumaan edes muutaman kerran päivässä. Lumo on myös tehokas kodin irtaimiston tuhoaja ja käyttää hampaitaan myös ihmisiin edelleen jatkuvasti. Työnsarkaa siis riittää!

Yritys säästää kodin irtaimistoa

Lumossa on huikean hienoja puolia. Rohkeuden ja toimintakyvyn lisäksi se on saanut terävät aivot. Ulkona se tulee hienosti luokse ollessaan vapaana, se on sisäistänyt naksuttimen hyvin ja ottaa kontaktia mieluusti. Leikkiä ollaan tehostettu viimeiset viikot, ja Lumon leikkimistä voikin jo kuvailla varsin hyväksi - tapporavistuksiakin on nähty jo hallillakin. Sillä on hyvä puruote, vielä oma-aloitteisuutta voitaisiin harjoitella lisää - niin ja luopumista. ;) Kaiken kaikkiaan Lumo on juuri sellainen mitä halusinkin. Se löytyi yllättävästä paikasta ja oikeastaan myös rodusta, mutta ainakin tähän asti se on täyttänyt kaikki toiveeni räyhäkkäästä pienestä sisunaalista. Se ei ole helppo, mutta se on aivan mahtava. Sen kanssa arki on ollut haastavampaa kuin kuvittelin, mutta hetkeäkään en antaisi pois. Joidenkin asioiden on vaan tarkoitus tapahtua.