Pelkäsin ettei Taika hyväksy uutta pikkusiskoaan. Meinasin jättää pennun ottamatta kun surin jo etukäteen että Tai ei pidä siitä.
Nykyään meillä harrastetaan naalipainia päivästä toiseen, isosisko huolestuu jos pikkusisko vinkuu tai se jätetään yksin, tyypit nuolevat toistensa naamoja ja suurin ongelma on Taikan ylenpalttinen kiltteys pikkusiskolle. Ja se ilme mikä Taikalla on naamallaan kun joku vihdoin tajuaa mistä on kyse hammasteluleikeissä. Välillä Lumo onnistuu soluttautumaan nukkumaan ihan siskonsa kylkeen. Taika antaa sen olla siinä, ehkä nuolaisee vähän.
Lumo on oikein päätös minkä olen Taikan kotiutumisen jälkeen tehnyt. Se on ihan timanttia.
Ps.
Lumo sai tiistaina Rukan valjaat. Kasvunvaraa on, mutta menee jo nytkin.
 |
| Joskus jos oikein kovasti yrittää voi jäädä huuli ruttuun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti