Se on ohi nyt. Nimittäin YTL.
 |
| Et tälläst viimeviikkoina |
Pentuhirviön elämään kuuluu kokoa 29cm ja 3,5 kg keskiviikkona mittailtuna tyypin 12-viikkoispäivänä. Luu on ihan käsittämätön pentu. Se ei pelkää mitään eikä ketään, se on aina etunenässä menossa joka paikkaan. Se on tuhannesti kovapäisempi kuin mihin oon Taikan kanssa tottunut - eikä sekään ole mikään lapanen. Se ei usko mitään eikä ketään, se repii ihan täysiä, sillä on maailman suurin ego. Hallilla se tykittää putkea, mutta jää ottamaan palkan jos sattuu huvittamaan. Se juoksee tunnin metsässä ja sen jälkeen kyselee että mitäs äiti sitte tehtäs.
Se on ihan dynamiittia. Toivotaan vaan että osaan sytyttää sen oikein eikä se räjähdä mun käsiin.
Neljä ja puoli -kiloinen kävi tykittämässä kaksi rataa viime lauantaina kisoissa. Ensimmäinen rata oli agirata, ja siltä saatiinkiin nolla nätillä ohjauksella. Toiselle radalle lähdettiin hyvillä fiiliksillä. Taika painoi ihan täysiä. Kolmanneksi viimeisellä esteellä tajusin, että ei hitto, tästä tulee tuplanolla! Toiseksi viimeisellä esteellä unohdin radan ja ohjasin väärältä puolen hyppyä. Ei. Näin.
Jos joku tietää jotain hyvää henkisen valmennuksen kurssia kisatilanteita varten, niin tänne saa vinkata!
Lumon elämään on kuulunut pentutreffejä, lenkkejä, Taikan kanssa juoksemista, treenihallille ja kaupoille ajelua ja kotona leikkimistä. Nyt kun YTL on ohi ja elämä jatkuu alamme perehtyä taas naksuttelun ihmeelliseen maailmaan ja aletaan treenaamaan paikallaoloa sekä takaakiertoa. Maahanmeno ja istuminen sujuvat jo kivasti, Luu pöksäyttää maahan heti kun haluaa jotain. Silmiinkin se katselee varsin kivasti, siihen asti kunnes paukauttaa kiinni nenään, käteen, varpaaseen tai punttiin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti