Pari sanaa Lumosta

Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu että ymmärtää koiraa puolesta katseesta? Ymmärtää sitä yhdestä eleestä, pienestä liikkeestä, ja tietää miten kannattaa toimia. Reaktiivisen koiran kanssa koiran pieniin eleisiin on oppinut kiinnittämään paljon enemmän ja nopeammin huomiota, kuin aiemmin. Lumon kanssa on ollut parasta huomata se, kuinka paljon koirakin lukee minua, ja miten hyvin se oikeastaan tunteekaan minut. 

Liian monesti tulee puhuttua Lumon haasteista ja sen niin sanotuista huonoista puolista, joten ajattelin nostaa esille muutaman parhaan piirteen Lumossa. Lumo on mielettömän kiintynyt minuun, se seuraa kuin hai laivaa. Se osaa olla todella hyvin yksin, mutta palatessani siitä näkee vilpittömän onnen ja kaipuun.

Lumo on äärettömän nopea oppimaan. Se oppii uuden tempun helposti ihan muutamalla toistolla sheippaamalla.

Lumo rakastaa Taikaa ihan koko sydämestään, ja ne ovat erottamattoman tiivis pari.

Lumo rakastaa myös aikuisia ihmisiä ja on valmis pussailemaan ihan kenen kanssa tahansa.

Lumo elää ja hengittää agilitylle ja juoksemiselle. Se jakaa kanssani aidon palon lajiin, jota en ole muiden koirien kanssa kokenut.

Jotenkin kaikki mitä Lumon kanssa saavutamme tuntuu erityisen hienolta, kun tiedän miten paljon haasteita siellä taustalla on, ja miten moneen ongelmaan olemme joutuneet yhdessä etsimään avaimet. Lumon kanssa olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä, niinkuin jättämään sen pois jalostuksesta reaktiivisuuden vuoksi, ja pohtimaan millaisiin tilanteisiin voin sen viedä ja miten handlaan sen milloinkin. Kertaakaan ei ole kuitenkaan käynyt mielessä, ettäkö me emme kuuluisi toisillemme. Koiria laitetaan kiertoon aivan liian helposti, eikä nähdä sitä faktaa, että ei ole olemassa huonoja koiria, on vain keskeneräisiä koiria. Joku fiksu koiraurheilija onkin sanonut "Don't wait for the perfect dog: take the dog and make it perfect."