Voisi varmaan sanoa, että on ilmoja pidellyt. Jos pidelleellä tarkoitetaan sitä, että joka toinen päivä on pakkasta ja tulee kymmenen senttiä lunta, ja joka toisena paistaa aurinko ja kyyt luikertelee lämpimillä kallioilla. Vähän on vielä jäänyt mulle epäselväksi, että onko tämä nyt se kuuluisa kevät vaiko eikö vielä. Hauskaa on silti ollut ja on ulkoiltu säässä kuin säässä.
Miten niin keli vaihtelee?
Naalit aloitti juoksut viikko sitten, joten olemme kisatauolla. Kisataukoilu on aina tylsää, mutta jos rehellisiä ollaan niin se tulee hyvään väliin. Ehtii juoksut alta pois ennen kesän arvokisoja, toukokuun lopun TopTeam-leiriä, lomareissua ja evakoitumista putkiremppaa pakoon kesäkuussa. Hyvään saumaan. Kuten tavallista naalit juoksevat samaan aikaan tismalleen, mikä on aina näppärää ja siitä pisteet heille.
Verbaalisia käskyjä välistävetoihin opiskelemassa
Virallinen myymälänsulkija
Naalit ovat siis saaneet tyytyä lenkkeilyyn ja pihatreenailuun viimeisen viikon. Sitä ennen ehdittiin omatoimitreenailun lisäksi käydä yksissä Sannan vetämässä TopTeam-treeneissä, joissa ensin juostiin joukkuekisaveto ja sitten varsinaisesti treenattiin. Lumon joukkueveto oli hyvin vauhdikas pätkä, joka sopi meille oikein hyvin. Treeniosiossa halusin ottaa puomin leikeröintiä, pätkässä jossa Lumo piti itsenäisesti suorittaa A ja mennä siitä putkeen minun ollessa kauempana puomi meidän välissä. Palkkailtiin ensin pari kertaa putkeenmenoa A:lta ja sinnehän se sitten jo sujahteli. A:t oli tosi hyviä normirytmin esityksiä, vaikka olin kaukana. Muussa rataosiossa ei ollut Lumpun kanssa ongelmaa, se lähti hyvin myös sylkkäriin vauhdista. Tehtiin vielä katsaus Lumon keppiedistykseen itsenäisyyden ja varmuuden osalta, ja Sannan mielestä kepit ovat aivan hyvät nytten. Aina voi toki parantaa, mutta hyvin näillä jo hiihdellään. Alla tuo "kisaveto".
Kouluakin on jäljellä vielä kolme viikkoa, mutta silti olen ehtinyt puuhailla runsaasti koulutushommia. Viikko sitten olin viikonlopun agilityn koulutusohjaajan peruskurssilla, ensimmäisessä pätkässä. Sinänsä asia oli luonnollisesti tuttua, mutta kyllä sieltä uusiakin ideoita pongahti. Olen käynyt kurssin ennenkin, mutta siitä on niin kauan ettei taitojenpäivitys jo ihan byrokratiamielessäkään ole ollenkaan huono idea. Harjoituskoirakot olivat kivoja ja saatiin kaikille uusia ideoita treeneihin.
Omat koulutukseni ovat pyörineet normaaliksi muodostuneeseen tahtiin keskimäärin viisi tuntia viikossa. Yksi vakkariryhmä minulla on Tamskilla ja loput yksityisellä. Paljon erilaisia koiria, eri vaiheissa, ja kaikkien kanssa on ollut antoisaa tehdä hommia. Tamskin koulutettavat iskevät siistiä kisatulosta vähän väliä, mikä on aina hienoa. Kouluttaessa aika humahtaa kyllä ihan hullun nopeasti verrattuna luennoilla istumiseen. Nyt olen aloitellut kesätöitäkin jo myymälän puolella, joten vilinää riittää koulun, kouluttamisen, myymälähommien ja omien treenien ja lenkkien keskellä.
Vaikka naalit on olleet juoksutauolla reilun viikon, on päästy Reijan kanssa treenaamaan. Ihan postauksen alussa on videonpätkä alkulämppäjuoksulenkiltä. Crossailtiin perjantaina 4x250 metrin vedot alkulämpän ohessa, Reijalle tuo oli pieni lämmittely ja itse olin aivan poikki jo tuosta. Muuten juoksulenkit ovat kulkeneet myöskin, naalien kanssa on pistelty menemään tunnin hölkkälenkkejä pari kertaa viikossa. Tuntuu että kunto on nyt ihan oikeasti lähtenyt oikeaan suuntaan, kun Reijankaan kanssa sprinttivedot eivät vie enää useammaksi päiväksi tantereeseen reisiä.
Reijan kanssa on ihan jäätävän hauskaa. Perjantaina tehtiin radan lisäksi kuutta keppiä, ne se osaa jo aika mukavasti. Rimat on nyt olleet 55cm, ja hyppytekniikka on hieno. Reija on toiminnan eläin, se tekee tunteella ja isolla menolla aina sata lasissa. Ihan hurjan hauska tyyppi. Vähän otetaan osumaa välillä kun en osaa leikkiä sen kanssa oikein (ts. varoen hampaita). Eipä tuo haittaa, rapatessa roiskuu. Mutta mulla on sellainen tunne, että tästä on tulossa aika jäätävän siisti.
Vähemmästäkin tulee hiki kun joutuu tottelemaan vielä aksailun jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti