Torstai-iltana oli se hetki mitä oon pelännyt viimesen vuoden ja odottanut kauhulla: Lumon virallinen mittaus. Vaikka omat mittaukset joita on suoriteltu päivittäin viimeset pari viikkoa antokin toivoa, niin en silti uskaltanut hengittää kun päivä lähestyi. Etenkin kun edellisenä päivänä pari kaveria (jotka eivät ole Lumoa koskaan mitanneet) totesivat internetin ihmemaailmassa, että ei se kyllä voi mini olla kun ei minun Puppe tai mikä ikinä ole myöskään. Mun ja valkkulaisten mittausten mukaan se oli medirajan alapuolella, selvästi, mutta ei paljon. Muutama viikko sitten en olisi vielä uskonut siihen, koska sitä ei ollut ikinä kunnolla mitattu ja tollasista turkiskoirista on niin paha sanoa.
Tuomari mittasi ja mittasi ja mittasi, useasta asennosta ja tarkasti. Pidätin hengitystä. "Joo, menee se tänne alle nytkin kun se kunnolla seisoo" oli lopulta tuomio ja maailman isoin paino vierähti harteilta. Tuomari ei nähnyt tarvetta laittaa kiertoon, kyllä se selvästi alle oli. Ei montaa milliä eikä yli puolta senttiä, mutta selvästi alle! Samaan tulokseen päädyttiin kuin treeneissäkin mittaillessa.
Kotimatkalla mittatilauskoiran kanssa juhlittiin jäätelöllä, josta Lumokin sai osansa. Lupasin sille jäätelön jos se on mini, vaikka se ei itse voikaan siihen vaikuttaa. Ilmoitin sen starttaamaan kisauransa ensi torstaiksi Seinäjoelle, jännää ja mahtavaa! Parasta on ettei Lumon ikinä tarvitse hyppiä itselleen liian korkeita esteitä, vaan maksimissaan 35 senttisiä. Niinkun yksi koutsikin meille sanoi: jos tämä on medi, siitä tulee ihan kiva. Jos tämä on mini, niin siitä voi tulla ihan mitä tahansa, ja teille on koko maailma auki.
Nyt meille on koko maailma auki.
 |
| Minikoirat (liiassa) kuumuudessa aamulenkillä |
Jee mahtavaa että Lumo on mini!! :)
VastaaPoistaJep! Mieletöntä! :)
Poista