Even if you fall on your face you're still moving forward!

Eli toisin sanoen tiistain kisailta!

Paikkana oli siis Ylöjärvi, tarkemmin Mutala. Päivän valmisteluihin kuului paniikinomaista pakkailua, hikoilua ja lisää hikoilua. Päästiin lopulta matkaan ajoissa, eksyttiin, ja lopulta viime tingassa ilmoittauduttiin. Eikä edes päädytty Vaasaan!

Ensin agirata. Fiilis melkoisen hyvä kuumuudesta huolimatta. Kontakti melkoisen huono. Huusin kyllä koske, mutta varmaan liian myöhään sitten. Ylihän se tuli ja lujaa, ja kepit aloitti tokasta välistä ekalla törkkäsyllä. Maaliin tultiin kympillä, aikaa tosin jäi vaikka jouduin korjailemaan. Kulki kyllä kivasti noin muuten!
Agirata tubessa!

Hypärille uudella toivolla. Ei ollut ihan niin kuuma enää. Alku vaikutti hankalahkolta, ja päätin yrittää persjättö-persjättö-valssi -yhdistelmää. No ei onnistunut, lähetin koiran tokaa estettä kiertämään ja kun sain persjätön valmiiksi se olikin jo siinä?? Pelastelulla sitten eteenpäin, ja maaliin tultua selvisi syy miksi se oli jo siinä: ei ollut hypännyt ollenkaan tokaa estettä. Hylky siis kun en huomannut korjata. Ihan kivalta tuntui muuten tämäkin rata, mutta kyllä nyt on nollat taas niin tiukassa että tässähän voisi melkein masentua! Vaan ei masennuta!

Ja tuosta hypäri! 
No mitä sitten jäi käteen? Positiivista: keinu toimi moitteettomasti. Homma kulki kuumuudesta huolimatta. A:n kontakti oli hyvä. Osasin ainakin ekalla radalla pääsääntöisesti ohjata ja tehtiin hommia noin niinkuin yhdessä. Vähemmän positiivista: puomin kontakti ei näköjään kisavireessä toimi  edelleenkään. Oletin taas liikaa ja tein liian huolimattomasti (persjätön tokan radan alussa). Stressasin taas liikaa. Odottelin koiraa turhissa paikoissa, kyllä se sieltä tulee!

Mitäs sitten? Huomiset kisat jätetään väliin, koska rotuyhdistys ei meitä halua kisaamaan rotumestaruudesta ja hellettä on luvattu 31 astetta. Mutta viikon päästä pamahtaa taas, ja jos ollaan naamallaan siinäkin hommassa niin ainakin on yritetty!