Loitsu

 Murisevan Belluno, s. 10.3.2020

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tottakai se oli juuri tämä pentu. Juuri tämä sen piti olla. Kuitenkin useamman vuoden ajan etsin oikeaa rotua, yhdistelmää ja pentua, löytämättä mitään mikä kolahtaisi. Tätä pentuetta seurailin jo sen suunnitteluvaiheesta asti, mutta ajattelin, että en mä nyt volpinoa. 

Lopulta tuntui, etten saa silmiäni irti tästä yhdistelmästä, ja oli pakko jutella vähän kasvattaja-kaverini, sekä isän omistajan kanssa. Sen jälkeen tunne vaan vahvistui. Pentuja syntyi seitsemän, joista kuusi jäi henkiin. Uroksia oli kolme, ja alusta asti iskin silmäni miehekkääseen ja sosiaaliseen urokseen, vitoseen.

Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen pääsin katsomaan pentuja vasta 6-viikkoisena. Olin päättänyt, etten päätä mitään ennen kuin näen pennun: ovathan kriteerini kuitenkin aika korkealla. Heti, kun näin pennun, se oli oikeastaan selvää. Se pyrki skumppalasiini ja lopulta sekoiltuaan pari tuntia nukahti jalkoihini. Tässä oli Loitsu.

Ensitapaaminen

7,5-viikkoinen Loitsu muuttikin sitten toukokuun alussa kotiin pitkän junamatkan myötä. Pennunhakuviikonloppu oli ihana, ja olin ihan tiloissa. Siinä se nyt oli.

Kotimatkalla

Ekaa kertaa hallilla

10 viikkoa

Pennun kanssa arki on lähtenyt sujumaan hienosti, yksi 1200 kilometrin roadtrippikin on jo heitetty koko porukalla. Aikuiset ovat ottaneet pennun käsittämättömän hyvin vastaan. Lumoa pidin siitä erillään kaksi ensimmäistä viikkoa ja totuteltiin pikkuhiljaa. Nyt pentu on 10-viikkoinen ja sillä on Lumon kanssa bileet joka päivä koko ajan!

Näin näissä mun koiranhankintahommissa ilmeisesti aina käy: pitkällistä pohdintaa ja pähkimistä, joka lopulta päättyy siihen, että isken silmäni johonkin yhdistelmään, enkä enää pääse siitä irti.

Nyt meidän porukka on täydellinen.

Kymppiviikkoisen Loitsun touhuihin voi tutustua vähän täältä. Kannattaa myös seurata meitä iigeessä @naalienjaljilla.