Syksy tuo mukanaan muutoksia, tai tavallaan paluuta vanhaan. Lopetin juuri viimeiset kurssini, joten jatkossa en ole enää työkseni agilitykouluttaja, vaan jatkan agilityn parissa puhtaasti harrastuksena. Tämä tuntuu erittäin luonnolliselta valinnalta. Pidän kovasti kouluttamisesta ja tykkäsin työpaikastani hirveästi, mutta aika ja energia ei vaan riitä kaikelle, ja alkoi olla itsestäänselvää että joudun lähiaikoina valitsemaan teenkö agilityjuttuja työkseni, vai haluanko panostaa omaan tekemiseeni, treenaamiseen ja kisaamiseen. Valitsin jälkimmäisen, koska kuitenkin lähtökohtaisesti sydämeni sykkii ensisijaisesti omille koirille, niiden kanssa treenaamiselle ja kisauralla kehittymiselle. Valinta tuntuu oikealta. Yksi seuramme ryhmä minulle jää koulutettavaksi, joten pääsen heidän kanssaan kuitenkin purkamaan koulutusintoani, mutta vain harrastuspohjalta.
![]() |
Vikaa kertaa työpaikalla |
En tiedä olenko ikinä ennen ollut kesän loppumisesta näin innoissani! Meillä on niin paljon kiinnostavia suunnitelmia syksylle ja talvelle, on paljon treenattavaa ja hirmuinen into treenata. Molemmat koirat on myös jo ilmoitettu piirinmestaruusjoukkuekisaan, ja ainakin Taikan ilmoitan myös yksilöön. Muutamat normikisatkin on jo laitettu kalenteriin, joten kisatauolta palataan näillänäkymin reilun kahden viikon päästä. Lumon kanssa käytiin viikko sitten myös koiratanssikoulutuspäivässä, josta saatiin hirveästi uusia ideoita treeneihin etenkin sivuaskeleiden, peruutukseen positioissa ja ison ympyrän suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti