Kun pennut olivat viikon ikäisiä ja kaikki kasvoivat normaalisti sain kasvattajalta viestin, jossa hän kysyi olisiko tässä minun pentuni. Vastasin kyllä, ja alkoi raastava odotus siitä millaisiksi pennut kasvavat: minulla oli tärkeät kriteerit pennun suhteen. Halusin aktiivisen, kohtuullisen kookkaan pennun, jolla olisi runsaasti saalisviettiä ja joka hakisi itsenäisesti kontaktia ihmiseen. Sen "hullun" pennun. Ja kun viisiviikkoisen Lumon näin, tiesin että tässä se on! Muiden pentujen heräillessä Lumo marssi voittajan lailla paikalle, iski naskalit sukkaani ja ilmoitti että tässä mää nyt oon, otaks vai jätäks! Lumo pisti ranttaliksi molemmilla vierailuillani koko ajan, juoksi lelu suussa ja pöllyytti sisaruksiaan. Parkkeerasi syliini pureskelemaan paitaani. Ja siinä se sitten oli.
Lumo on lunastanut kaikki odotukset miljoonakertaisesti. Se on erittäin aktiivinen, vietikäs, repii hulluna lelua, on aina innoissaan tekemässä mitä tahansa ja rakastaa aivan rajattomasti. Kaikkea. Se kasvoi ja kasvoi, ja kaatoi kaikki oletukset siitä, ettei narttumittelistä voi tulla mediä. Medi tuli. Mutta se ei ole este, se on vain haaste!
Innolla odotan mitä kaikkea pikkunaali pääsee vielä tekemään ja kokemaan! Samalla olen valtavan kiitollinen Piialle, joka uskoi pyörremyrsky-terroristipennun käsiini, koska parempaa en voisi kuvitellakaan!
Ihanaa ja tunnelmallista Joulun aikaa kaikille! Naalit ovat viettäneet joulua perhepiirissä lenkkeillen, syöden ja lahjoja availlen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti