It's not about being better than everybody else. It's about being better than you ever thought you could be.
Aikamoinen viikko takana! Elokuun viimeinen viikonloppu oli aurinkoinen, me vietettiin se tosin pääosin sisätiloissa Naurava Koira Areenalla Riihimäellä Lotta Vuorelan ja Sonja Paavolan agilityleirillä. Ja olipas leiri! Lauantaina oli luento Agilitykoiran huollosta, sekä molempien kouluttajien treenit. Sonjan treeneissä puuhailtiin erilaisten takaakiertovariaatioiden kanssa ja Lotalla hinkattiin valsseja. Osaan kuulemma sittenkin valssata! Taika oli ihan mahtava koko lauantain, tyyppi oli liekeissä kaikesta mitä tehtiin. Ja koska agilityä ei olisi muuten tullut tarpeeksi päädyimme nukkumaan halliin putken ja hypyn väliin makuupussiin. Ihan hyvin nukutti! Taikan mielestä oli äärettömän hyvä idea singahtaa heti ekaksi aamulla putkeen. No onhan se.
Sunnuntaina oli koko radan treenien vuoro, me mentiin Lotalle. Sitä ennen oli psyykkistä valmennusta, josta luulin ottaneeni opiksi paljonkin. Treenejen loppupuolella Taikan puomin kontakti hajosi ja olin kohtalaisen varma että elämä loppuu siihen. Ei tainnut jäädä psyykkisestä valmennuksesta päähän mitään. (Paljastus: tiistain kisoissa kontakti oli maagisesti korjaantunut.) Muuten Taika oli sunnuntainakin mahtava ja saatiin paljon positiivista palautetta, mutta myös ohjaajalle muistutuksia ohjauksen tehokkuuden tärkeydestä. Exactly.
Lumo oli viikonlopun hoidossa vanhemmillani, ja maanantaina olikin sitten pentulityn vuoro. Luu puuhaili lähinnä eteenmenoa ja valssia. Keskiviikkona Luudels pääsi uudestaan hallille, ja olikin eripätevä. Mulle alkaa vihdoin aueta oikeat tavat treenata sitä ja virittää se oikeaan (lue: hulluun) mielentilaan. Projektina onkin nyt treenata sen kanssa usein, mielettömässä vireessä lyhyitä pätkiä. Raivokkaaseen fiilikseen päästyään se on ihan pidättelemätön.
Tiistaina kisailtiin kaksi starttia omassa hallissa, ekalta nolla (etenemällä 4,01m/s) ja tokalta hylky. Varsinkin eka rata tuntui tosi hyvältä, vaikka radat olivatkin varsin helppoja. Kontaktit meni hyvin kunhan vaan pidin oman asenteen oikean huolettomana niillä. Videolle tuli luonnollisesti vain hylkyrata, jossa oma ohjaus onkin sitten vähän sitä sun tätä. Ilmeisesti kuvittelen ainakin ettei koiraa tarvitse ohjata takaakiertoon ennen kuin se on jo lukinnut esteen. Juu-u.
Torstai ja perjantai lomailtiin agilitystä, vaikka hinku hallille oli kova. Kouluhommia on tehty tämä päivä, ja loppuviikko muuten on kulunut metsälenkkeillessä. Tänään tehtiin pitkästä aikaa yli tunnin remmilenkki kaupungissa päin ja sehän meni varsin leppoisasti. Alkaa kakarakin oppia kulkemaan ja ohittelemaan. :) Metsäily on ollut kivaa, syksy alkaa olla täällä ja sieniä ja puolukoita on mielettömästi.
Loppukevennykseksi Lumon onoff-mietiskelyä tältä aamulta. Kyllä se sieltä löytyy! ;)
Huomenna suunnataankin sitten Nokialle puolustamaan Piirinmestaruushopeaamme! Meillä on mahtava joukkue joukkueskabaan ja sitä odotan erityisellä innolla. (Ainoa mitä en odota innolla on herätys 5.15. Huoh.) Siellä nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti