Viime torstaina valkkutreeneissä pisteltiin menemään viikon takaisista SM-kisoista medien finaalirataa.
Pari muutosta radassa oli, putki 17 oli korvattu pussilla, joka ehkä itseasiassa vähän auttoi 18: lle ehtimisessä, ja 19 oli korvattu vielä yhdellä hypyllä, joka oli saman suuntainen kuin 18. Alusta en tykännyt yhtään, ei ole kivaa lähteä radalle niin että heti tokalle hypylle joutuu tekemään jarrua ja kääntämään pyöreästi kolmoselle. A:lle Taikalla on juoksari, joten siitä painelin varsin reipasta vauhtia työntämään sen 6-putkeen. Laitoin koiran edestäni kepeille ja leikkasin sen taakse, keppejen oikealle puolelle. Keinulle tein sekä takaaleikkausta että persjättöä, joista persjättö toimi paremmin. 13-14 väliin jonkin sortin puolivalssia, jotta koira kääntyi hyvin. 15-17 kipitin vauhdilla tekemään 17-pussin jälkeen persjätön, joka toimi kunhan etenin tarpeeksi, Taika hakee hypyt niin hyvin kaukaakin. Loppu oli iisiä.
 |
| Ihan tavallisia pentuja (c) Minna Haapanen |
En kyllä kokenut rataa varsinaisesti hirveän hankalaksi, vaikka sitä moni piti kisoissa ihan mahdottomana. Mutta niinkuin SM-tuloksistakin nähtiin, niin aivan mahdottoman nopean koiran kanssa tuossa olisi varmaan ollut enemmän haastetta. Taika liikkuu peruskivaa 4 m/s tai himpun alle, joten sen kanssa tuo olisi ollut vielä ihan paineltavissa. Mutta hiki tuli!
Päänvaivaa aiheuttaa edelleen puomin alastulokontakti. Se on vaan niiiiiin hidaaaaas että kerkeän suunnilleen kahvit juomaan odotellessani. Paikkaa on vahvistettu vaikka miten paljon, mutta edelleen musta tuntuu että Taikaa ahdistaa kontaktille pysähtyminen, joten se vitkuttelee sitä ja vaihtaa raville jo puomin päällä. Etenkin jos tuomari on vieressä. Niinpä taas käytyäni palautekeskustelua päivän koutsin kanssa (kiitos!) mietiskelin että pitäisikö tuolle kuitenkin lähteä yrittämään vielä niitä juoksareita. Kokeiltiin muutaman kerran lähettämällä koiraa puomille "menemene"-käskyllä, vapauttaen heti alastulon alkaessa "tule!" Ekan kerran pysähtyi, tokalla laukkasi jo yli nätillä laukalla. Ei se onoffi siis siellä mitenkään selkärangassa ole.
Seuraavana haasteena olisikin siis juoksuttaa Taikaa maassa olevalla lankulla, jotta sen onoffin aiheuttaman jökityksen saisi sieltä pois ja koiralle nätin laukan. Katsotaan tarvitaanko kehikkoa tai jotain muuta, mutta veikkaan että Taikan laukka voisi olla aika sopivan mittainen jotta se ottaisi yhden laukan kontaktipinnalle. Tai sitten ei. Mutta hulluilla on hauskat huvit ja idiooteilla hankalat vai miten se meni, eikä sitä yrittänyttä mihinkään laiteta. Antaas kattoa mitä tästä tulee. Toiveissa olisi kuitenkin saada edelleen koira käskystä pysähtymään onoffiin, mutta ilman käskyä ja eri vihjeellä kiivetessä juoksemaan yli. Koska tämän kokoisen ja vauhtisen koiran kanssa se -2 sekuntia tuntuu oikeesti aika kivalta.
Lumo on tehnyt huikaisevan jänniä juttuja, kuten leikkinyt parilla eri kentällä, purrut mua sormille, leikkinyt kouluttajan kanssa ja tehnyt valssia kerran. Niin ja hyppy-hyppy-putki-hyppy rataa, rimat oli kenties jopa viidessä sentissä. Valssaaminen on hirveän hankalaa kun sitä on tehnyt viisi vuotta vähän-sinnepäin -mentaliteetillä! Oikeisti Lumo ei mitään vielä hirveästi treenaa, mutta on se kerran viikossa käynyt kentällä puuhailemassa ja toisen kerran leikkimässä raivokkaasti. Tykkään siitä päivä päivätä enemmän! Sillä on oikea asenne elämään ja kaikki on sen mielestä maailman parasta. :)
Päivän kuvista kiitos Minnalle, kuvat parin viikon takaisilta napakettujen soidinmenoilta. Tai Lumon ja Kevinin paineista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti