Triks, virallisesti Bella, volpino italiano narttu.
Triks on syntynyt 10.12.2022 Norjassa, josta hain sen Suomeen helmikuussa 2023.
Triksistä on tullut kaikkien lempilapsi. Triks on perusluonteeltaan rauhallinen, mutta hommissa innokas pentu. Se on tosi kiintynyt lauman muihin koiriin, erityisesti Loitsuun. Se on nokkela ja vikkelä, iloinen ja leikkii hienosti. En malta odottaa, minkälainen harrastuskaveri siitä kasvaa.
Jos on aivan äärettömän onnekas, saattaa kerran elämässään saada tällaisen koiran. Olen maailman kiitollisin, että sain olla niin onnekas.
Kiitos rakas Taiku, kun sain jakaa sinun kanssasi tämän kaiken, 14,5 täydellistä vuotta. En vaihtaisi siitä minuuttiakaan.
Taika oli oma iloinen itsensä aivan edelliseen iltaan asti. Minun koirat saivat todella rajun mahataudin, joka veti muutamassa tunnissa Taikan voinnin huonoksi. Vauhtia haettiin päivystyksestä, mutta aamulla tilanteen edelleen heikentyessä jäljelle jäi vain yksi vaihtoehto, ja Taika nukkui mun sylissä pois. Todennäköisesti sen munuaiset eivät kestäneet infektiota. Ihan viime hetkiin saakka Taiku eli täysillä - ja olen siitä todella kiitollinen, vaikka tällä hetkellä sydämeni onkin säpäleinä. Muutama viikko aiemmin Taikalla todettiin yllättäen munuaisten vajaatoiminta, joka oli edennyt jo alkavan anemian tasolle, mikä todennäköisesti vaikutti sen äkilliseen voinnin heikkenemiseen vatsataudin yhteydessä.
Taika oli koira, jollaisen voi saada vain kerran elämässään. Se oli elämäni koira, se oli puolet sielustani. Sitä ei voi edes kuvailla sanoilla, niin paljon se minulle merkitsi. Ilman sitä maailma on harmaa ja merkityksetön.
Päälimmäisenä suru, mutta sen alla kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että sain pitää sen näin kauan, ja että se sai voida niin hyvin aivan viimeisiin hetkiin saakka. Kiitollisuus siitä, että se kasvatti minut aikuiseksi. Tehtiin aivan käsittämättömiä asioita yhdessä, niin paljon enemmän, kuin olisin voinut silloin 12-vuotiaana edes kuvitella. Tiesin aina, että meistä tulee mahtavia, että meistä tulee enemmän kuin mistään. Ja meistä tuli.
Nähdään taas rakas Taika. Odotan jo sitä päivää. Siihen asti saat pitää Minnin ja Nallen kanssa siellä hommia rullaamassa, ennen kuin päästään vahtimaan teidän touhuja.
Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.
Vuosi 2021 oli koirarintamalla tapahtumarikas, vaikka k-tilanteen vuoksi normaaliin kisatahtiin ei päästykään. Lumon kanssa kuitenkin päästiin lyhyempi kausi aksakisailemaan, ja osallistumaan SM-kisoihin. Lumo sai myös ensimmäisen SERTin näyttelyistä (mitääää), sekä ekan hyväksytyn rallyn avoimesta luokasta. SM-nollia nappailtiin myös vuotta 2022 varten jo 6/8, ennen kuin jäätiin kisatauolle steriloinnin & nisän poiston vuoksi. Kisakentille palaillaan näillä näkymin helmikuussa.
Alkuvuodesta Loitsu täytti vuoden ja Toini kaksi, ja ne molemmat luustokuvattiin. Molemmilla polvet 0/0 ja lonkat C/C, molemmilla siistit, mutta matalat maljat. Toinilla kyynärät 0/0, mutta Loitsulla valitettavasti 1/0. Myös Loitsun nollakyynärä on rajatapaus. Loitsu myös selkäkuvattiin virallisesti LTV0 & VA0. Toinin selkä kuvattiin extempore-ratkaisuna epävirallisesti VA0, mutta LTV-alueella näkyy muutosta. Nikama on vähän siinä ja siinä, onko se epäsymmetrinen vai ei, mutta saattaisi tulla LTV3-tuloksena takaisin. Jokatapauksessa muutosta siinä on, vaikka Toini onkin oireeton. Tämä aiheuttaa rajoitteita Toinin jalostuskäytölle (ehdottomasti pitäisi olla LTV0 kumppani, ja löydä nyt kleineissä sellainen...), joten toistaiseksi hommat ovat pohdinnan tasolla. Molemmat menevät nyt alkuvuodesta silmätarkkiin, ja mietitään sitten jatkoa. Haastavaa näiden rotujen kanssa, joista luustodataa ei ole juurikaan olemassa. Nämäkin jos olisi jättänyt kuvaamatta ja ottanut vain polvet, niinkuin molemmissa roduissa tyypillisesti tehdään, olisi kaikki info jäänyt saamatta, ja koirat vaikuttaisivat täydellisen terveiltä.
Loitsu 1v, kuvat Niina Murisoja
Loppuvuodesta jengiin liittyi vielä pieni kleininarttu Vinha! Oranssi Vinha (Tuohipirtin Vinhatuuli) on meillä yhteisomistuksessa, mutta asuu pääasiassa Toinin kanssa Tampereella. Vinha on varsin aktiivinen ja reipas tyyppi, paljon Toinia ja Taikaa vilkkaampi ainakin tällä hetkellä. En usko siitä kasvavan kovin suurta. Nyt vajaan 5kk iässä se on noin 25-26cm korkea.
Vinha pentuna, kuvat Tuohipirtin jengi
Muina viime vuoden uutisina Loitsu kävi myös ensimmäisessä aikuisiän näyttelyssään tuloksilla ERI SA, PU-2 & SERT. Taika kierteli muutaman näyttelyn, ja oli kaikissa ROP-VET tai VSP-VET.
Taika kleinierkkarissa, kuvat Eveliina Nokelainen
Loitsu on avannut myös agilitykisauransa muutamalla hypärillä, paras tulos tähän asti on femma. Loitsun vuoden paras saavutus onkin se, että se mitattiin miniksi (34,9cm!) Taikakin kävi kerran aksakisoissa tänä vuonna, ja tuli siellä toiseksi kleinien rotumestaruuksissa.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tottakai se oli juuri tämä pentu. Juuri tämä sen piti olla. Kuitenkin useamman vuoden ajan etsin oikeaa rotua, yhdistelmää ja pentua, löytämättä mitään mikä kolahtaisi. Tätä pentuetta seurailin jo sen suunnitteluvaiheesta asti, mutta ajattelin, että en mä nyt volpinoa.
Lopulta tuntui, etten saa silmiäni irti tästä yhdistelmästä, ja oli pakko jutella vähän kasvattaja-kaverini, sekä isän omistajan kanssa. Sen jälkeen tunne vaan vahvistui. Pentuja syntyi seitsemän, joista kuusi jäi henkiin. Uroksia oli kolme, ja alusta asti iskin silmäni miehekkääseen ja sosiaaliseen urokseen, vitoseen.
Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen pääsin katsomaan pentuja vasta 6-viikkoisena. Olin päättänyt, etten päätä mitään ennen kuin näen pennun: ovathan kriteerini kuitenkin aika korkealla. Heti, kun näin pennun, se oli oikeastaan selvää. Se pyrki skumppalasiini ja lopulta sekoiltuaan pari tuntia nukahti jalkoihini. Tässä oli Loitsu.
Ensitapaaminen
7,5-viikkoinen Loitsu muuttikin sitten toukokuun alussa kotiin pitkän junamatkan myötä. Pennunhakuviikonloppu oli ihana, ja olin ihan tiloissa. Siinä se nyt oli.
Kotimatkalla
Ekaa kertaa hallilla
10 viikkoa
Pennun kanssa arki on lähtenyt sujumaan hienosti, yksi 1200 kilometrin roadtrippikin on jo heitetty koko porukalla. Aikuiset ovat ottaneet pennun käsittämättömän hyvin vastaan. Lumoa pidin siitä erillään kaksi ensimmäistä viikkoa ja totuteltiin pikkuhiljaa. Nyt pentu on 10-viikkoinen ja sillä on Lumon kanssa bileet joka päivä koko ajan!
Näin näissä mun koiranhankintahommissa ilmeisesti aina käy: pitkällistä pohdintaa ja pähkimistä, joka lopulta päättyy siihen, että isken silmäni johonkin yhdistelmään, enkä enää pääse siitä irti.
Nyt meidän porukka on täydellinen.
Kymppiviikkoisen Loitsun touhuihin voi tutustua vähän täältä. Kannattaa myös seurata meitä iigeessä @naalienjaljilla.
Youtube
Viikko sitten vuorossa oli oman seuran kisat täällä Joensuussa. Hypäri jäänee historiankirjoihin ensimmäisenä ratana koskaan, jolla Lumo tuli pois putkenpäästä vaikka oli jo lukinnut sen! Kaikenlaista ehdittiin puuhastella tällä radalla, mutta yhtäkaikki nollalla maaliin, vaikka puuhastelu toki söi sijoitusta alemmas. SM-nollia kasassa nyt 3 kpl, ei huono ottaen huomioon sen, että palasimme vasta viime kuussa kisakentille vammani jälkeen.
Tilanne vaati nollapullaa, tietysti myös managerille.
Lumon kanssa seuraavana vuorossa on Lappeenrannan kisat ensi viikonloppuna, ja sitten 21. päivä koiratanssiskabat Lahdessa. Freestyleä on tehty oikestaan hävettävän vähän tänä vuonna, mutta mennään silti kokeilemaan miltä kokonaisuus näyttää, ja mitä pitää hioa ennen syksyn isoja kisoja. Taikalle on katsottu rallyyn viimeinen ALO-koe (toivottavasti heheh) toukokuun alkuun, jos vaan mahdutaan mukaan. Pääsisi sitten kesällä molempien kanssa avoimeen luokkaan.
Viikonloppuna päästiin kisaamaan Tampereen EO-karsintoihin Lumon kanssa. Parasta oli päästä ylipäätään osallistumaan, mutta päivän kruunasi ekan radan nolla, jolla saatiin pisteitäkin karsinnoista. Tämä oli samalla toinen SM-nolla ensi kesää varten! Linkki rataan
Kun tekee isoissa kisoissa nollan, saa valita kojuista lelun. Näin se vaan menee!
.JPG)
.jpg)
