Kisakausi alkaa

Lenkkiseuruetta viikon takaa

Ajattelin kirjoittaa lauantaina avatun kisakauden kunniaksi muutaman sanan siitä, miten itse rytmitän vuotta agilityn suhteen. Huomautettakoon alkuun, että tyylejä on monenlaisia, ja tässä kerrotut seikat ovat tuntuneet vain meille sopivilta. Agilityssähän on nykyään mahdollista kisata vuoden ympäri ilman taukoja, koska kisoja on niin paljon. Itse olen kuitenkin jakanut vuoden seuraavanlaisiin jaksoihin:
- Lepokausi: joulukuu-tammikuu
- Peruskunto/treenikausi: helmikuu-toukokuu
- Kisakausi: toukokuu-lokakuu
- Kevyempi kisakausi/treenikausi: lokakuu-marraskuu
Aikamääreet ovat hyvin suuntaa antavia, enkä noudata niitä orjallisesti vaan muokkaan vähän suuntaan ja toiseen kisakalenterin mukaan. Lepokauden olen ajoittanut sen perusteella, että koirillani on yleensä juoksut siihen aikaan myös. Aktiivisin kisakausi kesällä johtuu puhtaasti arvokisojen sijoittelusta siihen. Aktiivisimman kisakauden ulkopuolella käyn myös satunnaisesti kisaamassa ns. "taidontarkastus" henkisesti, etenkin loppusyksyn aikana. Myös aktiivisemman tekemisen kaudella pidän säännöllisen epäsäännölliset viikon tai kahden taukoja muutaman kappaleen vuodessa, jotta koirat saavat rauhassa palautua esimerkiksi useammasta peräkkäisestä kisapäivästä tai treenileiristä.

Lepokaudellakaan meillä ei ns. vedetä lonkkaa, vaan liikutaan silti treenikentän ulkopuolella. Agilitykoiran kunto rakennetaan ylipäätään ihan muualla, kuin treenikentällä, joten olennaisimmassa osassa kisakunnon rakentamisessakin on arkiliikunta. Omia koiriani pyrin liikuttamaan päivittäin noin kaksi tuntia, joka jakautuu yleensä 30min-1h-30min päivän mittaan. Toki tästä tulee poikkeuksia kiireisten päivien tai esimerkiksi helteen takia, mutta pääasiassa noin. Järjestän myös niin, että koirani pääsevät joka päivä liikkumaan jonkun lenkeistä irti, koska ne leikkivät myös keskenään "hullurallia" mielellään, eikä hihnassa liikkuminen oikein korvaa sitä. Toisinaan tämä vaatii kaupungissa asuessa vähän mielikuvitusta, kauemmas autoilua ja vaivannäköä, koska vaikka koirani ovatkin helppoja irtipidettäviä ei niitä voi missä tahansa juoksuttaa jo ihan muidenkin liikkujien viihtyvyyden vuoksi. Käyn myös paljon juoksemassa koirien kanssa, yleensä muutaman kerran viikossa, vaikkakin pisimmille lenkeilleni en aina ota niitä mukaan.

Korkattiin siis kisakausi viime lauantaina, joista tuloksellisesti Lumon kanssa 3xhyl ja Taikan kanssa 1xhyl. Ei siis nappisuorituksia, mutta olin koirien tekemiseen kyllä todella tyytyväinen kun yhtäkkiä vaan lätkäistiin talven sisällä treenaamisen jälkeen koirat ulkokentälle vaikealle hiekkapohjalle. Lumon nollatkin jäivät ihan vaan ohjaajan hitaudesta ja sähläämisestä kiinni, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Taikakin liikkui super hyvin, lipsahti vaan yhden takaakierron väärälle puolelle.

Ja erittäin merkittävänä loppuhuomiona kerrottakoon että Taika täytti viikko sitten kokonaiset 10 vuotta. Yksi sana kuvaa fiiliksiä ylitse muiden: kiitollisuus.

(C) Sirpa Saari

Täysillä kohti kisakesää. Hyvin hoidettu, treenattu, ruokittu ja lihashuollettu koira pystyy tekemään pienen hyvän tuurin myötä pitkälle kohti toista kymmentä vuotta kohti. Silti Taika jää agilitystä tämän kesän jälkeen eläkkeelle, ja on jo nyt viimeisen vuoden ajan tehnyt paljon vähemmän lajia kuin ennen. Kun pohjat on rakennettu hyvin ja rauhassa, pystyy aika pienillä treenimäärillä pitämään koiran kisakuntoa yllä, eikä Taika ole tänä vuonna treenannut kuin kerran kuussa suunnilleen, ja kisannut se ei ollenkaan talvikauden aikana. On kuitenkin mahtavaa päästä sen kanssa vielä kerran arvokisoihin!