Muutama rivi huhtikuisista tunnelmista. Sitä ajattelisi, että kun käy työjutuissa pääasiassa iltaisin ja pyhittää päivät pääsykoelukemiselle, niin ehtisi hyvin kirjoitella treenijuttuja blogiin. Mutta kyllä näköjään voivat päivät kulua nopeasti. On kuitenkin menty ja tehty paljon, nähty runsaasti kavereita, ulkoiltu milloin missäkin, treenattu kaksi kertaa viikossa Lumon kanssa ja Taikan kanssa satunnaisesti. Sitäkin enemmän Taika on hillunut hallilla rakentamassa rataa ja kerjäämässä milloin mitäkin milloin keneltäkin.
 |
| Pääsykoeurakka on todellinen työmaa |
Lumon kanssa treenit ovat sujuneet jollain ihan uudella eufoorialevelillä. Toki tästä palkinnoksi se sai ilmeisesti jonkin mahapöpön, pitkästä aikaa, ja on nyt ollut kolme päivää vähän pahoinvoiva. Pitänee loppuviikosta katsoa sille elläaikaa, jossei ala rauhoittua maitohappobakteereilla. Tämä on kyllä ominaisuus Lumossa, jonka voisin mieluusti vaihtaa pois. Se nappaa aina kaikki mahataudit. Giardian uusiminenkin on käynyt mielessä, mutta seurailen sitä nyt muutaman päivän ennen kuin vedän sen enempää johtopäätöksiä. Saa kuitenkin pysyä hallilta varuiksi pois nyt siihen asti että tasaantuu, vaikka onkin ohjaajalle haastavaa kun nyt kulkee niin mielettömän hyvin.
Olen tähän asti pitänyt pintani päätöksestä, että ollaan kisatauolla pääsykokeisiin asti, eli vielä pitäisi kuukausi malttaa. Polte kisaamaan on kuitenkin kova, ja voi olla että käydään Taikan kanssa heittämässä joku kisareissu parin viikon päästä jos en malta pysyä poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti