Juokse villi lapsi

Kolmet treenit juostu viimeisimpään viikkoon. Viikon takaisissa ryhmätreeneissä tehtiin rataa, jonka alusta väitin ettei Lumo selviä millään. Pah! Aivan hyvin selvisi Lumo siitä, kunhan vaan ohjattiin. Kyseessä oli nopeasti piirrettynä jotain tännepäin, piirsin pelkän alun:

 Testailtiin kyseisissä treeneissä myös ekaa kertaa bumpperia puomille. Tiistaina käytiinkin tekemässä sitä ihan ajatuksen kanssa, ja jo ekoilla toistoilla Lumo alkoi tarjota hyvin mielellään kolmen laukan alastuloa, jollaisen haluaisin sille rakentaa. Katsotaan kuinka lähtee vahvistumaan!

Alla olevaa tehtiin tänään ryhmätreeneissä, rata tosin on piirretty erittäin vapaalla kädellä äkkiä, mutta vähän sinnepäin edes. Lumon kanssa halusin ottaa lentävän kisamaisen lähdön, koska ensi viikonlopun piirinmestaruuksiin tuli sekin ilmoitettua ja siellä taas oletettavasti mennään lentävällä, kun Lumon pysyminen lähdössä ulkokentillä on... olematonta. Otin siis lentävän tässäkin ja juoksin tuli pyllyn alla tekemään persjätön 3:n jälkeen. Ehdin, mutta hiki tuli! Hiki tuli kyllä tällä radalla muutenkin, estevälit oli pitkiä ja koko ajan piti olla tekemässä jotain. :D Lumo hoiti tonttinsa erinomaisesti, ekalla toistolla puomilla ei muistanut bumpperin olemassaoloa mutta seuraaville lähti jo tarjoamaan oikeaa laukkaa hyvin!

Lumon kanssa pitäisi vaan muistaa että kaikki, siis ihan kaikki, on kiinni minusta. Lumo tulee juuri niin lujaa kuin pystyn itse sitä ohjaamaan. Taikan kanssa on olemassa tavallaan maksimivauhti mitä se kulkee ja sen kanssa pysyn aina vähän edellä tilanteessa, mutta Lumolta löytyy ytyä sen verran enemmän että sen kanssa pitää ihan tosissaan pinkoa itsekin. Lumo ei myöskään anna mitään hutilointia anteeksi, vaan sitä pitää ajatuksen tasolla olla koko ajan vähän edellä ja kartalla, ja se selvästi kulkee sitä lujempaa mitä itsevarmemmin ja noh, nopeammin, sitä ohjaa. Kuten pitääkin, ei ohjaajaa saakaan päästää liian helpolla. Lumo myös tällä radalla valitsi itse paremman reitin (lue: putken) kun ei saanut ajoissa tietää minne mennään, siinä missä Taika olisi vain jäänyt kysymään että mihin halusit mut? Toisaalta se on ominaisuus mitä arvostan Lumossa erityisen paljon, sitä ei tarvitse saatella esteille vaan tämä tyyppi kyllä irtoaa ja hoitaa tonttinsa. Tehtiin lopuksi henkinen nollakin, muistin tosin 22 esteen väärältä puolelta. Kyllä hapotti jaloissa jo loppua kohden ja sai ihan tosissaan tehdä henkisesti töitä etten olisi vain palkannut koiraa ja lopettanut kesken kun alkaa hapottaa :D

Mutta aika siistiä että lapsikoiran kanssa pingotaan jo tälläisiä ratoja nollina, en olisi kyllä vuosi sitten uskonut! Tän tyypin kanssa ohjaaja on kyllä selvästi heikoin lenkki, ja pitää alkaa ihan tosissaan tekemään fysiikka- ja koordinaatiotreeniä, sekä ihan vaan yksinkertaisesti opetella ohjaamaan paremmin. Fysiikkatreenit onkin lähteneet taas syksyn tullen ihan uudella meiningillä käyntiin. Lumo antaa just niin paljon kuin siltä kehtaa pyytää, ohjaajan vaan täytyisi koittaa olla koiran arvoinen!