perjantai 25. joulukuuta 2015

Kaksivuotias lohikäärme

Erittäin Erityinen Lohikäärme eli pikkusisko Lumo täytti tänään joulun lapsena kokonaiset kaksi vuotta!
Lumo 2v ja synttärilahja
Lumo (päällä) ja Berit 8vko
On vaikea pukea sanoiksi miten paljon Lumo mulle merkitsee, miten paljon se on opettanut ja mitä kaikkea sen kanssa on koettu. Kulunut vuosi Lumon kanssa on ollut helpompi kuin Lumon pentuvuosi oli, tuhoaminen on pitkälti jäänyt ja arki Lumon kanssa on helppoa kunhan teini on vaan saanut tarpeeksi aktiviteettia. Lumo on silti valtavan erilainen koira kuin Taika oli nuorena, Lumolla on viettiä, vauhtia ja terävyyttä, joita se kohdentaa tarpeen vaatiessa myös vääriin asioihin. Lumo on opettanut mulle ihan älyttömästi koiran kouluttamisesta, saalisvietin hyödyntämisesta treenaamisessa ja arjessa, ja ihan vaan arjesta Koiran kanssa. Taikan kanssa kaikki on aina ollut ihan naurettavan helppoa verrattuna viimeiseen kahteen Lumovuoteen, mutta sekuntiakaan en vaihtaisi pois.
Lumo 10vko
Kaksivuotias Lumo on ihan hurjan hauska kaveri ja aika on kulunut niin nopeasti. Vastahan se oli pieni pärinäpörrö! Nyt se on iso pärinäpörrö. Lumo on ollut kaikkea mitä lähdin hakemaan pentua etsiessäni ja tykkään hurjasti koirasta joksi se on kasvanut. En malta odottaa mitä seuraavat kymmenen vuotta sen kanssa tuovat tullessaan!
Tuntuu, että tämän tyypin kanssa mikään ei ole mahdotonta.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Miten meni noin omasta mielestä? - 2015

Aika katsoa vuoden taakse ja mietiskellä että mites se vuosi nyt sitten menikään?
"Ensi vuodelle (2015) asetan hauskuuden vuoksi muutaman tavoitteen, vaikka tärkeintä on toki että myös vuoden päästä mulla on kaksi tervettä, onnellista harrastuskaveria." 
-> Check! Mulla on kaksi tervettä, onnellista harrastuskaveria, eikä mikään oo tärkeämpää kuin se.- Taikalle hyppyserti, osallistumisoikeus ainakin SM-kisoihin ja ehkä karsintoihinkin

-> Puolicheck. Ei vieläkään hyppysertiä, me ei vaan osata hyppyradoilla. Lopetettiin yrittäminenkin jo, koska en usko että Taika on enää vuoden päästä valioitumiskunnossa. Sen sijaan SM-kisoihin saatiin osallistumisoikeus, ja ylitettiin kaikki tavoitteet ja odotukset pääsemällä finaaliin ja lopulta sijalle 23.! MM-karsintoihin ei yritetty, koska Taika oli saikulla tassujutun takia keväällä.
- Ainakin yksiin kisoihin ulkomaille!
-> Ei toteutunut. Ehkä ensi vuonna?
- Terve ja onnettomuudeton agilityvuosi molemmille
-> Ei valitettavasti toteutunut. Taikalta katkesi toukokuussa taas kannuskynsi, mikä heitti sen kuukaudeksi sairaslomalle juuri ennen SM-kisoja. Sillä oli myös pari kertaa oksennustauti ja kerran silmätulehdus, josta tuli doping-karenssi juuri avo-SM-kisoihin. Lumo säilyi ehjänä!
"PALLOPALLOPALLOPALLO"
- Lumon kanssa esteet kuntoon vuoden mittaan. Ehkä syksyllä hyppyradalle, mikäli kepit on kunnossa ja hyppytekniikka näyttää hyvältä. Virallinen mittaus kesäkuun jälkeen, vaikka taitaa olla tämän medin kohtalo sinetöity kun nyt vuoden ikäisenä penska on kotimittauksella kokoa 37-38cm, 8kg.
-> Ähähää! Todellakin check. Mitä opimme? Kotimittauksella ei saada luotettavia tuloksia. Keväällä sain ensimmäisen kerran kunnon mitan lainaan, ja mittasin Lumosta 35cm. Kesällä sitä mittailivat ankarasti useammatkin ihmiset, ja lopulta olin aika varma että se on 34,8cm korkea. Lumo mitattiinkin 18 kk iässä miniksi, se starttasi kisat ja oli jo kolmansissa kisoissaan kakkosluokassa! Kakkosissa on otettu kolme starttia, ja nollakin on käynyt jo hyvin lähellä. Lumo on näköjään myös laihtunut, se painaa nyt 7,7kg.

- Lumon luustokuvat ja terppatarkit kesällä. Iik. Megaiik.

-> Check! Lumo kuvattiin ja tarkastettiin tuloksilla A/A, 0/0, LTV0, VA0, polvet 0/0 ja silmät terveet! Niiiiin onnellinen!
Ehjä Luikku!
- Lumolle harrastus-H näyttelyistä!
-> Ei menty näyttelyyn vielä tänä vuonna, mutta ensi keväälle on katsottu!
- Lumon kanssa ehkä toko- tai koiratanssimölleihin? Olisi myös kiva kokeilla jotain ihan uutta harrastusta. Uimassa voisi käydä useammin.
-> Check! Lumo kävi koiratanssikisat korkkaamassa syyskuussa, tuloksella ALO1/12, KUMA! Tokoakin on treenattu, mutta paikkis ei ole vielä tarpeeksi varma kisoihin.
- Omat opiskelut siihen vaiheeseen missä niiden kuuluisi tämän vuoden jälkeen olla :D ja oma treeni pysymään yllä edes kohtalaisesti. Uusi pesäkolo myös tulee eteen tänä vuonna.
-> Opiskelut on ajantasalla! Oma treenikin on kulkenut ihan mukavasti. Pesäkoloa ei vaihdettu vaan samassa kaksiossa ollaan edelleen.

Mitäs sitten vuodelle 2016?
Taika:
- Pysyä terveenä
- Pysyä agilitykunnossa vielä kausi 2015-2016 loppuun ja juosta vielä yhdet iloiset arvokisat kesällä. Sen jälkeen mietitään kunnon mukaan jatkoa.
- Leikkiä paljon palloilla
- Yhdet koiratanssikisat avoimessa luokassa

Lumo:
- Pysyä terveenä eikä koheltaa itseään hajalle
- Agilityssä nousu kolmosiin
- Tokossa ylempien luokkien liikkeiden opettelu ja paikkiksen vahvistaminen
- Ainakin yhdet koiratanssikisat avoimessa luokassa
- Hakea se harrastus-H!
- Tutustua uusiin juttuihin vuoden aikana, etsiä ehkä joku hajulaji näiden kiihdyttävien rinnalle?
- Olla vaan ihan hirveän rakas ja rakastavin kainalokoira.
- Olla loistava reissukoira

Minä itse:
- Opetella ohjaamaan Lumoa ja olla sen arvoinen (lue: nopeampi) ohjaaja
- Pysyä opinnoissa mukana
- Ja aina kun elämä Lumon kanssa tuntuu hankalalta muistaa miten hankalaa se oli Lumon ensimmäisenä elinvuotena!  ;)
- Olisko 2016 reissuvuosi?

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Möllejä

Perjantaina pääsin kokeilemaan kolmea ryhmässäni treenaavaa minimölliä, tässä videolla todistusaineistoa!
On ollut kiirettä. Mielettömästi kaikkia hauskoja juttuja, joulun odottelua ja illanistujaisia. Tulin silti viihdyttämään teitä perjantain treeneistä videolla. Tein tammikuussa lupauksen että ohjaan tämän vuoden aikana ainakin viiden eri rodun edustajaa kokeilu- ja opiskelumielessä. Saldo on nyt kahdeksan: kleini, mitteli, kroaatti, käyttöcockeri, sheltti, kääpiömäykky, papillon ja bordercollie. On ollut hauskaa kokeilla erilaisia koiria, ja mölleistä MM-tasolle. Kiitos kaikille koiriaan lainanneille, etenkin mahtaville koulutettavilleni!

Molemmilla naaleilla alkoi tällä viikolla juoksut, joten treenit ovat jälleen tauolla. Tiistaina ehdittiin Lumon kanssa rykäistä yhdet ratatreenit vielä ennen juoksujen alkua, ja naalilapsi kulki hirmu kivasti ja onnistuttiin vaikeissakin jutuissa! Joululomalla Lumo pääseekin nyt tokosyyniin kun agility on tauolla.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tuplattu Riihimäki

Työharjoitteluni loppui perjantaina, joten kisataukokin loppui ja palattiin sorvin ääreen. Paikkana Riihimäki, kisaseurana Taikan lisäksi Essi. Kylmä!

Paikalla oltiin hyvissä ajoin puoleltapäivin, minit aloitti puoli kahdelta. Radat oli tänään kaikki varsin kivoja, turvallisia, mutta riittävän haastavia. Ihanneajat oli kohtuulliset mutta riittävän tiukat. Ekalle radalle lähtiessä vähän mietitytti että mitenköhän päästään aikaan, koska pohja oli raskas juosta, keinu painavaa puista mallia (Taikalla kestää kaaauan saada keinu alas) ja rata koukeroinen. Juokseminen Taikan kanssa tuntui kuitenkin hyvältä ja normaalilta, vaikka pohja ei ollutkaan suosikkini niin yllättävän kivasti siinä kuitenkin sai töppöstä toisen eteen. Otti sievän puomin kontaktin. Ekan radan jälkeen ei ollut enää kylmä, ja maaliin tultiin nollalla! Äkkiä vilkaisu kelloon ja toden totta, aikaan meni. Kuului varmaan kiljaisusta. ;) Pallille 7.

Tokalla radalla meininki oli yhtälailla mukavaa. Pikkasen levisi kaarrokset parissakin kohtaa, mutta suunnitelmat pitivät ja tyytyväisenä maaliin nollalla jälleen! Jälleen pallille 7, nyt Taiku juoksi yli 4 m/s, joten ihan kivasti tuolla kuitenkin pääsi kulkemaan kiemuroilla ja tuolla pohjalla. 

Kolmannella radalla alku meni hienosti johonkin 15 esteelle asti, ei moitteen sanaa. Sitten puomi ja ryökäle ponkaisi yli, joten palautin kontaktille ja sitten parin esteen kautta maaliin. Hyvin haki takaaleikkauksella kepeille tällä radalla! 

Hyvä fiilis jäi kisoista, yllä video nollaradoista. Oli kyllä kivaa kisata taas pitkästä aikaa! Ja Taikan kanssa on nyt SM-nollat kasassa, tuplanollia on jo kaksi kappaletta.
Tuplanollan kunniaksi pizzaa! Taikalle toimitettiin reuna.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kun oli vielä talvi

Itsenäisyyspäivänä ollaan saatu nauttia kaatosateesta. Pari viikkoa sitten oli vielä lunta, kuvia katsellessa voi vaikka kuvitella että ne on otettu tänään mustan ulkoilman ja sateen sijaan. 
Naaleilla on pitänyt kiirettä, tai oikeastaan naaleilla on ollut tylsää ja omistajalla on pitänyt kiirettä työharjoittelun parissa. Neljä viikkoa mennyt ja yksi vielä jäljellä, sitten arki taas vaihtuu enemmän koiraharrastukselle suotuisaksi. Lenkkeilty on tavalliseen tapaan, enemmän ja vähemmän, mutta aina pilkkopimeällä ennen ja jälkeen työpäivien. Lumo on käynyt treenaamassa valmentajan silmän alla, ja aika mahtava olikin viime tiistaina! Tokoa ja tanssiakin on puuhattu kotona sen mitä on ehditty opiskeluilta. Lumon alokasluokka olisi aika valmiilla mallilla loppuhiomista vailla. Ehkä loman alkaessa ehditään miettiä sitäkin palettia kasaan!
Työnarkkari duunissa
Kun nyt vaan saataisiin se lumi takaisin tän kaatosateen ja pimeyden tilalle!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Aina ku flippaan niin peto on irti

Treeniviikko on ollut Lumopainotteinen. Lumolla on ollut kahdet kuninkuuslajin treenit, plus yhdet tanssitreenit kotona. Tiistain Hanna-treeneissä Lumo oli aivan irti jalustimistaan, puri ja huusi ja härdelli oli valmis. Vieläkin särkee kättä. Treenien teema tuntui olevan tämän jutun otsikon mukainen. Ei tule kyllä koskaan tylsää Lumon kanssa. No mutta persjätöt oli hienoja!

Tänään käytiin sitten tekemässä tiistaina totaalisen blackoutin kohteena olleita keppejä, ja kokeiltiin myös takaaleikkausta kepeille ekaa kertaa. No onnistuu! Juutuubissa Lumon kepit!
Vähän tehtiin tänään myös puomia, jolta tuleminen sivuun hypylle olikin vaikeaa ja sotki juoksuaskelia alastulolla. Treenilistalle. Ei me olla juurikaan noita sivuun jatkuvia pätkiä puomilta vielä tehtykään, se voisi olla seuraava projekti kun suoraan alkaa olla varsin varma. Lumon kanssa oli hauskaa kuten aina, se tekee niin tosissaan että huh huh. Huippu mukelo.
Vakavana kun käskettiin odottamaan lupaa juoda palkkarit. Vaikeaa!
Lumolle napsahti mittariin ikää 1v 11kk äskettäin. Sehän on kohta muka aikuinen. Käytöksestä ei kyllä huomaa, ja aion yhä pysytellä tunnisteessa "Pennusta agilitykoiraksi." Pikkupentu menee parin viikon päästä toisiin kakkosten kisoihinsa, tammikuussa se pääsee Santun agilitykoulutukseen ja helmikuussa tunnistusjälkiseminaariin. Kiirettä pitää teinillä! Taika pääsee joulukuussa myös kisaamaan, sen kanssa pitää päästä testaamaan onoffia kisatilanteeseen nyt kun sitä on urakalla vahvistettu. Ja mulla hinku kisoihin on ehkä kaikista kovin!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Meiningeissä

On ollut aika haipakkaa, ja aika haipakkaa tulee olemaan vielä seuraavat kolme viikkoa mitä työharjoitteluani on jäljellä. Ollaan silti treenattu. Lumolla on ollut yhdet ohjatut, Taikalla kahdet omatoimireenit ja Lumolla yhdet omatoimireenit.
Edellisessä treenijutussa kerrotuista treeneistä koostin videomaistiaisen, joka löytyy tuolta, tai tuosta yltä. Siellä puuhattiin lähinnä sivuetäisyyttä puomille ja keppejä. Tämän jälkeen Lumolla oli ohjatut, joissa tehtiin Tiia Vitikaisen varsin teknistä rataa, joka sujui yllättävän hyvin pentukoiralta! Taika teki samaa rataa itsenäisesti viikko sitten, ja Taikallehan homma oli aika iisi. Se osaa kyllä ihan käsittämättömiä juttuja, välillä annan sille liiankin vähän kunniaa kaikesta mihin se taipuu tosta noin vaan!

Ohjattuihin valmentajan silmän alle ei ehditty tällä viikolla töiden takia, joten mentiin perjantaina paikkaamaan agilityvajetta. Jotain suunnilleen allaolevan kaltaista teki molemmat koirat, sillä puhteena oli itsenäisen 90 asteen avokulman kepeille treenaus.
Taikalle kulma oli tooooosi vaikea, eikä löytynyt sitten millään. Sinänsähän se ei ole ongelma, koska kyllä mä Taikan kanssa ehdin minne vaan ja voin sen sinne tuupata. Mutta siinä on puute Taikan esteosaamisessa. Lumo sen sijaan yllätti! Lumo kiitää tätä nykyä sellasta kyytiä ettei tuonne ollut mitään asiaa ehtiä kun ensin kävin tyrkkäämässä koiran 3-putkeen, joten herran haltuun se kepeillehaku meni. Mutta vieläpä mitä, Lumohan haki tosi hienosti melkein joka toistolla itsenäisesti sisään ja pujotteli hyvin! Lumolle pisteet kotiin tästä erästä! Vähän tehtiin toki myös puomia, joka oli oikein kiva molemmilla koirilla, tosin luonnollisesti Lumon juoksarilla aika hitokseen paljon nopeampi kuin Taikan 2on2offilla. Jäi tosi hyvät meiningit päälle näistä treeneistä molempien osalta!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Todistetusti priima naali

Tällä viikolla saapuivat lopultakin Kennelliiton viralliset lausunnot Lumon luustokuvista. Ja nehän olivat aika huikean hienoja.
Kuvanneen eläinlääkärin (Kallio) arviot osuivat siis kohdilleen ja Lumo on virallisesti parasta A-luokkaa! Luonnollisesti olen erittäin tyytyväinen. Lumon elämä tulee jatkumaan täysillä kuten tähänkin asti eikä luusto tule hidastamaan agilityuraa tai mitään muutakaan. Näin sen pitääkin mennä! Alla kaikki Lumon kuvat, klikkaamalla suurenevat.

Selkä:
 Kyynärät:
 Lonkat:

lauantai 7. marraskuuta 2015

Perjantai on paras

Useamman viikon köhätauko loppui eilen! Kyllä oli aikamoisen onnellisia naaleja hallille päästessään. 20 minsan lämppälenkki ravilla ja Lumo pääsi aloittamaan. Lumo puuhasi haukkumisen ja leikkimisen lisäksi seuraavaa:

- Puomin juoksariin sivuetäisyyttä. Ensin etupalkalla, sitten ilman. Pääsin leijeröimään kepit ja ottamaan runsaasti sivuetäisyyttä, ja teini vaan juoksi huippuosumilla!
- Keppejä erilaisista avokulmista. Tosi hyvät ja rytmi löytyi vaikka näillä hallin kepeillä on ollut välillä vaikeuksia verrattuna kotikeppeihin.
- Välistävetoja. Vaikeita Lumolle! Nämä treenilistalle, ei oikein tuntunut osaavat yhtään. Sain sen tulemaan vaan tosi vahvoilla haltuunotoilla, ja se saisi kyllä tulla näihin ihan pienestä vihjeestä.
- Vähän etenemispätkää, jolla oli rengas ja okseri. Ei haitannut, renkaasta tuli kerran välistä mutta korjasi heti kun otin uudestaan.
- Pari toistoa A:ta. Ei lennellyt pelottavasti vaan teki hyviä kahden laukan alastuloja.

Lumo sai kaksi kymmenminuuttista ja Taika yhden varttisen. Siinä missä Lumolla keitti ja keuli ajoittain ihan huolella oli Taika taukonsa aikana vain mietiskellyt asioita selvästi. Sillä oli varsin selkeänä mielessä puomin kontaktin paikka, tassut tuli vauhdilla maahan ja se jopa ajatteli takajaloillaan eikä ne valuneet pois kontaktilta ennenaikojaan. Hyviä! Taika treenasi:

- Puomin 2on2offia, sivuetäisyyttä, etumatkaa, itsenäistä suorittamista. Palkalla ja ilman, kaikki toistot hirveän hyviä! Yritän nyt treenata siitä niin pässinvarmaa että käytös kantaisi sinne kisavireeseenkin asti. Kisoissa en kuitenkaan harrasta tuollaista toiselta puolelta kenttää leijeröimistä, joten jos saan sen pysähtymään hyvin tuolta etäisyydeltä niin pitäisi sen nyt onnistua helposti kisoissakin!
- Itsenäisiä keppejä leijeröiden. Hienot on, mitäpä näistä muuta.
- Välistävetoja ja vähän muuta radanpätkää. Helppoo.

Olipa mahtavaa päästä taas asian ytimeen. Loppulämpäksi heitettiin 35 minuutin mettälenkki, Lumo juoksi hullun lailla, ja sitten olikin tyytyväistä porukkaa kotona.

torstai 5. marraskuuta 2015

Köhätauko ja muita puuhia

Reilu pari viikkoa sitten pamahti kylään kennelyskä. Rokottamaton meillä on Taika, mutta varsinainen yskiminen jäi sitten Lumon kontolle. Lumo ei yskinyt kuin 24 tuntia kunnolla ja sen jälkeen joitain satunnaisia yskäisyjä. Kahden viikon tauko pidettiin kuitenkin yskimisten jälkeen, ja se alkaa olla ohitse. Molemmat koirat ovat kuitenkin joutuneet jäämään paitsi kaikesta hauskasta, kahden viikon treenit ja lihashuoltokurssikerta jäivät naaleilta väliin.
Viikon pidin Lumoa levossa mutta nyt ollaan taas palattu normaaliin lenkkirytmiin ja kotitreenailuun. Eilen varsinainen karanteeni loppui ja Taika pääsi lihashuoltokurssille mukaan, ja huomenna loppuu toivottavasti myös agilitytauko. Taikaan tauti ei tarttunutkaan ja Lumokin onneksi pääsi vähällä!
 Lumo on ollut lievästi rasittava kun hallitreenit ja koirakavereiden näkeminen on ollut tauolla. Lievästi sanottuna. Tulipahan taas selväksi että tuo apina todellakin kaipaa töitä. Ollaan opeteltu kotona mitä mielenkiintoisempia temppuja ja tokoiltu, mutta ei ne kunnon agitreenejä korvaa. Tässä yksi Lumon yhtenä iltana oppima temppu, sukkien riisuminen:
 Sama youtuben puolella
Tokojuttuja on myös hinkattu, ja kivasti naalilapsi käyttääkin päätään. Mutta ei se kyllä väsy. En tiedä mitä duracell-pattereita siihen on asennettu syntyessä. Sitä saa mitä tilaa!

Tiistaina käytiin lenkillä kuvailemassa kaverini Marlen kanssa, joka on ottanut tämänkin jutun superhienot kuvat! Naalit poseerasi kiltisti, niitä on kuvailtu niin paljon että homma on niille selvä. Mene paikalle, napota, pysy, katso kameraan. Ja palkka!
Lumon perusilme. Rakastan.
Tauko onneksi alkaa olla ohi ja päästään palailemaan normaaliin treenirytmin. Ennen taukoa Taika ehti käydä treenaamassa kerran, puomin pysäytyksiä. Edelleen sama ääni kellossa: hirveän hienoja treeneissä, hirveän huonoja kisoissa. Mutta kokeillaan nyt vielä että jos vahvistan niitä ihan älyttömästi treeneissä niin saisiko ne siirtymään myös kisoihin!
Et jos tällee aistikkaasti katon alaviistoon niin onko hyvä?

perjantai 23. lokakuuta 2015

Terveestä kropasta

Eilen koitti vuoden ajan kauhulla odotettu päivä: Lumon luustokuvat. Lumon kuvasi ortopediaan erikoistunut Juha Kallio Eläinystäväsi -klinikalla täällä Tampereella, siltä otettiin viralliset lonkat, kyynärät ja molemmat selkälausunnot. Mitään varsinaista syytä pelätä huonoja tuloksia ei ollut, mutta olin silti kauhuissani.

Todettuaan Lumon sydämeltään (ja polvetkin lääpittiin taas) terveeksi lääkäri tuikkasi Lumon unille. Siinä sitten odoteltiin ensin toisen kuvattavan koiran kuvaukset ja sitten oli Lumon vuoro lähteä kännikuville. Olen ihan varma että kuvaus kesti ainakin kaksi tuntia, mutta kuulemma siinä meni parikymmentä minuuttia. Ensimmäinen palaute kun Lumo tuotiin takaisin heräilemään oli "no agility saa jatkua." Koska tiedän kuvaavan lääkärin olevan kohtuu tiukka siitä millaisilla luustoilla sitä agilityä saa tehdä, alkoi henkikin jo kulkea paremmin.

Kaikki kuvat katsottiin juurta jaksaen läpi, ja hirveän hienothan ne oli. Missään ei ollut mitään valittamista. Priimatavaraa. Kuvat lähtivät liittoon arvioilla lonkat A tai B, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0 ja VA0. Nikamia oli oikea määrä, rivi oli kaunis, kaikki kylkiluut löytyi ja lanneristialue näytti siltä miltä kuuluukin. Lonkat ovat tiiviit ja siistit, kuopat syvät. Kyynärätkin näyttävät siltä miltä pitääkin. Näillä tuloksilla kelpaa kuulemma harrastaa, eikä koiran fysiikasta ainakaan jää mikään kiinni. Myös jalostuskäytölle erittäin vihreää valoa.
Tänä aamuna oli jo normimeininki

Iltakännit kotona


Kennelliiton lausuntoja odotellessa siis, laitan kuvatkin sitten niiden kanssa. Tärkeintä on kuitenkin että koira on täysin tervettä kamaa, ja elämä ja harrastukset saavat jatkua täysillä. Todella onnelliset fiilikset täällä tänään! Lumo vaan on. <3
 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Maanantaikisojen jälkiharmitus

Maanantai-illan kunniaksi Taikakin pääsi korkkaamaan oman hallin kisat. Annetaan tällä kertaa videoiden puhua puolestaan (kiitos kuvaajille!)
Youtuben puolella: B-rata A-rata (hyl)
Niin. Todetaan vielä perään että kylläpä masensi tulla maaliin hyvällä nollalla ja kuulla että tulos oli +0,24s (ihanneajan etenemä oli kiemuraiselle radalle laskettu 3,9jotain...) Näissä kisoissa jaettiin yliaikanollia kymmeniä, myös oikeasti nopeille koirille. En nyt avaa sanaista arkkuani sen enempää siitä, mitä mieltä olen agilityn kehityskaaresta jossa ihanneajat nostetaan niin hulluiksi ettei normaalit kohtuunopeat koirat pääse niihin, jolloin kisaajat alkavat ottaa yhä hullumpia ja nopeampia koiria ja koirat hajotetaan ennen parin vuoden ikää.

Ehkä miniagilitystä on tulossa vain shelttien ja parsoneiden laji, jos muut koirat eivät fysiikkansa puolesta pääse alati nouseviin ihanneaikoihin. Yhdessä kisassa pari viikkoa sitten oli ollut 4,3m/s etenemä ihanneajalle kiemuraradalla. Missä on haasteet taitojen suhteen, eikö niiden pitäisi olla vähintään yhtä suuressa roolissa kuin vauhdin? Guten tag, kiitos ja anteeksi. Taika oli hieno. Tänään se ei vaan riittänyt.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tokaluokkalaisella menee putkeen

Lumo kävi kisaamassa tänään pitkästä aikaa meidän hallin avajaiskisoissa! Kyseessä oli myös Lumon ensimmäiset varsinaiset kakkosten kisat, yhden startin se kävi ottamassa jo noustessaan kakkosiin. Kisatauon aikana Lumon piti oppia pysymään lähdössä. En tiedä oppiko, mutta en jaksanut enää taukoilla kun kakkosten kisoja on muutenkin riittävän harvoin. Pakkasin siis aamulla junnunaalin autoon ja hurautin vartin matkan hallille!

Ekan radan profiili oli varsin mielenkiintoinen, perinteisen päästä toiseen etenemisen sijaan edettiin siksakkia kentän lyhyempää sivua edestakaisin. Nollia tuli todella vähän kaikissa säkäluokissa. Ei tullut meillekään, vaikka lähellä oli, ennen keinua valssini oli myöhässä ja Lumo bongasi putken. Muutoin tosi hyvä rata, juoksarit toimi hyvin vaikkei puomilta jatkettu ihan suoraan, kepitkin löytyi, homma kulki.

Alla video A-radasta, kiiiitos Pia!
Linkki juutuubiin
(Ei puhuta siitä että maalisuoralla Lumo bongasi yleisössä leikkivän sheltin ja paukutti suoraan yleisöön, veti vielä kunniakierroksen radan kautta ja lopulta juoksi syliini ilmeellä VITSI OLI HAUSKAA. Eh. Häpeän määrä. Lumon suorituksen jälkeen maaliintuloon laitettiinkin sitten aidat ettei siitä ole suora näkyvyys yleisöön jossa seuraavat koirat leikkii ja lämppäilee. Sheltti ei onneksi pelästynyt eikä Lumo toki muuta meinannut kun haukkui vaan ja juoksenteli ympärillä. Seuraavalta radalta tullessa Lumo olikin tiukasti käskyn alla maaliin tullessa, vaikka aitojakin oli kyllä lisätty. )

Seuraava rata oli profiililtaan ehkä tyypillisempi, ei hirveän helppo kuitenkaan. Alku meni hyvin mutta sitten tyrkkäsin valssilla Lumon kepeille väärälle puolella ja siitä K. Hetken päästä tulikin sitten hyppy väärin päin kun linjasin huonosti vinolle hypylle. Hyvä oli tämäkin rata muuten kontakteineen päivineen, ja maaliin tullessa mentiin ihan vaan hihnalle yhdessä ;)

Tämän päivän kisoista opittiin että kyllä se Lumo taitaa olla ihan valmis tuonne tokaluokkalaisten radoille, niin pienestä oli nollat kiinni tänäänkin! Opittiin myös että pitää ratiksessa vähän katsoa millainen maaliintuloalue on ja tarvittaessa laittaa joku kaveri sinne palkan kanssa jos loppusuora on pitkä ja kiihdyttävä ettei naali lähde haeskelemaan palkkaansa yleisöön jos olen itse vielä kaukana radalla. Kepeillehaku on hankalaa edelleen, toimii jos en itse ryssi mitään mutta jos vähänkin linjaan väärin niin helposti paukuttaa väärään. Treenilistalle. Kontakteihin olen tosi tyytyväinen, samoin kun yleiseen asenteeseen ja ohjattavuuteen. Lähdöissä etenin tarkoituksella vaan metrin/pari, ja sitten vapautin että tulisi hyviä lähtöjä alle, ja se toimi. Katotaan koska päästään taas kisoihin, hinku olisi kova!

torstai 15. lokakuuta 2015

Lahdesta, treeneistä ja miehistä

Sunnuntaina herätyskello kilautti viideltä ja kisareissu Lahteen alkoi. Kahvi maistui matkalla ja Lahdessa oltiin Taikan kanssa ennen kahdeksaa. Päivän teema tuntui olevan pikkuvirheet: jokaisella kolmesta radasta Taikan kanssa kävi pieni kämmi, joista osa meni kyllä tällä kertaa vähän koiran piikkiin. Yleensä mää olen se joka mokaa, mutta tällä kertaa ensin Taika sujahti kepeille kakkosväliin mielestäni selkeästä ohjauksesta ja hyvistä kepeillehakutaidoistaan huolimatta, ja toisella radalla hyppäsi puomin alastulokontaktin. Se tosin ei ollut kovin suuri yllätys, tuurikontaktit on tuurikontaktit on tuurikontaktit.
Aamun tunnelmat kisapaikalla
Kolmas rata oli hyppyrata, jolla Taika kielsi hypyn jolle koitin leikata. Se oli outo virhe, ei yhtään taikamainen. Hyviä ratoja olivat kaikki kolme, vaikka jäi toki vähän harmittamaan pienet hölmöt virheet. Etenemätkin oli yli 4 m/s. Tokalla radalla harmitti tuomarin tekemä vaarallinen lähestyminen puomille. Itse suoristin koiran linjan, jolloin myöhästyin sitten puomin päästä ja koira otti virheen sieltä (oma vikahan tuo on, kun en ole koiralle itsenäisiä kontakteja opettanut). Pidin kuitenkin tärkeämpänä turvallisen linjan takaamista puomille. Ekalla radalla puomin kontakti oli tosi hyvä, joten tasan ei käy onnen lahjat. Kisareissu sinänsä oli mukava, aksa on aina kivaa ja radat kulki hyvin! Kotona ilmoitin molemmat koirat viikon päähän skabailemaan. Toinen ei pysy lähdössä ja toinen ei osaa puomin kontaktia, mut hei: jos ei taidolla, niin tuurilla!
Tiistaina oli Lumon kanssa treenit valmentajan valvovan silmän alla, jossa testailtiin sekä ohjaajan että koiran nopeuksia kellottelemalla. Koirille oli vuorossa A, keinu, kepit sekä yksinkertainen pätkä hypyillä ja putkella. Ohjaajat juoksi pujotteluhässäkän joka stimuloi valssejen suoritusta sekä 50 metrin sprintin (25m-kosketus-25m.) Mitä opimme: intervallitreeniä tekemään! Mitä muuta opimme: Lumo oli hyvä!

Eilen treenailtiin Lumon kanssa pitkästä aikaa tokoa! Saatiin ihanat Nea ja mittelipojat Koda ja Hippu treeniseuraksi (ja juoksuleikkibileseuraksi). Lumo teki ensin vanhan alokkaan paikkamakuun yhdellä välipalkalla, Hippu makasi kaverina. Tosi hyvä oli, ei edes kuikuillut juurikaan. Sitten Lumolle häirittyä paikkistreeniä, Nea seuruutti takana ja teki hämykäskyjä. Vähän pyöri naalin pää, mutta ei noussut. Hyvä! Sitten seuruujuttuja, liikkeestä maahanmenoa (tosi hyvä!), luoksaria (vaatii vielä kaksoiskäskyn että tulee sivulle asti) ja lopuksi vielä kapulahommia. Kapulan kanssa aletaan olla pisteessä, jossa voin jo vaatia palautuksia käteen asti. Kesto pidossa on jo hieno. Ei myöskään mälvää tai puuhaa muuta outoa. Vauhtinoutoa on myös aloiteltu, hyvin lähtee hakemaan ja nostaa, ei tuo vielä perille asti vaan pudottaa vähän ennen kun kiihdyttää lelulle, ja se on ihan sallittua tässä vaiheessa. Olipa kivat treenit, ja sain pitkästä aikaa aikaiseksi ihan tehdä tokohommiakin junnunaalin kanssa. Seurakin oli mainiota!
Kuvan otti Nea! Eikä tainnut jäädä epäselväksi kuka on uros ja kuka narttu. :D
Illan vietin eilen Taikan kanssa Urheilukoiran lihashuolto -kurssilla, josta lisää juttua kun päästään kurssissa eteenpäin. Antoisa ilta oli jokatapauksessa, vaikka ensimmäisen kerran asiat olikin mulle jo tulevan ammatin puolesta tuttuja. Odotan innolla parin viikon päästä olevaa seuraavaa kertaa. Muutoin meidän syyslomaan on kuulunut lenkkiä, lenkkiä ja vähän lisää mettälenkkiä. Mikäs sen parempaa!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Pala treeniviikosta

Tuubissa!

Treeniviikko vierähti taas! Tänään päivä kuluu kivasti MM-livestreamin merkeissä ja huomenaamulla aikaisin lähden ajelemaan Taikan kanssa Lahteen kisoihin. Tiistaina oli Lumon viikkotreenit tavalliseen tapaan, josta pätkä puomivideon lopulla. Mietiskeltiin lähtöasioita ja poispäinkäännöstä, joka oli Lumolle uusi asia. Parin palkatun toiston jälkeen jo tajusi mistä hommassa oli kyse. Hyvät treenit, Lumo teki aika pitkän pätkän mutta ei silti keittänyt tai tehnyt muita kummia touhuja. Purikin mua vaan kerran reiteen. Suoranainen succee siis!
 
Perjantaina ennen kouluttamista olin molempien kanssa hallilla, tehtiin lähinnä puomia, Lumo juoksupuomiaan ekaa kertaa uudessa paikassa ja Taikan kanssa testailtiin mitä kuuluu tuuripuomille. Puuhailtiin vähän muutakin. Lumo otti lähes tulkoon 100 prossaa osumia, yhden taisi hypätä, joten ei paljon uusi paikka haitannut. Taikan tuuripuomi on yhtä tuurin varassa kuin ennenkin. Yleensä osuu ja joskus ei, eikä mulla oikein ole osaa eikä arpaa siihen. :D Omalla sijoittumisellani voin todennäköistää osumista, mutta herran haltuun se silti menee. Olen silti tyytyväinen ratkaisuuni vaihtaa pois pysäytyksistä Taikalta, koska puomista on lähtenyt varsin merkittävät 2 sekuntia pois. Katsotaan olisiko SM-nollien saamisen jälkeen energiaa ryhtyä opettamaan sille juoksareita vai jatketaanko tuuripuomilla hamaan tappiin asti. Taikalla oli ylipäätään ihan hullun hauskaa, se paiskoi mua vinkulelullaan ja oli villinä karvalakkina. Joku taitaa olla aika tyytyväinen päästessään huomenna kisareissuun!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viikko viipaloituna

No jotta treeniviikko pulkassa. Talvikausi pyörähti käyntiin tällä viikolla, uudessa superhienossa hallissa! Meidän halliprojekti on päässyt pisteeseen jossa treenit alkoi hallilla, ja on kyllä mahtava fiilis! Plus että hallissa on pinkit putket!
Meillä on ihan oma halli! Tai no ehkä se jaetaan niiden jonkun 500 muun koiran kanssa, mut hei!
Tiistaina oli meidän ensimmäiset ryhmätreenit uuden valmentajan Hannan valvovan silmän alla. Meidän uusi ryhmä on ihan huippu, odotan innolla talvikautta tyttöjengin parissa! Lumo on ryhmän kuopus, mutta hyvin sopii silti messiin. Tehtiin seuraavasta radasta esteitä 1-8, niissä oli Lumolle ihan tarpeeksi haastetta. Tai lähinnä keppikulmassa oli.
Rata on alkupuolesta Jan Egil Eiden rataa ja loppu on Hannan käsialaa.
1-2 joku valssi, myös keppien päähän valssi ennen 6, 7 takaaleikkaus. 3-5 väliä ei saatu onnistumaan, koska Lumo ei hae keppejä noin hyvin vielä. Varsinkaan kun tarjolla on putki ja keinulle sitä ei voi jättää. Lähettelin sitten Lumoa kepeille tuolta 4-5 välistä eri kulmista ja palkkailtiin. Putkeahan se tarjoili kovasti, mutta löytyi ne kepitkin sieltä sitten. Avokulmat kepeille on kyllä tosi vaikeita, niitä pitää treenata paljon lisää. Kun kepit löytyy niin sitten pujottelee hyvin ja sain rauhassa valssailla loppuun, vaikka putkihullunahakuisena koirana Luu kyllä paukautti sieltä tonne 14 putkeen jokusen kerran ensin. Koska voin. A:n suhteen meillä on vähän erimielisyyksiä, Lumo on keksinyt että sen voi juosta koko roskan 3:lla laukalla, kaks ylös ja yks alas.... Siitä sitten yritettiin haeskella vähän rauhallisempaa, neljän laukan suoritustapaa. Mutta kun on kiire niin on kiire! Lähdöt toimi hyvin tänään (on niitä kyllä reenattukin!)

Noin niin kuin yleisesti tuntuu että Lumo on vetänyt jonkun kutosvaihteen silmään mitä tulee aksaamiseen. En kyllä pistä pahakseni, vaikka se onkin tuonut mukanaan myös vallattomuutta ja kaikenlaista sekoilua. Ihan huippu hauskaa Lumon kanssa tekeminen on, eikä liian vakavaa! Se vetää niin tunteella ja raivolla, että itsekin yritän sen kanssa paljon enemmän kuin kiltin Taikan kanssa aiemmin treenatessa sievästi.
Sit tällee kotona.
No sitten perjantaihin. Molemmat koirat pääsi reenaamaan. Lumo teki samaa rataa, vähän kepeillehakuja, keinua, A:ta ja sitten pätkää 9-14. Keinu oli vähän liiankin rohkea ja lennokas, entinen hiippailu on vaihtunut täysiä päähän - keinu laskee - JIPII MENNÄÄÄN -meininkiin. Kultainen keskitie, anyone? Pätkässä 9-14 ei ollut ongelmaa, se oli hieno. Sitten toimeen pääsi Taika. Taika teki ratatreeniä, ensin parissa pätkässä ja sitten koko höskän nollana 22 asti kun en ollut opetellut pidemmälle. Kepeillehaku ei tuottanut ongelmia Taiksulle! Olin ihan yllättynyt kuinka hyvin ne löytyi sieltä, pari hutia mutta suurimman osan kerroista veti hyvin. Leijeröin hypyn ja tulin odottamaan sitä muurille. 9 jaakko, 11 vedin vaan vastakkaisella yli päällejuoksuna, persjättö 15-16 väliin, 20 valssi. Hyvin kulki karvalakki ja hauskaa oli! Lumo ohjaaminen on tuonut vähän kaivattua virtaa ja meininkiä mun omaankin ohjaukseen, ja se näkyy Taikankin kanssa. Kyllä karvalakki kulkee kun kartturikin kulkee eikä vaan nysvää!
Karvalakki ja jännittävä onkalo
Perjantaisin koulutan omaa ryhmääni, joten treenien jälkeen oli tiedossa lenkki meidän uusissa superhienoissa maastoissa (joihin on superhelppo eksyä ja joissa on superpaljon hirvikärpäsiä ja hirviä ja peuroja ja..) ja sitten kouluttamaan. Uudet koutsattavat on ihan huippuja, odotan mielenkiinnolla tulevaa talvikautta tyyppien kanssa!
Sellasia lämppämaastoja. Kelpaa.
Tanssihommiakin on puuhailtu viikolla, mutta niistä ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Hyvin pyyhkii. Lenkkeiltykin on runsaasti erilaisissa paikoissa, yleisen mettäilyn sijaan eilen käytiin keskustammassa päin ja poseerattiin kirkon edessä. Illat ja päivät pimenee ja opiskelua riittää. Viikko vielä syyslomaan, kyllä se tästä!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Hei ruipelo, muistatko jo, me kuulutaan yhteen

Koiratanssikisat Akaassa tänään. Molemmat naalit ilmoitin freestyle alokkaaseen, Taika meni vanhalla ohjelmallaan ja Lumon ohjelman sain valmiiksi tällä viikolla. Kisapaikka Dream Team Areena oli tosi kiva, odotustilaa oli paljon ja kehä oli hyvä! Taika aloitti alokkaan, jossa oli 12 koirakkoa. Taikan esitystä ei tullut videolle, mutta koreografia oli sama kuin joulukuussa Messarissa: klick.

Taikan esitys ei mennyt ihan yhtä huipusti kuin joulukuussa, se haukahti pari kertaa ja oli muutenkin hiukan irti varrestaan. Tuomareiden mielestä esitys oli silti varsin hyvä, ja pisteitä kerättiin 168p, KUMA. Todella tyytyväinen olin pisteisiin, sillä mokailin itsekin jotain juttuja esityksessä. Taika sai erityiskiitosta tuomareilta iloisesta asenteestaan, sillä oli meinaan KIVAA!

Alokasluokan loppupäässä koittikin sitten todellinen jännitysmomentti, eli Lumon koiratanssidebyytti! Lumon musiikki oli Atlético Kumpulan Me kuulutaan yhteen, joka on ollut pentu-Lumon kauhupäivien tsemppibiisi. Odotukseni eivät olleet korkealla, olisin ollut tyytyväinen jo siihen että Lumo tekee hommia pääosin mun kanssa, ei hauku eikä karkaa. Vaan kuinkas sitten kävikään!
Lumon esitys oli ihan mahtava. Vaikka itse sanonkin. Lumon ikään, hulluuteen, treenimäärään ja kaikkeen nähden se oli niin nappisuoritus kuin mihin uskon että kumpikaan meistä pystyisi. Lumo sai 169 pistettä, KUMAn eli oikeuden siirtyä avoimeen luokkaan ja tuloksia tarkastellessa kävi vielä ilmi, että Lumo sijoitus oli 1/12 ja perässä yhdellä pisteellä tuli Taika 2/12. Lumon esitys on videolla, linkki alla. Varsinainen esitys alkaa spiikin jälkeen noin kohdassa 37s.
kliks videoon juutuubiin!

Hei ruipelo
Muistatko jo
Me kuulutaan yhteen
Hei läskipää
Mikset sä nää
Me kuulutaan yhteen
Älä luovuta
Me ollaan voitolla
Me kuulutaan yhteen
Hei ruipelo
Se on kohtalo
Me kuulutaan yhteen.
- Atlético Kumpula

Taika siis 168p KUMA sij. 2/12, Lumo 169p KUMA sij. 1/12. Mutta pisteitä tärkeämpää oli se fiilis, millä molemmat koirat teki tänään töitä. Ootte varmaan kuulleet tän ennenkin, mutta nää tyypit on aika mahtavia.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

torstai 17. syyskuuta 2015

Maanantain taikaa ja keskiviikon lumoa

Tavallinen viikko, maanantaina treenasi Taika (ja Lumppari pari juoksupuomia) ja keskiviikkona Lumo. Taikan puuhailut otti treenikaveri videolle, joten niistä kooste yllä tai täällä (klik). Taika oli oma kiltti itsensä ja kepitkin löytyi. Jos joku miettii Tain puomin kriteeriä niin se on "olisi kiva jos osuisit." 7,5-vuotiailla on etuoikeuksia. Sellasta se on.

Lumo puuhaili valkkutreeneissä Tuijan valvovan silmän alla. Siitä ei tullut videolle kuin pieni pätkä alusta, jolla voin todistaa että kyllä se pysyy lähdössä. Aina joskus. Karattuaan ensin kolme kertaa suorittamaan vapaavalintaisia esteitä kentällä. No koska voin. Videonpätkä alla tai täällä (klik.) Laitoin videon perään myös Lumon viikontakaiset keppireenit, koska niitä ei ole vielä tainnut olla täällä. Luuks osaa kepittää hienosti kotona. Vierailla kepeillä menestys ei ole yhtä hyvä, joten edelleen pitäisi päästä tekemään keppireeniä erilaisille kepeille. Se on vaan hankalaa kun kisoihin sitä ei voi ilmottaa kun se ei oikein vakiona pysy siellä lähdössä. ;) Muuten Lumon treenit meni varsin mallikkaasti, se teki saksalaisia ja ihmisnuolia ja vaikka mitä. Ketään ei edes purtu! Lopuksi mietiskeltiin vielä viskin syvintä olemusta apupalkkaajalla, ja kyllähän se alkoi sieltä löytyä!
Muuten me ollaan vaan lenkkeilty, kavereiden kanssa ja ilman, ja oltu tyytyväisiä pikkuhiljaa viileneviin ilmoihin. Lauantaina menen Taikan kanssa kisaamaan. Toivottavasti ei sada kaatamalla. Tai pitäisi ainakin pienen tauon meidän ratojen aikana.

torstai 10. syyskuuta 2015

Täysiä päin seinää vaan

Eli toisin sanoen Lumo valkkutreeneissä! Miten meni noin niinkun omasta mielestä, Luikku?
"OLIN MAHTAVA!"
Alla olevaa rataa (joka on ehkä Tonin käsialaa) tehtiin. Lumon kanssa puuhattiin 1-13 esteitä, koska niissäkin oli tarpeeksi tekemistä. Tai siis tekemistä oli siinä ihan ensimmäisessä esteessä lähinnä. Tai siis siinä ettei sinne tai minne tahansa muuallekaan saa singota käskystä "paikka." Meillä on erimielisyyksiä käskyn merkityksestä agilityradalla. Muualla se on tosi hieno. Mutta kun agilityesteitä tulee näkyviin, järki valuu korvasta ulos. Splurrrrrr vaan. Ja Lumo sinkoaa ykköshypyn takaa lähimpään putkeen. Ei haitannut, että putki oli vain säilytyksessä, toinen pää seinässä kiinni rutattuna. Eeei. Suoraan sisään vaan täysiä ja seinää päin. Hauskaa! Uudestaan! Seuraavaksi löytyi seinän reunassa säilytyksessä oleva rengas. Rengasta hyppimään! Ai mikä lähdössä pysyminen? En kuullu!
(c) Toni.

No, kun päästiin hetkelliseen yhteisymmärrykseen lähdön suhteen niin alettiin treenaamaan. Kuvittelin että keppikulma 3 olisi aivan mahdoton, mutta ei! Pentukoira haki ihan loistavasti sisään ja pujotteli hyvin. Kymmenen pojoo. Keppien päähän tein valssin. 4-8 ei ollut ongelmaa. Lumo oli ihan loistokkaalla meiningillä liikkeessä, joten juosta sai ihan tosissaan että ehti. Toi pätkä tuntui erityisen hyvältä kyllä, ihan kuin oikeaa aksaa. 

Puomin osumat oli tänään huonoja. Tungin tuolta putken ja puomin välistä mistä ei oikein mahtunut juoksemaan ja se hämmensi Lumoa. Puomi oli myös ihan kiinni aidassa, jonka toisella puolella oli ihmis- ja koiralauma. Toiseen suuntaan puomi oli kyllä parempi, joten enpä taas tiedä. En aio ressata asiasta. Näitä tulee ja menee uusilla puomeilla ja erilaisilla set-upeilla kun on juoksarit. Sådant är livet. Se, mitä pitäisi alkaa treenata on käännökset puomilta. Niitä voi nyt kakkosissa tulla ihan oikeasti jo vastaankin, ja kolmosissa viimeistään. Kunhan halli parin viikon päästä valmistuu ja päästään taas vapaatreenaamaan niin saa taas juoksariprojektiakin varioitua eteenpäin! Keinu ja A oli muuten hienoja. A ja puomi on Lumpparin ykkössuosikit evör. Se karkailee niille palkkalelunsa kanssa ja ehdottelee niitä kovasti. 
Marsu & Pilami väsyneinä aamusta. "Mee vaa kouluun. Heippa."
Tokalla kierroksella Luikkis puuhailikin sitten lähtötreeniä. Se oli tehokkaasti väsytetty tokoilemalla väliaika, joten se jopa tuntui pysyvän aika hyvin. Pitäisi vaan saada tämä käytös kantamaan myös sinne yleiseen agilityvireeseen ja kisoihin. ;) Tehtiin vähän käännöksiä pituudelta, keinua ja vähän vielä samoja juttuja kuin ekalla kierroksella. Istuttelin sitä tossa 2-hypyn takana ja pelleilin. No pysyi. Mutta kyllä se pysyykin kun on jo vajaa tunti väsytetty. Tarttisi vaan saada se pysymään myös siellä hulluimmassa (lue: parhaassa) vireessä. Luikkis myös leikki paljon ja huusi paljon. Koska huutaminen on kivaa ja äiti on tiellä koko ajan. TIELTÄ POIS TÄÄLTÄ TULLAAN. Hallinta ennen onnettomuuksia Jos ei taidolla niin asenteella.

Oli hauskaa. Haluan takaisin.
Pilami & Marsu iltamettäilyllä. Hiki tulee ku juoksee ihan pöpipäänä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kesä 2015 ja Se Tunne

Nyt on syyskuu. Se tarkoittaa sitä, että kesä on virallisesti ohi. Meidän kesään mahtui ihan älyttömästi juttuja, reissuja, kavereita, kisoja, mökkeilyä, metsäilyä, kotona olemista, töitä, uutta ja vanhaa. Koska kesä oli ensimmäinen Lumon ns. aktiivikesä, koostin siitä videon. Ja siksi että tuo koira on niin erityinen. 
Sitä on oikeastaan vaikea edes kuvailla. Siitä asti kun näin Lumon ensimmäistä kertaa musta on tuntunut että se on juuri, tismalleen, sitä mitä olen etsinyt. Kaikkine hankaluuksineen juuri sitä mitä tarvitsin. Ei siksi, että se olisi täydellisin agilitykoira, tai tokokoira, tai edes arkikoira, vaan sen yhteenkuuluvuuden tunteen takia mikä siitä tulee kun sitä katsoo silmiin. Sen kanssa olen kokenut niin suuria eufoorian fiiliksiä kun kaikki natsaa, ja niin suurta porua kun asiat eivät suju. Ja minuuttiakaan en vaihtaisi pois.

Ja parasta tässä on se, että meidän matka on vasta ihan alussa.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tulin, näin, voitin

Tästä asiallista taustamusiikkia jutun lukemiselle!
Eilen Lumoshow ja Taikashow rantautuivat Sastamalaan kaikkien luokkien kisoihin, jossa oli tarjolla kaksi agirataa. Päivä oli pitkä, koska Lumo luonnollisesti starttasi aamun ekassa luokassa mini ykkösissä, ja Taika vasta päivän lopulla kolmosissa. Päästiinkin sitten kisaamaan koko päivä, kun Lumo päätti ponkaista itsensä ekalta radalta kakkosluokkaan! Lumon kolmannet kisat, kolmas LUVA, SERT ja luokkanousu. Ei huono.
Lumo kiipee! (c) Kristiina Silveri
Vielä ekalta radalta tullessa en ollut varma oliko se nolla vai vitonen, koska kepeillemeno oli... tuota, karmiva. Mutta käsi ei noussut, joten hommassa paloi vaan rutosti aikaa. Jäi sitä aikaa silti, koska Lumo voitti luokkansa nollalla aikaan -13,18s. Etenemä oli tuon häsläyksen kanssa 3,94m/s, eli ilman sitä olisi ollut varsin kelvollinen junnulle. Puomin ylösmeno tärisi ihan julmetusti, ja sen huomaa Lumon epävarmasta hiippailusta sinne, jonka takia sitten sekoaa alasmenonkin rytmi. Toisella radalla puomi oli onneksi korjattu ja Lumo sai hyvän normipuomin aikaan.
Kato! Tokaluokkalainen!
(c) Kristiina Silveri
Keskipäivän tienoilla Lumo sitten korkkasi kakkoset hivenen koomisella radallaan. Radalla oli vaikeita juttuja joita naalinpoika ei ollut tehnyt ennen, mutta homma kosahti niiden sijaan kepeillemenoon. Treenilistalle osa 1: Kepeillehaku. Ilmeisesti meidän kotikepit on liian erilaiset kuin nuo oli, ja koko päivän keppiesitykset oli aivan koomiset. Pitää siis hakeutua erilaisille kepeille ja vahvistaa tulokulmia. Toinen moka tuli ihan omasta ohjausmokastani: en juossut tarpeeksi aikaisin persjättöön joten myöhästyin siitä ja vippaukseen ei Lumo luonnollisesti lähtenyt kun ei ole ikinä sellaisesta kuullutkaan. :D Tällä radalla saatiin tosiaan onnistunut, normaali puomi tehtyä kun ylösmeno oli korjattu, joten se oli hyvä! Lähtöön Lumo ei jäänyt niin sitten millään tällä radalla, aamun radalla kyllä ihan hienosti. Treenilistalle sekin. Treenilistalle myös ohjaajan jalat: juostakin voisi eikä aina vaan sipsuttaa lapsikoiran kanssa! Alla linkki Lumon ratoihin youtubeen.



Lumo sai valtavan kasan hienoja palkintoja ja oli ylpeä itsestään kuten aina. Iltapäivällä olikin sitten Taikan vuoro ryhtyä toimintaan. Ekalta radalta kieltovitonen ja kyseenalainen puomin alastulo pysäytyskäskystä huolimatta (miten tämä ei yllätä ketään?) Toka rata olikin sitten ihan taivaallinen. Oikeasti. Kaikki meni niin nappiin kuin vaan voi mennä, liikuttiin hyvin. Juoksutin Taikan puomista läpi koska pysäytykset on nyt heitetty romukoppaan. Taisi osua. Tuntui hyvältä juosta ja hyvä flow kantoi maaliin asti. Nollalla maaliin Taikan huippuetenemällä 4,22m/s ja aikaa jäi -7,53s. Pallille 4.
No nyt on tuplasti aihetta nollapullaan!
(Toim. huom. pullaa ei voitu asettaa maahan koska myös Lumo oli kuvassa. :D)
Mitä jäi kisoista käteen? Yksi kappale luokkanousijoita. Yksi kappale SM-nollia. Loistofiilis. Juttuja treenilistalle. Innokas odotus alkavaa talven treenikautta varten. Ja usko siihen että meistä todellakin on tähän hommaan muuallekin kuin sinne häntäsijoille, kun vaan tehdään töitä sen eteen! Rakkautta, hulluutta, draivia.
Ps.
Tuota..? (c) Kristiina Silveri