keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tiistain treenit

Eilen treenattiin pari tuntia SDP:llä illan riemuksi. Teemana oli alla oleva hehtaarirata, eihän siinä ole kuin 35 estettä. Rata oli mahtava, ja myöskin mahtavan vaikea! Elina Jänesniemen käsialaa.

Klikkaamalla suurenee
Mistäs sitä aloittaisi. Ensin Taika hämääntyi 1. esteestä joka piti hypätä seinää kohti. Se meni kuitenkin hyvin. Kepeillevienti sylkkärinä, toimi ihme kyllä hienosti. T lähti putkeen hyvin, sievällä karjaisulla sain sen 6. esteelle ja putkeen. 10 takaakierto olikin sitten ongelma, monen toiston jälkeen onnistumisprosentti oli noin 1/15. Jossain kohtaa 7 putkesta tuli paha mörkö eikä sitä voinutkaan enää juosta radan osana. Hohhoijaa.
Kun takaakierrosta oli selvitty rata sujui 15 esteelle asti ongelmitta. 15 ja 16 esteen välille tein sylkkärin, toimi hienosti. 25. esteelle asti päästiin taas ongelmitta, Taika otti kontaktit mahtavasti! Tökkäsi, tökkäsi uudestaan ja tökki niin kauan kunnes sai luvan lähteä. Mahtava tyttö!
Lopulta ei päästy koko rataa kertaakaan läpi, mutta ongelmakohdat saatiin sujumaan ihan kivasti. Loppu oli suhteellisen helppo, mutta puhdasta suoritusta ei tällä radalla saatu aikaan. T kävi kierroksilla ja teki vauhdilla, palkkaili itseään aina sopivissa väleissä touhuamalla ylimääräisiä esteitä... Iloinen pieni hölmö.

Nyt alkoikin Taikalla juoksut, tänään toivottavasti päästään testaamaan pystyykö se treenaamaan ollenkaan juoksuhousut jalassa. Jos vaan saadaan matkalla hankittua ne.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Luisevan talven alkupäiviä

 Täällä on nautittu poron lantioluista, possunnahkarullista sekä tietysti lumesta!








 Kävi tosiaan niin että Tampereellekin tuli talvi 25. lokakuuta.


Hauskaa talvea muillekin palelijoille toivottaa karvaton Taika ja ensi viikolla hankittava toppamantteli!

torstai 25. lokakuuta 2012

Kun pieni kleini putkeen juoksi

Pari viime viikon aikana on taas treenattu enemmän kuin aktiivisesti. Taika on ollut huipussaan, vire on ollut jotain aivan käsittämättömän hienoa. Ratapiirrustuksia olen rustaillut joka kerralta, mutta edelleenkään ei minulla ole ohjelmaa jolla piirtää niistä julkaisukelpoisia. Liitän nyt kuitenkin pari vanhempaa rustausta tähän havainnollistamaan meininkiä.

Tiistai 9.10.
Toissa viikolla treenattiin ensin tiistaina, agilityä kaksi tuntia valkkuryhmän treeneissä. Taika aloitti pätevällä työllä, tehtiin peruskivaa kieputusta jossa haastetta piisasi. Yllä on jonkinmoinen hahmotelma siitä. Taikalla pysyi aivot kasassa ja kontaktit sujuivat ihan kivasti jo, pysähdy-tökkää-lähde -tyylillä.

Keskiviikko 10.10. alkurata
Sitten keskiviikkona 10.10. treenattiin tunti Tallilla. Tehtiin hyvin simppeliä rataa, meillä oli uusia ryhmäläisiä ja heitä ihmeteltiin. Taika oli pomp-pomp tuulella ja teki hyvin pätevästi. 3 esteelle tein jaakotuksia, T:n kaari oli vähän pitkä, mutta ihan ok.
Tiistai 16.10.
Viikko sitten tiistaina treenattiin kaksi tuntia agilityä SDP:llä valkkuryhmän treeneissä jälleen. Joku oli pannut parastaan radan kanssa ja tehnyt oikein kunnon kiusausradan. 3 esteelle putkeen Taika sujahti vaivattomasti, mutta 5 esteen takaakierto tuotti vähän ongelmia ohjaajan ehtimisen kannalta... Itsenäisiä takaakiertoja onkin treenattava entistä enemmän. Olin luullut että Taikis tekee ne tosi hyvin, mutta ilmeisesti aina voi parantaa. 7 ja 8 esteiden väli ei ole oikeasti noin pitkä. Kontaktin T otti yleisesti ihan hyvin, pari kertaa tökkäsi vähän huolimattomasti. 10 putkeen lähetys onnistui mahtavasti, T irtosi kauas ja sain kätevästi sen viskaistua seuraavalle hypylle. Loppurata oli helppo, keinu pätevä.

Keskiviikkona 17.10. tunti agilityä Tallilla taasen. Tehtiin simppeliä rataa, joka koostui kahdesta putkesta ja niitä ympäröivistä hypyistä. Erityishuomiota kiinnitettiin vaikeisiin putkikulmiin, Taikaa lähetettiin kepeiltä putkeen sen takaa, päitä vaihdellen. Ja hirmu hyvin se haki! Taika on oikein pätevä pieni putkikoira, hakee putket kuolleista kulmista ja takaa lähettäen. Hieno!

Toissapäivänä tiistaina 23.10. oli valkkutreenit eli kaksi tuntia agia. Rata oli jonkun innovatiivinen muunnos valmiina siellä olleista esteistä, mutta tykkäsin kovasti! Taikalla oli aivan mahtava draivi, sain juosta tosissani eikä silti riittänyt! Radalla oli paha keppikulma, tein edelliselle hypylle jonkinlaisen jaakotuksen josta sitten avoimesta kulmasta kepeille. Hyvin haki. Radalla oli mukavaa kieputusta ja kontaktit T otti todella mallikkaasti. Kahden hypyn välistäveto meinasi mennä vähän pitkäksi, olisi ilmeisesti ollut huipusti hauskempaa kiertää takaa. Saatiin sujumaan kuitenkin. Ääntä löytyi Taikasta jälleen, mikä on aina hyvä merkki. Parille hypylle taiteilin niisto-persjättö yhditelmää, joka ihme ja kumma onnistui. Piirtelen radan myöhemmin jos ehdin.
Mulla oli syntymäpäivä ja ihanat Anna, Anna junior, Saana, Alessa, Suvi, Ira, Emma ja Anniina oli hankkinu mulle (tai pitäisikö sanoa Taikalle) lahjakortin koirahierojalle. Hieroja tulee viikon päästä torstaina. Mahtavaa! Myöskin kompanian kasaama kortti oli huippuhieno ;) Illan tietysti kruunasi paikalla ollut Annan pieni bc-vauva. Oi ja voi.

Eilen oli vielä yksi tunti agilityä, mentiin Annin ja Hilman kyydillä. Päivän teemana oli putki-A-erottelu, mistä oli varmasti hyötyä. Selkeyden vuoksi Taikalla ei ole kontakteille ollenkaan käsimerkkiä, vaan pidän kädet visusti kropassa kiinni ja annan suullisia käskyjä. Putkelle taas T ymmärtää selkeät käsimerkit. Erottelu sujui hyvin kun ohjaajakin sai pidettyä tämän mielessä... Taika oli taas intoa täynnä ja ilo oli ylimmillään hallilla. Tehtiin vielä lopussa pussia (ei olla aikoihin tehty) ja valmentajan ehdotuksesta ruvettiin treenaamaan keppihäiriöitä. Kokeiltiin ensin äänihäiriöillä, sitten liike. T ei ollut moksiskaan, kepitti vaan menemään. On se mahtava! Tuli taas sellainen tunne, että vitsi se on hyvä, vitsi me ollaan hyviä. Onnistumiset on aina mieltä ylentäviä, tässä(kin) lajissa kun voi mennä ihan miten tahansa päivästä riippuen.

Koiratanssi- ja tokoliikkeitä ollaan otettu parinakin päivänä viikon sisään. Taikan perusasento vahvistuu. Lisäksi se ohittaa lenkillä koiria seuruussa! Mahtava likka. Kuvia on napsittu. Parin viikon mittaan pieni on saanut herkutellakin: poron lantioluita ja lampaanluita on tarjoiltu, sekä raakaa lohta ym. Ruoka on sopinut hyvin ja karva kasvaa. Joku mantteli pitää kuitenkin hommata nyt kun treenihallit kylpenevät. Kyllä se talvi on tulossa!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Hullu naalinulkoiluttaja

Onko sulla siinä naali?
Ootko sä tyttö kuule ihan varma ettei se ole naali?
Naaliako sä sinne bussiin viet?
Näyttää ihan lumikolta.
Oliskos napakettu?

Tälläpäin tunnetaan eräs kylähullu, joka kulkee ympäri metsiä tuntitolkulla päivässä, juoksee puistossa ja roudaa valkoista eläintä bussiin. Tiedetään myös täysin varmaksi, että kyseinen eläin on naali. Kaikkien onneksi naali on sentään hyvin koulutettu. Ja tietenkin kaunis.

Joskus tuntuu siltä että jokaikinen kuva näyttää tältä
Tai tältä.
Uskoisin että naalini on viehkeä kuin vappupallo.

Oikeasti yllä olevat kesäkuvat ovat huijausta; naali nimittäin pudotti kaikki karvansa viime kuussa. Talven varalta, hän perusteli toimintaansa. Mikä lie oikea syy.

Lupaan että seuraavassa postauksessa kerron treeneistä ja järkevistä asioista. Ehkä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Saksanpystykorvien mutamiitti

Viikko sitten sunnuntaina lenkkeiltiin pystärivoimin kun lenkkiseuraksi lähtivät Ukko-mitteli, Väinö-kleini ja Väinö-kleini junior. Taikaa jännitti aluksi uudet, touhukkaat koirat, mutta lenkin loppupuolella se intoutui jo vähän leikkimään nuoremman Väinön kanssa ja vetämään mudassa hullunrallit. Pari tuntia vierähti metsässä ja päättipä Ukko käydä hyisessä säässä uimassakin. Oli hauskaa tavata kerrankin oman rodun harrastajia, toivottavasti saadan pian otettua uusiksi ja ehkä vähän suuremmalla porukalla!
Kuvat ovat valitettavasti laadultaan ihan kamalia, mutta tässä jotain todistetta päivästä.

Vänöt hajulla
Pystärit rannalla, takana liikkeessä Ukko.
Taika ja pikku-Väinö



Mitä kuuluu Taikan terveydentilalle? Yllättävän hyvää. Hampaanpoistosta se toipui nopeasti, nyt olen jo alkanut harjata sen hampaita, se on myös saanut luvattoman paljon possunnahkarullia parempien luiden puutteessa. Kanyylinreikää oli pakko nuolla ja repiä, joten siihen muodostui rupi, mutta nyt sekin on jo jätetty rauhaan. Treenikentille palattiin tiistaina, siitä lisää myöhemmin.
Kaljut läikät eivät ole hävinneet. Omega 3-öljyä se on saanut nyt viikon ja ruokamerkkiä on vaihdettu. Taika kokeilee nyt Acana Grasslandsiä, sen lisäksi on tarkoitus pikkuhiljaa siirtyä kohti jotain 50/50 mallia raakaruokinnan ja nappulan combona. Nuoleminen ja hampaiden käyttö tassuihin on jo vähentynyt, ja ainakin kylkiin se on saanut karvaakin lisää. Tällä jatketaan.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kun hampaat pettää

Meidän viikko käynnistyi ikävissä tunnelmissa.

Maanantaina huomattiin että Taika pureskelee isoja ruokia huonosti, aristelee suutaan eikä saa syötyä. No, sitten koluttiin suu läpi ja kurkittiin kurkkuun, ei löydetty mitään tavallisesta poikkeavaa. Sama meininki jatkui iltalenkillä, palkkasin sitä ohituksista ja namit putoili suusta, koira katsoi mua surullisesti. Pohdittiin ja pähkittiin, lopulta päädyttiin varaamaan aika eläinlääkäriin tiistaille, iltapäivälle, hammaskiven poistoon ja muuhun kurkkimiseen.

Tiistai koitti ja mä tietysti hermoilin koko päivän koulussa, paniikissa edessä olevasta nukutuksesta ja el. tuomiosta. Skippasin viimeiset tunnit ja lähdettiin eläinlääkäriin. Ensin mentiin tutkittavaksi, el. kuunteli sydämen, joka oli luojan kiitos kunnossa, ja katsoi suuhun todeten hammaskiven poiston tarpeelliseksi. Päätettiin myös, että jos heiluvia hampaita löytyy saavat ne lähteä. Kaljuista läikistäkin puhuttiin, päädyttiin ottamaan leikkauksen yhteydessä kilpirauhasarvot vajaatoiminnan varalta. Taika sai nukutuspiikin ja istuin se sylissäni odottamaan nukahtamista.

Taika taisteli viimeiseen asti lääkettä vastaan, lopulta kuitenkin nukahti. Sydän syrjällään annoin sen lääkärille ja lähdimme käymään ulkona tuulettamassa aivojamme. 

Tulimme tunnin päästä takaisin, jännitin tuloksia niin paljon että suorastaan hävetti: kyse oli kuitenkin vain hammasoperoinnista. Pian tulikin lääkäri ja vei meidät heräämöön, jossa kaikkien yllätykseksi olikin jo herännyt Taika. Ilon kiljahdushan siltä pääsi kun otin sen häkistä syliini. Raukka oli vielä tokkurainen ja suupielet veressä. Lääkäri kertoi operoinnin menneen hyvin, hammaskivi oli saatu pois ja yksi takahammas oli poistettu sen heilumisen takia. Verikokeet oli otettu ja tulokset tulivat loppuviikosta: kaikki kunnossa kilpirauhastenkin osalta. Varmaa ei ole aiheuttiko heiluva hammas syömisvaikeudet, mutta sitä tarkkailen nyt. Taikalle määrättiin viikko mössöruokaa ja treenikielto muutamaksi päiväksi. Sitten lähdettiinkin kotiin pökkeröisen urvelon kanssa. 


Kännykkäkameralaatuisissa kuvissa Taika operoinnin jälkeisenä iltana.

Ilta meni sohvalla istuen, Taika kipuili kurkkuaan intuboinnin jälkeen ja tassujaan, joissa oli siteet. Käytiin myöhemmin remmissä pissalla ja T söi vähän ruokaa. Yö meni rauhallisesti, nukuin sohvalla ja Taika toisella vieressäni. Seuraavana päivänä ei menty treeneihin, tehtiin rauhalliset lenkit ja otettiin siteet pois. Taika yski kipeää kurkkuaan, mutta oli normaali.
Torstaina tehtiin jo metsälenkkiriekkuminen ja eilen käytiin schipperke Kuron luona kylässä. Nyt T voi jo normaalisti, tosin nuolee ajeltua kohtaa jalassaan... Maanantaina mennään eläinlääkäristä hakemaan omegaöljyliuosta, jota lisätään ruokaan ja koitetaan saada kaljut paikat katoamaan. Jos muutosta ei tapahdu on edessä taas eläinlääkärikäynti ja laajemmat kokeet.


Raskaan viikon jälkeen on hyvä huokaista helpotuksesta, että kaikki meni kuten oli kaavailtukin. Taikan hampaat saavat levätä vielä tiistaihin asti, sitten rupean harjaamaan niitä päivittäin, ja keskiviikkona mennään hakemaan merilevää. Tällä hetkellä T:n ruokavaliosta on eliminoituna nauta, joten pitäisi ostaa jostain jotain muita luita. Hampaat ovat nyt ykkösprioriteetti, lisäksi seuraillaan kaljuja läikkiä. Seuraavaa pentua etsiessäni aion myös kiinnittää huomattavasti enemmän huomioita vanhempien hampaisiin, valitettavasti en Taikaa ottaessani tajunnut miettiä sitä, vaikka T onkin upein koira ikinä ja täysi nappivalinta.

Huomenna meillä on edessä saksanpystykorvamiitti, tiistaina jo agitreenaillaan. Joihinkin agikoulutuksiin on ilmoittauduttu ja viimeistään marraskuun lopussa kisataan taas. Lisää aiheesta kalenterissa sivupalkissa. Kyllä tämä tästä!