maanantai 31. maaliskuuta 2014

Luova Luu

Mikäs sen parempi tapa kehittää luovuutta kuin opetella pyörimään Narnian päällä?

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ihan tavallinen kettu 13vko

Meillä on kevät! Tällä viikolla treenattiin tokoa kahdesti, agia kerran, kuljeskeltiin metsissä ja mamma käväisi Tukholmassa. 
Isosisko opettaa pikkunaalia
Tyypit tokotreenikentällä keskiviikkona
Lumo 13vko n. 3,9-4kg ja 29-30cm
Viekas kun mikä
Luu on opetellut pyörimään kirjan päällä, tuijottamaan mammaa silmiin ja tulemaan täysiä luokse kutsuttaessa. Syömään se voisi vielä opetella ja olisi aika täydellinen paketti kasassa. Taikalla on taas silmätulehdus, täytyy katsoa meneekö ohi vanhoilla tipoilla vai pitääkö mennä takaisin lekuriin. Se on kovan onnen kettu.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Valuu valumasta päästyään

Taika on puuhastanut vaikka sun mitä viimeisen parin viikon aikana. Kaikkea en enää edes muista ja treenipäiväkirja pätee vain agilityyn, joten antaa mennä nyt mutupohjalta.

Torstaina ennen kisoja oltiin viimeksi valkkutreeneissä, viime torstai jäi ytl:än takia väliin. Päivän koutsi oli raapustellut meille vaatimattoman 36 esteen radan, jota tehtiin kokonaisuudessaan yhdessä pätkässä. Taika oli kivalla mielellä, tosin loppua kohti alkoi jo väsymys painaa (molemmilla..) Hinkkailun jälkeen tehtiin homma vielä kertaalleen läpi vain yhdellä keskeytyksellä, joten jotain ilmeisesti tarttui päähänkin!
Rata (c) Einari P. Klikkaamalla suurenee.
Kisoissa Taitai pinkaisi tosiaan yhden nollan agiradalta etenemällä 4,02m/s. Näihin yli neljän metrin sekuntivauhteihin ollaan nyt viimeaikoina päästy yhä useemmin, 4,22 oli yhden kevään agiratanollan tykitysaika. Vielä on tekemistä, mutta hurjasti on naalille tullut puhtia lisää verrattuna vuoden takaiseen. Nollasta sai toki palkinnoksi nollapullaa asiinkuuluvasti.

Viimeviikolla käytiin tosiaan hallilla vain kerran, keskiviikkona ryhmätreeneissä. Puhteena oli hyppyrata, jossa sai kyllä ohjaajakin pistää jalkaa toisen eteen. Kerran Taika nousi lähdöstä, kävin palauttamassa ja hetsailin sitten vähän lähtöjä ja tein hämyliikkeitä. Pysyi joka kerta. Kolmannelle esteelle jaakko. Pari persjättöä peräkkäin yhteen kohtaan, niitä en olekaan harrastanut vähään aikaan. Putkijarru toimi hyvin! Lopuksi T puuhaili vielä itsenäisiä keppejä, avokulmasta ja jyrkästä suljetusta, takaaleikkasin kerran. Pätevästi teki, saa taas keksiä lisää haastetta. Lumo oli mukana ja teki putkea karvapalkalla. Leikkii hallilla hyvin siihen asti kunnes mennään esteiden keskelle häiriöön. Sen jälkeen maistui vaan karvalelulla repiminen, sille lähti kuolleellekin lelulle, mutta narulle ei. Täytyy ottaa kahden lelun leikkiä häiriössä vielä lisää, kotonahan sujuu tosi kivasti ja lähtee kuolleellekin vauhdilla.

Lauantaiaamuna ennen Luun pentupaineja kävin Taikan kanssa kentällä katsomassa mitä tokoille kuuluu. Kenttä oli vähän märkä, mutta ihan käveltävissä. Aloitettiin hihnaseuruulla. Palkkana oli aamuruoka nappuloina, naksutinkin jäi kotiin. Hihnaseuruu oli kiva. Vaihdettiin vapaaseen ja ongelmat alkoi. Ekat pari toistoa ok, pysyi hyvin, kunnes... Alkoi valua käännöksessä, lähti haahuamaan sivulle. Kerroin ettei ole ihan noinkaan kyllä ja pyysin uudelleen p.a. Uudestaan liikkeelle, aivasteli, sekään ei käynyt ja pyysin takaisin asentoon. Ilmeisesti otti itseensä kun ei kelvannut eikä sitten enää yrittänyt kunnolla ollenkaan, tuli mukana lahnana tai valui sivulle. Meininki oli kuin vuoden takaa... Lopetin ilman palkkaa ja otin hetken paussin, pyysin sitten uudelleen p.a ja hetsasin oikein kunnolla virettä. Otin viiden askeleen seuruun, vire pysyi ja paikka myös, palkkasin bileillä ja lopetin seuruutreenin siihen. Meillä on nyt tokossa selvästi vireongelma, Taika ei kestä epäonnistumista siinä ollenkaan vaan lakkaa heti yrittämästä jos ei onnistu ekalla kertaa. Se tekee seuruun treenaamisesta tosi hankalaa, koska haluaisin palkata vaan kunnon skarpeista, ilosista pätkistä. Päivän seuruu oli kuin vuosi sitten, jähmeää ja ilotonta. Ohjaajaa on syyttäminen, olen varmaan vaatinut siltä liikaa ja ottanut itse homman liian vakavasti. Taikan pitäisi päästä onnistumaan oikeastaan joka kerta, muuten sitä alkaa ahdistaa. Omaan asenteeseen pitäisi tokoillessa kiinnittää erityistä huomiota, ja ylipäätään tehdä hommia vain hyvällä tuulella ollessa valoisalla mielellä.
Loppuun 25 metrin luoksetulo kahdesti, molemmilla kerroilla jäi hyvin maahan, tule-käskystä pinkoi laukalla luokse ja perusasentoon. Se selvästi toimii! Hyvä että joku tässäkin hommassa! Palkaksi tästä ruokaa ja muutama koiratanssiliike, mikä on parhainta mitä T tietää. Seuraavaksi ohjelmassa on peräpäätreeniä sivulletulon hiomiseksi ja aginkin kannalta, ruudun alkeita ja iloisia, asenteellisia seuruupätkiä, vaikka sitten vaan paria askelta.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kolme ja puol kiloo dynamiittia

Se on ohi nyt. Nimittäin YTL.
Et tälläst viimeviikkoina
Pentuhirviön elämään kuuluu kokoa 29cm ja 3,5 kg keskiviikkona mittailtuna tyypin 12-viikkoispäivänä. Luu on ihan käsittämätön pentu. Se ei pelkää mitään eikä ketään, se on aina etunenässä menossa joka paikkaan. Se on tuhannesti kovapäisempi kuin mihin oon Taikan kanssa tottunut - eikä sekään ole mikään lapanen. Se ei usko mitään eikä ketään, se repii ihan täysiä, sillä on maailman suurin ego. Hallilla se tykittää putkea, mutta jää ottamaan palkan jos sattuu huvittamaan. Se juoksee tunnin metsässä ja sen jälkeen kyselee että mitäs äiti sitte tehtäs.
Se on ihan dynamiittia. Toivotaan vaan että osaan sytyttää sen oikein eikä se räjähdä mun käsiin.
Neljä ja puoli -kiloinen kävi tykittämässä kaksi rataa viime lauantaina kisoissa. Ensimmäinen rata oli agirata, ja siltä saatiinkiin nolla nätillä ohjauksella. Toiselle radalle lähdettiin hyvillä fiiliksillä. Taika painoi ihan täysiä. Kolmanneksi viimeisellä esteellä tajusin, että ei hitto, tästä tulee tuplanolla! Toiseksi viimeisellä esteellä unohdin radan ja ohjasin väärältä puolen hyppyä. Ei. Näin.

Jos joku tietää jotain hyvää henkisen valmennuksen kurssia kisatilanteita varten, niin tänne saa vinkata!
Lumon elämään on kuulunut pentutreffejä, lenkkejä, Taikan kanssa juoksemista, treenihallille ja kaupoille ajelua ja kotona leikkimistä. Nyt kun YTL on ohi ja elämä jatkuu alamme perehtyä taas naksuttelun ihmeelliseen maailmaan ja aletaan treenaamaan paikallaoloa sekä takaakiertoa. Maahanmeno ja istuminen sujuvat jo kivasti, Luu pöksäyttää maahan heti kun haluaa jotain. Silmiinkin se katselee varsin kivasti, siihen asti kunnes paukauttaa kiinni nenään, käteen, varpaaseen tai punttiin. ;)
Niille jotka eivät vielä saaneet tarpeekseen pentukimityksestä: Viikon takainen Lumo muistelee käskyjä videolla. Melkein sujuu!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Siskoissa on voimaa

Pelkäsin ettei Taika hyväksy uutta pikkusiskoaan. Meinasin jättää pennun ottamatta kun surin jo etukäteen että Tai ei pidä siitä.

Nykyään meillä harrastetaan naalipainia päivästä toiseen, isosisko huolestuu jos pikkusisko vinkuu tai se jätetään yksin, tyypit nuolevat toistensa naamoja ja suurin ongelma on Taikan ylenpalttinen kiltteys pikkusiskolle. Ja se ilme mikä Taikalla on naamallaan kun joku vihdoin tajuaa mistä on kyse hammasteluleikeissä. Välillä Lumo onnistuu soluttautumaan nukkumaan ihan siskonsa kylkeen. Taika antaa sen olla siinä, ehkä nuolaisee vähän.
Lumo on oikein päätös minkä olen Taikan kotiutumisen jälkeen tehnyt. Se on ihan timanttia.
Ps. 
Lumo sai tiistaina Rukan valjaat. Kasvunvaraa on, mutta menee jo nytkin.
Joskus jos oikein kovasti yrittää voi jäädä huuli ruttuun.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ruokailutavat kunnossa

Lumo on opetellut syömään oikeiden koirien ruokaa, alla tyylinäyte viime viikolta. Kyllä sujuu.
Koiranpennun ruokailuenergiaa myös tubessa. Et maistuu!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Jag tror att det är livsviktigt att kunna skratta åt sig själv

Kymppiviikkoinen Lumo on ehtinyt touhuta jos jonkinmoista päivittäin kartturin lukuloman ansiosta. Ruotsin lukeminen onkin vaihtunut hallilla notkumiseen ja erilaisten koirapersoonien treffaamiseen ja mutapaineihin. Ojdå.
Kaikissa kuvissa pari päivää vajaa kymppiviikkoinen
Lumo 10-viikkoa, n. 26cm, 2,65kg. Voisin opettaa naalin seisomaan.
Viime lauantaina kurvailtiin Eläinystäväsi-lääkärin pentutreffeille, joissa pentuja olikin yli kymmenkunta. Lumo oli vakuuttunut siitä että oli paikan suurin ja rohkein koira, vaikka elopainoa oli vähemmän kuin yhdelläkään toisella. Kukaan ei ollut pelottava ja ihmiset olivat mahtavia. Sunnuntaina Lumo tapasi taas uusia kivoja vieraita, jotka olivat täällä varmasti ihan vain häntä varten, ja edistyi remmikävelyssä. Tehtiin myös aamupäivällä ystäväni lauman kanssa yhteislenkki, ja Lumo pääsi painimaan puolivuotiaan perhosen Myyn kanssa. Maanantaina käytiin molempien kanssa metsäilemässä, kuviteltiin lukevamme psykologiaa ja alettiin treenata maahanmenoa. Naksuttimen ajatuksen Lulle on ymmärtynyt jo varsin pätevästi, ja peppu pamahtaa maahan heti kun näköpiiriin ilmestyy jotain tavoittelemisen arvoista (esim. villasukka, sormi, letti, lelu, kivi..)
Taikalla on silmätulehdus ja tippoja siihen. Ei helppoa isosiskollekaan!
Tiistaina meidän metsäretki koki kurjan kolauksen kun vastaan tuli irrallaan oleva agressiivinen bokseri. Tapaus on puitu jo naamakirjan puolella moneen otteeseen, joten kiteytän sen tähän näin: Ole kiltti ja pidä agressiivinen koirasi hihnassa ja hallinnassa liikkuessasi yleisillä poluilla. No, molemmat koirat jäivät henkiin ja omistajakin toipunee shokista jonain päivänä. Illalla lähdin kouluttamaan Tamskin nuorten valmennusryhmää kun luvannut olin, ja Lumo lähti mukaan paikkailemaan päivällä tapahtunutta järkytystä. Ajattelin että sen on hyvä päästä heti näkemään uusia, vieraita, kivoja koiria. Ja kivaa sillä olikin! Kouluttaessani (varsin päteviä!) ryhmäläisiä Lulle kulki tuttujen ryhmäläisten kanssa kentän laidalla, leikki, söi nameja ja tykkäsi kaikista. Erityisesti keskarivillakoirat olivat Luun mieleen, ja puolivuotiaan bordercollie Vendin kanssa Lumo päättikin pistää painit pystyyn. Kokoerosta huolimatta tytöillä oli huisin kivaa!
Keskiviikkona päivällä käytiin leikkimässä läheisellä kentällä omien kanssa. Taika painoi mieletöntä vauhtia ja Lumo yritti pysyi perässä laihoin tuloksin. Leikki maistui molemmille ja edellisen päivän pahat muistot eivät nousseet pintaan. Pätevät naalit. Illalla lähdettiin Taikan treeneihin, Lumo lähti mukaan leikkimään. Taika veti ihan täysiä, tykitti kontakteille, pamautti keinun joka kerta kuin vanha tekijä ja lähti superisti saksalaiseen. Ohjaajalle huomioksi: luota koiraan ja juokse, kyllä se osaa tehdä. Luota sen kontakteihin, se osaa nekin, ja kepitkin se tekee vaikka seisoisit päälläsi puomilla. Luu leikki tiikerillään ja teki istu-maahan-treeniä. Se on aika paketti.

Sitten päästäänkin jo torstaihin.
Lähdettiin A:n lauman, johon kuuluu aikuinen perhonen Hilma ja puolivuotias perhosmukula Myy, kanssa treenaamaan Tallille. Koska renu on tilaihme, saatiin neljä koiraa ja kaksi ihmistä mahtumaan etu- ja takapenkeille hyvin. Taikan treeniohjelmaan kuului kontaktitreeniä ja kepeillehakua, itsenäistä pujottelua, takaakiertoja ja takaaleikkauksia. Perussettiä ohjaajan ollessa flunssassa. Haluaisin vähän lisää poweria Taikan puomin alastuloon, nyt se vaihtoi välillä raville ennen asennon ottamista. Hetsasin ja nostin puomille, tehtiin pelkkiä alastuloja. Parani. Taika puuhaili myös tokoja, joita on tehty kotosallakin pari kertaa tällä viikolla. Seuruuta, jääviä, hyppyä ja targetille lähtöä ruutu-treenin pohjana. Seuruu kivaa, hypyllä pitäisi ruveta häivyttämään targettia.

Lumo puuhaili taasen leikkimistä ja aloitti putkitreenin. A piti pentua toisessa päässä, minä ja lelu oltiin toisessa, palkaksi sai repiä tiikeriä. Leikkiminen ei ole hallilla ollenkaan niin vahvaa kuin kotona, eikä tiikerileikki maistunutkaan enää kentällä niin paljoa. Tumpulla palkkautui paremmin. Lisää leikkitreeniä siis luvassa! Treenien ohessa Lulle pääsi painimaan Myyn kanssa, ja pentu olikin ihan kuolainen Mustissa ja Mirrissä poiketessa (ja pissasi lattialle ;) ). Hauskaa oli! Mustista ja Mirristä kopattiin matkaan lisää lihoja, kahden koiran kanssa niitä kuluu huomattavasti enemmän kuin yhden.

Illalla Lumo pääsi vielä painitreffeille 11-viikkoisen sheltti Sergein kanssa. Oli muuten hyvä painipari, tosi tasaiset leikkijät ja hauskaa oli! Otettiin uusiksi vielä perjantaina, mukana menossa myös Taika ja bc Nasta. Luu oli aivan liekeissä ja kotona olikin väsynyt tyyppi.
Leikkiporukka. Isompi valkoinen epäilee.
Tämän päivän ohjelmassa onkin flunssan parantelua ja teen juomista. Aamulla Taiksu teki briiffin tanssitreenin pitkästä aikaa, ensin lenkillä vinkumustekalapalkalla, ja sitten kotona aamuruokansa edestä. Aloitettiin ulkona kiepeillä ja takaakierroilla ja sisällä puuhastettiinkin sitten melkein koko repertuaari läpi. Pyörimiset, jalkojen välissä ja molemmilla sivuilla seuruut, seuratessa suunnan vaihdokset, tassutemput maassa ja istuessa, kurre-temput, pujottelut, hypyt, parkkeeraus ja mitäsvielä. Taiksu oli varsin riemukkaalla tuulella ja naksutin kliksui. Pitäisi nyt vaan saada se koreografia valmiiksi ja hiottua. Pari liikettä haluaisin vielä lisätä siihen, jonkun kierimisen ja yhden etäliikkeen. Puuhaa riittää ja se on parasta!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Nollapulla se on juustokakkukin

Maaliskuun ensimmäisen päivän kunniaksi suunnattiin aamuisten pentupainien jälkeen Taikan kanssa Lempäälään Takut ry:n agikisoihin. Ohjelmassa oli ensin hypäri ja sitten agirata, osallistujia kolmisenkymmentä mini-3-luokassa.

Hypäri ei vaikuttanut mitenkään mahdottomalta, mutta ilmeisesti se oli sitä. Homma kosahti heti kolmosputkelle, Taika sujahti sisälle - ja sujahti samasta päästä heti uloskin. Tätä pelleillyä on valitettavasti nähty kisoissa ennenkin (vaan eipä treeneissä), joten annoin vähän kaunista palautetta "ohhoh, höpö höpö" ja tuikkasin takaisin putkeen ja kehuin kun sujui hyvin. Palkinnoksi sai tehdä radan loppuun, vaikka ihan ihmeelliseksi kaarteluksi se menikin tuon pysähdyksen jälkeen. Sovittiin Tain kanssa että tsempataan tokalle radalle ja tehdään kontaktitkin hienosti.
Ja niin tehtiin! Agiradalle lähdettiin hyvin ja luottavaisin mielin, tiesin ettei T toistaisi putkipelleilyä ainakaan heti uudestaan, ja kontaktit on treeneissä sujuneet moitteetta. Niin sujui radallakin. Taika haki hyvin kahden (!!) putken välistä kepit, pujotteli nopeasti, otti A:n juoksarin, tuli hyvin käteen kun vedin sitä viistojen hyppyjen yli, ja paukahti nätisti puomin onoffille. Keinukin sujui 4on-asentoon niinkuin pitikin. Kyllä oli maalissa tyytyväinen ohjaaja, varmaan kuului kauas. :) Etenemäksi paljastui 3,90 m/s, aika oli -5,67 sekuntia jos en ihan väärin muista ja sijalle 3/31 tällä yllettiin. Odoteltiin palkintojenjakoa vielä pari tuntia jo valmiiksi paljon myöhässä olleiden kisojen jälkeen, äitini hälytettiin käymään ruokkimassa pentu kotonani, ja popsittiin Taikan kanssa nollapullaksi juustokakkua. Pätevä naali!