perjantai 16. marraskuuta 2018

SM-kisat 2019 kutsuu

Ihan nopeasti kuulumispäivitys!

Asia numero yksi: lokakuun lopussa käytiin kisaamassa Ylöjärvellä ja tehtiin Lumon kanssa kaksi nollaa. Tämän myötä meillä on 8/8 nollaa kasassa eli menolippu Suomenmestaruuksiin 2019! En käsitä miten tässä näin kävi, mutta olen sanaton, kiitollinen ja ylpeä. Tiesin, että meidän homma alkaa vielä toimia, ja nyt se on tapahtunut. En malta odottaa mitä tästä eteenpäin.
Kohti unelmien kisavuotta
Asia numero kaksi: 
Käytiin koiratanssin SM-kisoissa. Kummallekaan ei mitään huipputulosta, mutta onpahan nyt mittelikin edustanut freestylen SMeissä. Tässä pari hienoa kuvaa sieltä. Sanni Lempiäinen on ottanut kaikki. 
 Taikalle 151 pistettä ja sija 17.
 Lumolle 146 pistettä ja sija 19.
Tämän myötä freestyle on todennäköisesti meidän osalta tässä, kun tavoitteet on saavutettu. Lumolle sopii lajina HTM paremmin, joten sen kanssa tullaan jatkossa keskittymään sivulajina siihen ainakin seuraavat pari vuotta. Taikan on aika jäädä virallisista tanssikisoista eläkkeelle, koska se ei oikein nauti yli 3-minuuttisen ohjelman tekemisestä eikä voittajassa oikein voi lyhyempiä esittää. Taikalle sopii rally paremmin eläkelajiksi, vaikka saattaa se päästä jotain epävirallisia tanssimaankin.

On ollut hauskaa ja jopa vähän kunnia tuoda pystykorvia esiin freestylen parissa, ja toivottavasti päästään HTM:ssäkin vielä etenemään pidemmälle.

Taika on agilitystä kisatauolla loppuvuoden, käy varmaan vähän eläinlekurissa näyttämässä rasvapattitilannettaan, jonka jälkeen katsotaan jatkoa. Arjessa sillä kuitenkin menee lujaa.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Tahaton syystauko

Kuten tavallista, koirat pitivät aika tarkalleen kahdeksan kuukauden välin juoksuissaan. Ensin aloitti Lumo ja heti perään Taika, joten viime viikkoina olemme viettäneet aktiivisesti juoksutaukoa. Samaan syssyyn sain myös vuosisadan syysflunssan, joten koirilla on ollut jokseenkin tylsää viimeiset pari viikkoa.
Tavallinen päivä yliopistossa
Vähäinen treenimahdollisuus on siispä kulutettu suunnittelemalla koiratanssi-SMiin ohjelmia ja treenaamalla niitä kotona. Vähän veikkaan että lähden sinne nolaamaan itseni eeppisesti, mutta toisaalta jo osallistuminen itsessään on sen verran hauskaa että teen sen silti. Kun kerran on osallistumisoikeus saatu, niin mennään sitten! Myös päälaji-aksan suhteen on tehty jotain: suunniteltu talven treenikautta. Muutamat kisat laitoin myös kalenteriin vielä ennen marraskuun loppua, jolloin oletettavasti jäädään joulutauolle kisaamisesta. Treenikautta sen sijaan olen suunnitellut varsin tarkastikin, ja isoin paino laitetaan tulevana talvikautena fysiikkatreeneille, koska koen siellä olevan eniten parantamisen varaa. Sekä ohjaajalla, että koirilla. Muuton jälkeen treenaaminen on ollut hyvin epäsäännöllistä ja nyt  vielä juoksut ja flunssa tulivat pilaamaan kaiken, mutta tarkoituksena olisi päästä ensi kevään kisakauteen kiinni kovemmalla kunnolla kuin koskaan.
Koirien elämässä on ollut isoja muutoksia nyt, mutta ne ovat pärjänneet yllättävän hyvin. Tampereella käyminen seitsemän tunnin bussimatkoineen sujuu jo varsin rutiinilla. Ei ole silti helppoa yhdistää opiskelijaelämää vieraassa kaupungissa, sekä kahden koiran omistamista yksin. Joensuu on silti kohdellut meitä hyvin: lenkkimaastot ovat heittämällä 100% paremmat kuin Tampereella koskaan. Ja on vielä niin paljon mitä ei olla edes nähty!
Olisi hauska saada Taika myös vielä yhteen rallykisaan tälle vuodelle, jotta saisin sillekin haettua RTK1-koularin ennen lisenssin umpeutumista vuoden vaihteessa. Ensi vuodelle en ole ajatellut hankkia kilpailulisenttia SPKL:n puolelle, ainakaan jos se pysyy yhtä kalliina kuin tänä vuonna. Vuosi 2019 on tarkoitus pyhittää päälajissa kisaamiselle täysillä. Tai sitä mieltä olen ainakin nyt, katsotaan muuttuuko mieli vielä talven myötä.
Mutta tämän tajunnanvirran myötä palaamme koloomme (aka kohta bussiin seitsemäksi tunniksi) tekemään kouluhommia ja yskimään. Josko viikon päästä olisi jo flunssa lusittuna ja juoksut ohi, ja päästäisiin kunnolla kiinni tekemiseen!

perjantai 21. syyskuuta 2018

Rally-SM: RTK1 Lumo

©SporttiRakki. RTK1 Kestikievarin Bertta
Syyskuun ensimmäisenä päivänä käytiin pyörähtämässä rally-tokon SMeissä uuden seuramme Poksin joukkueessa. Joukkue koostui neljäs koirasta, naalit alo-luokassa ja kaksi ylempien luokkien koiraa.
 Omista koiristani Lumo oli ensin, heti ekassa ryhmässä aamulla eläinlääkäritarkin jälkeen. Laskin peruutuksen askeleet väärin, mutta Lumo toimi tosi hyvin! Sille 89 pistettä, yksi nopeimmista ajoista ja RTK1 plakkariin.
 Taika taas oli päivän viimeinen alokoira, ja sillä hiukan mopo keuli. Joukkueen tulos jäi Taikasta kiinni, mikä vähän jännitti. Siellä vähän tapahtui, mutta saatiin kuitenkin kasaan 76p, josta olin ihan tyytyväinen kun ottaa huomioon ettei Taikan kanssa oikeastaan ole koskaan rallya treenattu varsinaisesti ja se oli mukana ihan täytekoirana ja huvikseen. Sille tämä oli toinen ALOHYV.

maanantai 20. elokuuta 2018

Tupla tupla

Kisattiin eilen Tampere-loman yhteydessä Ylöjärvellä, ekaa kertaa Poksia edustaen. Olin erittäin väsynyt edellisen illan illanvietosta, mutta ihme ja kumma selvisin silti aamuksi kisapaikalle ihan kunnialla ja vieläpä ajoissa. Olin ilmoittanut Lumon kolmelle startille ja Taikan kahdelle ekalle. 

Ekalla radalla Lumon kanssa tehtiin ihan mielettömän hyvää rataa! Lähetin sen kuitenkin vähän epäselvästi yhteen takaakiertoon ja se singahti putkeen. Taikan kanssa sitten tajusin korjata sen saman kohdan, joten Taikalle siltä radalta nolla (jotain 4,41m/s, oli hyppäri), ei mikään kaunis nolla mutta nolla kuitenkin!

Toka rata oli aksarata, jolla mua mietitytti putki-puomi erottelu sekä alku jossa oli haastavasti sekä putkiansaa että puomia tarjolla. Lumon kanssa alku valahtikin ihan hirveästi, ja vielä toinen valuminen tuli puomin jälkeen kun en ehtinyt ohjaamaan juoksupuomikoiraa ihan ajoissa... Reitille tuli siis ainakin 15 metriä ylimääräistä mittaa, mutta me taisteltiin! Nollana maaliin! Ajassa tuo ylimääräinen kaartelu toki näkyi (jotain 4,2m/s tietämillä oltiin), mutta sepä ei tässä tilanteessa paljon painanut kun nollaa lähdettiin taistelemaan. Taikan kanssa vielä samalle radalle, sen kanssa rata menikin sitten tosi kauniisti ja ihan nappiin! Taika kiilasikin sitten niukasti Lumon edelle pudottaen sen sijalle jotain 4/25 ja sijoittuen itse 3/25. Varmaan eka ja vika kerta kun sijoitun Taikalla Lumon edelle, mutta tässä taas nähdään että aina ei voita se koira joka etenee nopeammin, vaan niillä lyhyillä kaarroksilla ja hyvillä reittivalinnoilla on oikeasti tosi iso merkitys! Taikalla siispä kasassa päivän saldona tuplanolla ja SM-nollat 3&4/8.
(c) Anne Barck
Lumon kanssa sitten vielä jaksettiin mennä kolmas rata. Tässä vaiheessa oli jo niin voittajafiilis kun oli kolme nollaa alla, että aika rennosti lähdin radalle. Tiesin että Lumolle oli tuolla radalla pahoja vaaranpaikkoja eli putkiansoja ja alku olisi taas haastava lentävällä lähdöllä. Se melkein valahtikin saksalaisesta puomille, mutta sain sen huudettua ohjaukseen kiinni ja oikeaan osoitteeseen. Oli kyllä sen tason taistelurata Lumon kanssa, etten ihan heti muista toista! Mutta vihdoin olen päässyt kiinni sellaiseen sopivaan prkl-otteeseen sen kanssa, etten luovuta heti jos se lähtee kohti väärää estettä vaan taistelen loppuun asti. Riittävän hyvä juoksupuomi oli tälläkin radalla, ja ihme kyllä maaliin tultiin nollalla! Kaunis nolla ei ollut tämäkään vaan aikaa tuhrattiin parissakin kohdassa kalasteluun, mutta meillä ei näistä tässä vaiheessa uraa nipoteta, hienosäädön aika tulee sitten kun on tullakseen. Etenemä oli jotain 4,3m/s pintaan. Näin ollen myös Lumolle siispä tuplanolla ja sen kanssa SM-nollat 5&6/8!
(c) Suvi Virta
Tekeminen tuntuu nyt niin hyvältä, että olen melkein sanaton. Lumon kanssa kolmannet kisat peräkkäin, joista tehdään tuplanolla, ja sijoituksetkin aina viiden parhaan joukkoon vaikka on ollut nyt vähän isompia kisojakin. Taika vetää niin koko sydämestään ja hirveän iloisena siitä, että saa mennä. Ihan parhaita koiria.

tiistai 14. elokuuta 2018

Lumon juoksupuomi 10.8.18

Kliks!
Lumo jumppailemassa ekaa kertaa Galican-puomilla: yleistyskyky alkaa olla ihan kivalla tasolla. Syksyn projektina olisi palata maton kanssa opiskelemaan tiukkia käännöksiä. Bonukseksi Lunp söi grip-hihnansa poikki, olikin jo aika päivittää se uuteen.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Uuden kotikaupungin ekoja treenejä

Reilu viikko ollaan nyt asusteltu Joensuussa, ja toki heti ensimmäisellä viikolla piti päästä treenaamaan. Tiistaina ja perjantaina löydettiinkin hallille, joka on erittäin näppärästi kävelymatkan päässä uudesta kodistani. Tiistaina tehtiin ratatreeniä ja perjantaina Lumon kanssa treenattiin juoksupuomia ja Taikan kanssa keppejen avokulmaa.
Uudessa seurassamme on Galican-merkkiset kontaktit, joihin en ole törmännyt vielä missään muualla. Mietin vähän etukäteen että mitähän mieltä Lumo on Galicanin puomista, mutta saatiin sille ihan kivaa rytmiä rakennettua. Pysärikoirana Taikalle ei luonnollisesti ollut mitään väliä minkälaista puomia sieltä koipien alta löytyy, mutta as usual: juoksareiden kanssa kaikki on vaikeampaa :D
Viikon päästä lähdetään käymään Tampereella ja mennään samalla kisaamaan Ylöjärvelle. Syksyn ajan on tarkoitus kisata aika aktiivisesti aina tuonne joulukuulle asti, jolloin varmaan pidetään talvitauko. Ilmatkin alkavat ehkä vihdoin ja viimein viiletä, ja päästään taas juoksemisen pariin.

Muutoin elämä uudessa kaupungissa on aikamoisen hyvää. Vielä pari viikkoa lomaa ennen kuin totuus arjesta paljastuu.

Lumon kanssa on suunnitelmissa syksyllä tähdätä vielä EO-karsintoihin Rovaniemelle asti. Sen kanssa tekeminen tuntuu nyt niin hyvältä, luulen että on aika haastaa sitä isoihin geimeihin.