keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Koiratanssiepiksissä

(c) Emmi Myllys
Lauantaina käytiin pitkästä aikaa koiratanssimassa, kun Tamskilla oli epäviralliset kisat. Ilmoitin Lumon HTM kisaaviin (ALO) ja Taikan freestyle kisaaviin (VOI), ettei tarvitse mennä samaan luokkaan molemmilla.
(c) Emmi Myllys
(c) Emmi Myllys
Lumon HTM-ohjelma meni ihan nappiin! Tuon paremmin se ei ole ikinä sujunut. Otin alkuun mukaan yhden vaikeamman position (mun edessä nokka oikealle), mikä sekin sujui. Hyvä mieli jäi Lumon tekemisestä, ja se sitten palkittiinkin HTM-kisaavien voitolla.
(c) Emmi Myllys
Taikan freestyleohjelma oli lyhyt, alle kaksi minuuttia, mutta halusin tarkoituksella tehdä sille niin lyhyen ohjelman että se jaksaa keskittyä sen alusta loppuun. Myös Taikan ohjelma meni tosi hyvin, se pysyi koko ajan kontaktissa, ei tullut kieltoja, ja haukahti vain pari kertaa. Taika sijoitettiin freestyle-kisaavissa toiseksi. :)
Palkintoposeeraus on vakavaa puuhaa
Muutoin elämä pyörii normaaleilla raiteillaan. Treenaamassa on nyt käyty keskimäärin kaksi kertaa viikossa: Lumon kanssa keskitytään lähtöihin, haastavaan ratatreeniin ja pysäytyspuomiin totuttelemiseen, erityisesti koitetaan saada ohjaajaan asennetta ja vauhtia. Taikan kanssa on tehty kuunteluharjoituksia, erotteluja ja satunnaista ratatreeniä. Lumon kanssa keskitytään siihen, että ohjaaja saadaan tekemään kunnolla töitä radalla ja olemaan koiransa arvoinen, opetellaan eroon varmistelusta ja pikkukoiraohjauksesta. Kevään kisoja kohti!

Tyytyväinen treenikääpiö 
Pidennetyksi viikonlopuksi otan Taikan kanssa suunnaksi pitkästä aikaa Joensuun, ja Lumoa odottaa muutaman päivän loma mummolassa.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

You're gonna hear me roar - Lumolle toinen SM-nolla

Palkintonaali <3
Kisapäivä eilen kotiareenalla Tampereella. Taikalle yksi villi hölmöilyhauskuushylly hypäriltä. Lumolle agiradalta hylly (putki-puomi-erottelu, treenilistalle), se myös kaatui suorassa putkessa sillä radalla mutta ei onneksi ottanut pahemmin ilmeisesti osumaa. Pysyi hienosti lähdössä! 

Hypärille lähdin asenteella, jota on tässä viime aikoina yritetty kehittää: edeltä ohjaten, kunnolla juosten ja hyvällä draivilla. Se palkittiin heti: Lumolle toinen nolla kolmosista, ja bonarina päälle sija 3! Kylläpä tuntui Lumon kanssa juokseminen eilen super hauskalta, ja paikoin jopa helpolta, kun vaan pysyi itse liikkeessä ja koko ajan ajatuksen edellä. Kepeillä sitä vähän hämmensi ilmeisesti kumirouhepohja joka näkyy pienenä kujailuna ja ajassa (etenemä oli jotain 4,31m/s), mutta onneksi piti kuitenkin rytminsä ja selvisi puhtaasti. Tämän myötä superhyvä fiilis ja toinen SM-nolla Lumolle! Tästä niin tulee meidän vuosi.

Lumon nolla, sija 3. Lähdöstä puuttuu pari estettä videolta:
Kliks!
Hyllyrata ja putkikaatuilu, mutta katsokaa ekat muutama sekka miten hienosti se istuu lähdössä:
Kliks!

Ihan valtava kisa- ja treenimotivaatio on nyt päällä, tähän fiilikseen voisi vaikka tottua! Olisin halunnut heti tänään mennä treenaamaan, mutta onneksi otin järjen käteen ja muistin että koiralle voisi olla vaikka ihan reilua pitää välipäivää hallitreeneistä kisojen jälkeen, joten tyydyin juoksulenkkiin -17 asteen pakkasessa.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Eilisen kipaisut

Taika
Lumo

Behind the scenes: tajunnanvirtaa Lumojutuista

Ensin vähän yleistä kisajuttua ennen syvempiä vesiä:
Käytiin vuoden ensimmäisissä kisoissa eilen hakemassa vähän tatsia näin juoksujen jälkeen, molemmille koirille yksi hyppäri. Olin ollut viisi päivää mahatauti-influenssahässäkässä, joten yllättäen oma olo radalla oli jotain laiskiaisen ja etenan väliltä. Molemmat radat kaatuivatkin sitten siihen: ohjaaja myöhässä, ohjaus puutteellista, este väärältä puolelta/päästä. Hypäri oli kyllä myös tosi haastava meille, etenkin puolikuntoisena ohjaajana, ja jouduin ohjailemaan runsaasti takaapäin (mitä yleensä pyrin välttämään etenkin Taikan kanssa).

Mutta anyway oli siistiääää päästä kisaamaan! Olin etenkin Lumon rataan ihan supertyytyväinen, koska sen nolla oli ihan täysin oman hitauteni päässä ja kaikki vaikeat jutut onnistuivat. Jätin sen lähtöönkin, ja se pysyi siellä vaikka olin ihan kuolemankauhuissani. Ehkä ensi kerralla onnistuu jo vähän rennommin. Taikaan juuri loppuneet juoksut vaikuttivat ehkä vähän enemmän, ja tuntui että sitä sai vähän herätellä alkuradasta menemään, vaikka ihan innoissaan sekin oli. Lisään videot kun saan ne koneelle.
Noheva lumokoira
Juoksutauolta on päästy takaisin treeneihinkin, Lumon kanssa treenattiin lähtöjä ja keppejä keskiviikkona. Nyt tärkeimpänä treenilistalla olisikin ratatreeniä, jossa ohjaaja laitetaan liikkumaan rohkeasti ja nopeasti, että saataisiin ohjaajaa oppimaan pois vauvaohjaamisesta (tai Taikuohjaamisesta kuten kaverit tämän ystävällisesti ovat nimenneet), ja pystyttäisiin päästämään Lumon todellinen meno irti.

Sitten niihin syvempiin vesiin:

Kovin tarkasti en ole ehtinyt blogin puolelle raportoida meidän viimeisen puolen vuoden treenaamisia, mutta Lumon kanssa on tehty Todella Paljon Asioita. Agilityradalla vähemmän, mutta etenkin sen ulkopuolella, josta taidot ovat kuin ovatkin kummasti siirtyneet suoraan myös agilityradalle. Sen kanssa oli vielä viime kesänä aika haastavaa olla hallilla tai kisapaikalla, enkä voinut päästää sitä treeneissä hetkeksikään silmistäni "luppoajalle" ilman että se lähtee huutamaan treenikentän laidalle, tai vaihtoehtoisesti räykyttää ja puree. Arjessa isoin ongelma ovat olleet pienet liikkuvat lapset (saalisvietin kautta heräävä käytös). En ollut oikein löytänyt mitään työkaluja, joilla lähtisin sen käytökseen puuttumaan ilman että saan sen vaan joko a) epävarmaksi tai b) kiihtymään entisestään. Kaikki rankku kiihdyttää Lumoa todella paljon, jotain sillä linjalla ei ollut enää mitään mitä voitaisiin kokeilla. Aloitettiin syksyllä Juulian ryhmässä, jossa alettiin käydä läpi ei vain aksajuttuja, vaan erinäisiä pelejä ja keinoja lähteä muokkaamaan koiran suhtautumista asioihin lähtien mielentilasta, ja sitä kautta lopulta käytöstä. Ja sieltähän avautuikin aika toisenlainen maailma.

Yölliset googlaukset, nettiluennot, podcastit ja kirjat olivat syksyn ajanvietettä ja opiskelin ihan tosissaan sellaista mistä en lopulta juurikaan etukäteen tiedä mitään: koiran kouluttaminen puhtaasti vahvistamalla ja käytöksiä poimien. Toki kaikkien temppujen opettaminen oli mulle jo ennestään tuttua, mutta arkeen tms käytökseen en oikein osannut puuttua samalla metodilla.

Niinpä Lumon kanssa on viimeiset nelisen kuukautta pelattu erittäin paljon Look At That:iä, luopumispelejä, kontaktinhakutehtäviä, keskittymisharjoituksia, targettiharjoituksia, sheipattu taukokäyttäytymistä, tehty uudestaan lähtökäytös ja olen vienyt sitä ihan mielettömästi uusiin paikkoihin ja häiriöihin. Ollaan istuttu lukemattomia tunteja leikkikentän laidalla katselemassa lapsia (hullun maine, täältä tullaan!), polkupyöriä, hiihtäjiä ja milloin mitäkin mihin se olisi aiemmin reagoinut. Vastapainoksi olen käynyt paljon vanhempieni pihassa, metsässä ja pelloilla juoksuttamassa koiria päättömästi, nollaamassa meidän kaikkien päitä. En oikein osannut odottaa mitään kun alettiin paneutua näihin juttuihin, mutta kuinkas sitten kävikään.

Jo muutamassa kuukaudessa Lumossa on näkyvissä ihan valtava ero aiempaan. Ensinnäkin se hakee kontaktia todella paljon enemmän kuin aiemmin, häiriöstä riippumatta. Treeneissä pystyn laittamaan sen makaamaan taukokäytökseen, ja se odottaa rentona vapautusta takaisin töihin. Duunihommat se tekee aiempaa intensiivisemmin, nopeammin ja tehokkaammin, kun sillä ei mene energiaa tolkuttomaan härväämiseen tehtävien välissä. Se odottaa häkissä ihan hipihiljaa ja pysyy siellä vaikka ovi auki. Se makaa rallykokeissa vapaana keskellä hallia kuvia varten muiden koirien suhatessa ympäriltä. Se matkustaa hiljaa penkin alla täydessä ruuhkabussissa. Se on treenannut aksaa vaikka kentällä on vieras koira. Agilitykisoissa esim eilen se teki innokkaana temppuja ja keskittymistehtäviä ennen radalle menoa, ja hallilla hengaili makoillen tai leikkien tyytyväisenä koirista huolimatta. Toki se edelleen reagoi yllättäviin tilanteisiin ja saattaa huutaa leikkiville koirille tms., mutta ero aiempaan on aivan valtava. Ja tämä vasta muutaman kuukauden työstämisen jälkeen. Ja Lumosta on luonnollisesti maailman hauskinta pelata pelejä ja tehdä temppuja mun kanssa, se tuskin edes huomaa harjoittelevansa jotain taitoja.

Nyt menee diipiksi, mutta samalla tuntuu että olen tutustunut tuohon koiraan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Aina se on tuntunut oikealta, mutta jotenkin se tuntuu nykyisin niin oikealta, vähän sillai Taikamaisella tavalla. Tuntuu, että voidaan Lumon kanssa tehdä ihan mitä vaan ja meistä voi tulla ihan mitä vaan. Ja vaikkei tulisikaan niin silläkään ei ole mitään väliä, koska tuon koiran kanssa on vaan ihan pirun hauskaa.
<3

lauantai 30. joulukuuta 2017

Loppuvuoden aksatunnelmia

Kennelyskästä ja muusta krempasta selvittyämme pääsimme taas treenien makuun kiinni. Lumon kanssa on muisteltu keppikulmia, putkiansoja ja pohdittu puomia kuten tavallista. Taika ei päässyt treenaamaan kuin kerran tässä kuussa, kun sen päälle kävi viikko sitten iso irtokoira ja se saikuttaa taas. Onneksi selvisimme siitä ilmeisesti jollain pienellä lihasvammalla, sillä se on ollut jo viisi päivää ontumaton. Kahtena päivänä annoin sille varmuuden vuoksi kipulääkettä. Taika on kuitenkin vielä pari viikkoa ainakin tauolla agilitystä. Molemmat koirat myös aloittivat eilen juoksut, joten niidenkin takia meno on vielä muutaman viikon tavallista tylsempää ja remmilenkkipainotteisempaa.

Lumo myös täytti maanantaina 4v! Maailman hienoin vonkale.
Neljäveelle soveltuva synttärilahja


Valmistuin viikko sitten fysioterapeutiksi, joten sikäli elämme muutoksen aikoja. Me myös muutamme viikon päästä uuteen kotiin, viereiseen kaupunkiin. Pitäisi varmaan pakata. Tuntuu oudolta lähteä, kun olemme asuneet tässä yli kymmenen vuotta. Naalit eivät ole koskaan edes asuneet missään muualla, saati sitten kerrostalossa. Mutta ilman muutosta ei tapahdu muutosta, joten joskus on vaan uskallettava mukavuusalueen ulkopuolelle.

Parin viikon takaisista keppimuisteloista videon pätkät:
Taika
Lumo

Juoksupuomin suhteen Lumolla on ollut epäonnistumisia, ja onnistumisia. Keskimäärin ehkä kuitenkin enemmän epäonnistumisia, vaikka eilen kisoissa se menikin hyvin. Aion nyt hetken palkkailla sitä ahkerasti alas ja eteen aika lähelle, jotta se malttaisi tulla pidemmälle, mutta voi olla että elämme juoksupuomin suhteen muutoksen aikoja, ja saatan päätyä ensi vuonna opettamaan Lumolle kuitenkin sille 2on2offin. Vielä en ole satavarma kuitenkaan, ja kokeilen ensin mitä runsas ja ehkä vähän valtavirran tyylistäkin poikkeava palkkaaminen saisi aikaan.
Eilen käytiin tosiaan kisaamassa, vaikka Lumolla alkoikin juoksut päivällä. Juoksuhousuja sillä ei ole (pitäisi varmaan hankkia) kun en yleensä juoksuisten kanssa treenaa tai kisaa, joten ilman niitä täytyi pärjätä. Kannoin siis Lumon ulkoa starttiin asti, ja maalista sylikyydillä ulos. Pelkäsin vähän että malttaakohan se yhtään kuunnella, kun ei pääse hallissa temppuilemaan ja tekemään keskittymisharkkoja ennen starttia, mutta homma sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Molemmilta radoilta saatiin hylky, mutta kumpikin meni kyllä ihan ohjaajan piikkiin kun olin niin tolkuttomasti myöhässä ja Lumo ehti bongata putken. Kuvittelin vissiin olevani Taikan kanssa radalla :D
A-rata
B-rata
Hyvä mieli kuitenkin eilisistä kisoista, Lumon tekemisestä ja siitä, että uskalsin lähteä kisaamaan vaikka ensin meinasin perua epätäydellisten olosuhteiden takia. Radat oli hauskoja, ja sain muistutuksen siitä, että oikeasti Lumo osaa ihan vallan mainiosti tehdä nollia, kun vaan ohjaaja olisi sen kanssa samalla levelillä, ja lopettaisi tuon sipsuttamisen.
Uusi vuosi tuo tullessaan niin paljon muutoksia, että tuntuu etten oikein itsekään pysy perässä. Muutto, luultavasti syksyllä vielä toinenkin muutto, pääsykokeisiin lukeminen, töiden haku, ehkä uusi opiskelupaikka syksyllä. Kisaamisen suhteen suunnitelmissa on, että ensi vuodesta tulisi Lumon vuosi. Taikakin kisaa kyllä vielä jonkin verran, mutta tuntuu että aika olisi nyt kypsä lähteä Lumon kanssa tekemään huomattavasti enemmän. Sivulajeissa aiomme ensi vuonna luultavasti kisata tätä vuotta vähemmän, sillä haluan keskittyä 100% agilityyn. Sivulajien puolesta treenaillaan ylempien luokkien juttuja, jotta saataisiin sitten kerralla rykäistyä taas isompi setti kisoja ja luokkia eteenpäin seuraavana vuonna tai ehkä jo syksyllä. 

Taika kävi perjantaina mittauksessa, jossa valitettavasti se mitattiin juuri ja juuri 28-senttiseksi, eli se kisaa jatkossakin miniluokassa, eikä pääse pikkumineihin. Luulin, että se pääsisi, mutta jännittynyt köyryssä seisova koira oli kuin olikin yli 28cm. Harmittaahan se, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Taika on nyt vaan pidettävä sitäkin paremmassa kunnossa, ja kisailen sen kanssa varmaan enimmäkseen hypäreitä kun ne kuluttavat kääpiökoiraa vähän vähemmän. Kokeilen vielä keväällä mittausta uudelleen, kun pystyn ajelemaan Taikan kesäksi.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Valkeaa joulua

Tuntuu että vuosi 2017 on lähinnä konttaamalla räävitty epätoivoisesti loppua kohden. Palailemme sairaslomalta kuulumisten ääreen, kun kuulumisia taas on. Viimeisen kuukauden aikana on käyty läpi kennelyskä, mahatauti, ilmeisesti madot, matokuuri, ripuli siitä ja eilen naalien kimppuun hyökkäsi iso irtokoira, jonka seurauksena Taika ontuu ja on lepokuurilla. Tasan ei käy onnenlahjat.

Silti olen niin kiitollisena siitä, että on naalit joiden kanssa viettää joulua, sillä kavereilla on käynyt tosi paljon huonomminkin viime aikoina. Tuokoon uusi vuosi tullessaan uuden alun!

torstai 23. marraskuuta 2017

Tuplanollan myötä SM-nollat 2018 kasassa

Sunnuntaina käväistiin Taikan kanssa Ylöjärvellä kisaamassa, ennen kuin laumassa aloitettiin kennelyskä (joten nyt ollaan sitten karenssissa.) Mutta sunnuntaina saatiin se mitä haettiin, ja enemmän! Napattiin Taikan kanssa nimittäin nolla molemmilta radoilta, molemmat oli agiratoja. Eli näin ollen tuplanolla ja puuttuvat SM-nollat 2018 kasassa! Bonuksena päästiin palkintopallillekin molemmilta radoilta, ekalta sija 2./14 ja toiselta 3./10.

Sijoitukset olisi voineet olla vielä paremmatkin, jos en olisi käskyttänyt Taikaa keinun pysäytyskäskyllä puomin alastulokontaktille :D... Se jäi molemmilla radoilla hämmentyneenä pönöttämään kontaktin yläreunaan, jälkimmäisellä radalla yli viideksi sekunniksi ennen kuin suostui siirtymään oikeaan paikkaan (oikealla käskyllä.) Vähän ehkä huomaa että oli ohjaajalla taidot ruosteessa, kun ei olla agiratoja aikoihin juostu! Onneksi radat olivat muuten niin hienoja ja sujuvia, että aikaa jäi runsaasti vaikka pönötettiinkin puomilla. Käytiin vielä ottamassa puomi oikean käskyn kera, ja se olikin ihan täydellinen. Heh. Hupsista.

Nyt keskitytään Taikan kanssa kisaamaan yskätauon jälkeen lähinnä hypäreillä, koska ne kuluttavat 9,5-vuotiasta naalia agiratoja vähemmän. Välillä ehkä käväistään agiradallakin, mutta paljon riippuu siitä mitataanko Taika pikkuminiksi ensi kuussa vai ei. SM-lupa hankittu! Maailman parasta on kyllä kisata juuri Taikan kanssa.