torstai 23. marraskuuta 2017

Tuplanollan myötä SM-nollat 2018 kasassa

Sunnuntaina käväistiin Taikan kanssa Ylöjärvellä kisaamassa, ennen kuin laumassa aloitettiin kennelyskä (joten nyt ollaan sitten karenssissa.) Mutta sunnuntaina saatiin se mitä haettiin, ja enemmän! Napattiin Taikan kanssa nimittäin nolla molemmilta radoilta, molemmat oli agiratoja. Eli näin ollen tuplanolla ja puuttuvat SM-nollat 2018 kasassa! Bonuksena päästiin palkintopallillekin molemmilta radoilta, ekalta sija 2./14 ja toiselta 3./10.

Sijoitukset olisi voineet olla vielä paremmatkin, jos en olisi käskyttänyt Taikaa keinun pysäytyskäskyllä puomin alastulokontaktille :D... Se jäi molemmilla radoilla hämmentyneenä pönöttämään kontaktin yläreunaan, jälkimmäisellä radalla yli viideksi sekunniksi ennen kuin suostui siirtymään oikeaan paikkaan (oikealla käskyllä.) Vähän ehkä huomaa että oli ohjaajalla taidot ruosteessa, kun ei olla agiratoja aikoihin juostu! Onneksi radat olivat muuten niin hienoja ja sujuvia, että aikaa jäi runsaasti vaikka pönötettiinkin puomilla. Käytiin vielä ottamassa puomi oikean käskyn kera, ja se olikin ihan täydellinen. Heh. Hupsista.

Nyt keskitytään Taikan kanssa kisaamaan yskätauon jälkeen lähinnä hypäreillä, koska ne kuluttavat 9,5-vuotiasta naalia agiratoja vähemmän. Välillä ehkä käväistään agiradallakin, mutta paljon riippuu siitä mitataanko Taika pikkuminiksi ensi kuussa vai ei. SM-lupa hankittu! Maailman parasta on kyllä kisata juuri Taikan kanssa.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Viikonloppu Jyväskylässä

Viikonloppu vietettiin Jyväskylässä astetta pohjoisempana. Lähdin matkaan vain Lumon kanssa, Taikalle oli buukattu hoitopaikka yön yli. Lauantaina suunnattiin mittelien rally-tokon rotumestaruuksiin, ja samalla paikalla oli toinenkin rallykisa. Tykkäsin todella paljon molemmista tuomareista ja molempien radoista. Lumo olikin koko päivän ihan mahtava! Se käyttäytyi kuin unelma kisapaikalla, ei huudellut muille ja keskittyi ihan super hienosti. Ekasta kokeesta saatiin huimat 98 pistettä ja sija 4/20, eli ensimmäinen ALOHYV. Tokasta kisasta sitten 88 pistettä kun itse sössin peruutuksen askeleet, mutta yhtäkaikki ALOHYV siitäkin ja vielä kaupan päälle Lumosta saatiin rotumestari ALO-luokassa! Tämän lisäksi tuomari antoi Lumolle vielä TP:n. Tuomareiden kommentit:

Tytti: "Erinomainen suoritus. Kiva, vähäeleinen ohjaus. Erittäin osaava koirakko. 98p."
Fiia: "Ihana seuruu, hienoa ja sujuvaa yhteistyötä, taitava koirakko. Koiran tekeminen tuo hymyn huulille. 88p TP."
Yö vietettiin hotelli Albassa, jossa meillä oli pieni mutta toimiva huone. Jätin Lumon tunniksi yksin lauantaina kun hain ruokaa, ja ilmeisesti se oli osannut käyttäytyä kun löytyi makoilemasta sängyltä palatessa. Tyypistä on tullut jo aika kokenut hotellireissaaja. Illalla kierreiltiin lähipuistoja ja ihailtiin jokea.
Sunnuntaina olin lupautunut kouluttamaan japaninpystykorvia Haukkuvaaraan, joten ajeltiin aamusta sinne. Lumokin pääsi treenaamaan, ja tekikin aikamoisen pätevästi suunnittelemaani rataa. Uusi paikka ei hetkauttanut, vaan samanlaisella raivolla tehtiin kuin kotonakin. Kouluttelujeni jälkeen sain vielä lounasta ennen kotimatkaa, vieraanvaraisia japaninpystykorvia! Koko viikonlopun sain olla kyllä hirmu ylpeä Lumosta, se toimi kuin ajatus tilanteessa kuin tilanteessa ja treenasi täydellä innolla.
Hotelliyöpyjä ja palkintoeväs
Haukkuvaarassa
Alla vielä sunnuntain rata:

maanantai 23. lokakuuta 2017

Koiratanssi SM 2017

(c) SporttiRakki
Nyt se on sitten koettu ekaa kertaa: koiratanssin SM-kisat! Lauantaina kisattiin Janakkalassa hienoissa puitteissa, päädyin ilmoittamaan vain Taikan vaikka Lumollakin olisi ollut jo osallistumisoikeus. Sen kanssa pitää kuitenkin vielä treenata voittaja-luokan ohjelmaa ennen kuin mennään seuraavan kerran kisaamaan sillä, koska Lumon uudessa ohjelmassa on paljon uusia juttuja sille. Taika esiintyi ekaa kertaa omalla uudella ohjelmallaan, joka on Totoro-teemainen söpöilyohjelma. Koska Taika nyt vaan on söpö.
(c) SporttiRakki
Kisapaikka oli Taikalle tosi vaikea, koska se päätti heti että tekonurmen täytteenä ollut luonnonkorkki oli maailman herkullisinta ja popsi sitä pitkin päivää. Syömistä se yritti sitten myös esityksen aikana monta kertaa, mikä sitten tietysti näkyi ohjelman sujuvuudessa ja pisteissä. Varsinaisia kieltoja ja jäätymisiä ei tullut kuin yksi, ja siitäkin se pääsi yli ja pystyi jatkamaan mikä oli kiva. Mutta sujuvuus oli hukassa, kun oma energiani meni korkkia syövän koiran hallitsemiseen. Haukkuakin tuli vähän. Mutta yhtä kaikki SM-kisat on nyt korkattu freestylessä ensimmäisenä kleinspitzinä koskaan! Pisteistä tuomarit olivat kovasti eri mieltä, 155p/156p/142p. Keskiarvo siis 151p, jolla sija 12. Itse olisin ehkä odottanut enemmän noiden kahden ensimmäisen tuomarin antamien kaltaisia pisteitä, mutta näillä mennään mitä jaettiin.
(c) SporttiRakki
Hyvä mieli jäi kuitenkin uudesta ohjelmasta, ja kahden tuomarin kommentitkin olivat lupaavia. Luulen että lisään siihen vähän kaukotyöskentelyä, jonka jälkeen uskon että ilman korkinsyömistä ;) siitä voi saada sertin arvoisen ohjelman kyllä. Tästä on hyvä jatkaa! Taikalla oli hirveän hauskaa, kuten tavallista. Kaikki hienot kuvat otti SporttiRakki! Video räpellyksestä löytyy täältä

perjantai 6. lokakuuta 2017

Uusi ennätysetenemä Taikalle

Viime viikonlopun kotikisoista aivan lyhyesti: mahtavaa!
Juostiin kaksi hypäriä, molemmilla koirilla. Lumon eka rata meni putkipuuhasteluksi, sillä oli meininki katossa ja ansaan sitten kopsahti. Sain kuitenkin vielä kerättyä itseni ja loppurata sujui jo kivasti! Tokalta radalta Lumo olisi itse tehnyt nollan, mutta kun ohjaaja sählää niin mikäs siinä. Ryssin itse kepeillä sähläämään liikaa tielle, joten sisäänmenosta kaksi kieltoa, ja myöhemmin radalla vedin Lumon pois yhdeltä hypyltä liian aikaisin josta kolmas kielto. Tämä rata tuntui kuitenkin ihan super hyvältä, ja kaveritkin kommentoivat että sehän näytti ihan oikealta agilityltä :D

No mutta Taika! Taikalle molemmilta radoilta nollat, ekalta sija 6 ja tokalta sija 4. Maailman kultaisin Taika, joka ekalla radalla tuli vielä takaisin hypylle vaikka ohjaaja oli sohlannut sen jo ainakin viis metriä pois linjalta. Tokalla radalla fiilis oli ihan katossa, harvoin tuntuu vaan niin hyvältä flowlta kuin se rata tuntui. Se näkyi tuloksissakin, jossa Taikalle uusi ennätysetenemä 9v5kk iässä: 4,73m/s! Edellinen oli noin 4,5. Niin siistiä! Parasta on että Taika kulkee edelleen, ja koko ajan vaan vauhti kiihtyy.

 Taika sai nollakakkua, ja ihan syystä. Vitsi nämä tyypit on hauskoja!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Mitä vaikeampi tie, sitä suurempi voitto

Eilen se sitten tapahtui, yhdeksän kuukauden yrittämisen jälkeen: Lumon eka nolla kolmosista! 4,31m/s, -6,69s. Ei se ollut täydellinen, mutta se oli aitaamattomalla ulkokentällä, mä voitin päänsisäiset demonit, rata tuntui ihan mahtavan hyvältä ja onnistuminen vielä paremmalta. Tästä se lähtee!

Myös Taikalle yksi nolla, piirinmestaruushopea jäi riman päähän. Mutta Taikalla oli hauskaa ja yksi SM-nolla saatiin lisää kaappiin. Myös joukkueradalta Taika teki nollan (3./27.), mutta joukkue (Taika, Lumo, Dina ja Hamu) jäi ilman tulosta.

Niin loistava fiilis tänään. Meitä ei voi pysäyttää mikään.

torstai 14. syyskuuta 2017

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Juokse villi lapsi

Kolmet treenit juostu viimeisimpään viikkoon. Viikon takaisissa ryhmätreeneissä tehtiin rataa, jonka alusta väitin ettei Lumo selviä millään. Pah! Aivan hyvin selvisi Lumo siitä, kunhan vaan ohjattiin. Kyseessä oli nopeasti piirrettynä jotain tännepäin, piirsin pelkän alun:
 Testailtiin kyseisissä treeneissä myös ekaa kertaa bumpperia puomille. Tiistaina käytiinkin tekemässä sitä ihan ajatuksen kanssa, ja jo ekoilla toistoilla Lumo alkoi tarjota hyvin mielellään kolmen laukan alastuloa, jollaisen haluaisin sille rakentaa. Katsotaan kuinka lähtee vahvistumaan!

Alla olevaa tehtiin tänään ryhmätreeneissä, rata tosin on piirretty erittäin vapaalla kädellä äkkiä, mutta vähän sinnepäin edes. Lumon kanssa halusin ottaa lentävän kisamaisen lähdön, koska ensi viikonlopun piirinmestaruuksiin tuli sekin ilmoitettua ja siellä taas oletettavasti mennään lentävällä, kun Lumon pysyminen lähdössä ulkokentillä on... olematonta. Otin siis lentävän tässäkin ja juoksin tuli pyllyn alla tekemään persjätön 3:n jälkeen. Ehdin, mutta hiki tuli! Hiki tuli kyllä tällä radalla muutenkin, estevälit oli pitkiä ja koko ajan piti olla tekemässä jotain. :D Lumo hoiti tonttinsa erinomaisesti, ekalla toistolla puomilla ei muistanut bumpperin olemassaoloa mutta seuraaville lähti jo tarjoamaan oikeaa laukkaa hyvin!

Lumon kanssa pitäisi vaan muistaa että kaikki, siis ihan kaikki, on kiinni minusta. Lumo tulee juuri niin lujaa kuin pystyn itse sitä ohjaamaan. Taikan kanssa on olemassa tavallaan maksimivauhti mitä se kulkee ja sen kanssa pysyn aina vähän edellä tilanteessa, mutta Lumolta löytyy ytyä sen verran enemmän että sen kanssa pitää ihan tosissaan pinkoa itsekin. Lumo ei myöskään anna mitään hutilointia anteeksi, vaan sitä pitää ajatuksen tasolla olla koko ajan vähän edellä ja kartalla, ja se selvästi kulkee sitä lujempaa mitä itsevarmemmin ja noh, nopeammin, sitä ohjaa. Kuten pitääkin, ei ohjaajaa saakaan päästää liian helpolla. Lumo myös tällä radalla valitsi itse paremman reitin (lue: putken) kun ei saanut ajoissa tietää minne mennään, siinä missä Taika olisi vain jäänyt kysymään että mihin halusit mut? Toisaalta se on ominaisuus mitä arvostan Lumossa erityisen paljon, sitä ei tarvitse saatella esteille vaan tämä tyyppi kyllä irtoaa ja hoitaa tonttinsa. Tehtiin lopuksi henkinen nollakin, muistin tosin 22 esteen väärältä puolelta. Kyllä hapotti jaloissa jo loppua kohden ja sai ihan tosissaan tehdä henkisesti töitä etten olisi vain palkannut koiraa ja lopettanut kesken kun alkaa hapottaa :D

Mutta aika siistiä että lapsikoiran kanssa pingotaan jo tälläisiä ratoja nollina, en olisi kyllä vuosi sitten uskonut! Tän tyypin kanssa ohjaaja on kyllä selvästi heikoin lenkki, ja pitää alkaa ihan tosissaan tekemään fysiikka- ja koordinaatiotreeniä, sekä ihan vaan yksinkertaisesti opetella ohjaamaan paremmin. Fysiikkatreenit onkin lähteneet taas syksyn tullen ihan uudella meiningillä käyntiin. Lumo antaa just niin paljon kuin siltä kehtaa pyytää, ohjaajan vaan täytyisi koittaa olla koiran arvoinen!