maanantai 20. elokuuta 2018

Tupla tupla

Kisattiin eilen Tampere-loman yhteydessä Ylöjärvellä, ekaa kertaa Poksia edustaen. Olin erittäin väsynyt edellisen illan illanvietosta, mutta ihme ja kumma selvisin silti aamuksi kisapaikalle ihan kunnialla ja vieläpä ajoissa. Olin ilmoittanut Lumon kolmelle startille ja Taikan kahdelle ekalle. 

Ekalla radalla Lumon kanssa tehtiin ihan mielettömän hyvää rataa! Lähetin sen kuitenkin vähän epäselvästi yhteen takaakiertoon ja se singahti putkeen. Taikan kanssa sitten tajusin korjata sen saman kohdan, joten Taikalle siltä radalta nolla (jotain 4,41m/s, oli hyppäri), ei mikään kaunis nolla mutta nolla kuitenkin!

Toka rata oli aksarata, jolla mua mietitytti putki-puomi erottelu sekä alku jossa oli haastavasti sekä putkiansaa että puomia tarjolla. Lumon kanssa alku valahtikin ihan hirveästi, ja vielä toinen valuminen tuli puomin jälkeen kun en ehtinyt ohjaamaan juoksupuomikoiraa ihan ajoissa... Reitille tuli siis ainakin 15 metriä ylimääräistä mittaa, mutta me taisteltiin! Nollana maaliin! Ajassa tuo ylimääräinen kaartelu toki näkyi (jotain 4,2m/s tietämillä oltiin), mutta sepä ei tässä tilanteessa paljon painanut kun nollaa lähdettiin taistelemaan. Taikan kanssa vielä samalle radalle, sen kanssa rata menikin sitten tosi kauniisti ja ihan nappiin! Taika kiilasikin sitten niukasti Lumon edelle pudottaen sen sijalle jotain 4/25 ja sijoittuen itse 3/25. Varmaan eka ja vika kerta kun sijoitun Taikalla Lumon edelle, mutta tässä taas nähdään että aina ei voita se koira joka etenee nopeammin, vaan niillä lyhyillä kaarroksilla ja hyvillä reittivalinnoilla on oikeasti tosi iso merkitys! Taikalla siispä kasassa päivän saldona tuplanolla ja SM-nollat 3&4/8.
(c) Anne Barck
Lumon kanssa sitten vielä jaksettiin mennä kolmas rata. Tässä vaiheessa oli jo niin voittajafiilis kun oli kolme nollaa alla, että aika rennosti lähdin radalle. Tiesin että Lumolle oli tuolla radalla pahoja vaaranpaikkoja eli putkiansoja ja alku olisi taas haastava lentävällä lähdöllä. Se melkein valahtikin saksalaisesta puomille, mutta sain sen huudettua ohjaukseen kiinni ja oikeaan osoitteeseen. Oli kyllä sen tason taistelurata Lumon kanssa, etten ihan heti muista toista! Mutta vihdoin olen päässyt kiinni sellaiseen sopivaan prkl-otteeseen sen kanssa, etten luovuta heti jos se lähtee kohti väärää estettä vaan taistelen loppuun asti. Riittävän hyvä juoksupuomi oli tälläkin radalla, ja ihme kyllä maaliin tultiin nollalla! Kaunis nolla ei ollut tämäkään vaan aikaa tuhrattiin parissakin kohdassa kalasteluun, mutta meillä ei näistä tässä vaiheessa uraa nipoteta, hienosäädön aika tulee sitten kun on tullakseen. Etenemä oli jotain 4,3m/s pintaan. Näin ollen myös Lumolle siispä tuplanolla ja sen kanssa SM-nollat 5&6/8!
(c) Suvi Virta
Tekeminen tuntuu nyt niin hyvältä, että olen melkein sanaton. Lumon kanssa kolmannet kisat peräkkäin, joista tehdään tuplanolla, ja sijoituksetkin aina viiden parhaan joukkoon vaikka on ollut nyt vähän isompia kisojakin. Taika vetää niin koko sydämestään ja hirveän iloisena siitä, että saa mennä. Ihan parhaita koiria.

tiistai 14. elokuuta 2018

Lumon juoksupuomi 10.8.18

Kliks!
Lumo jumppailemassa ekaa kertaa Galican-puomilla: yleistyskyky alkaa olla ihan kivalla tasolla. Syksyn projektina olisi palata maton kanssa opiskelemaan tiukkia käännöksiä. Bonukseksi Lunp söi grip-hihnansa poikki, olikin jo aika päivittää se uuteen.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Uuden kotikaupungin ekoja treenejä

Reilu viikko ollaan nyt asusteltu Joensuussa, ja toki heti ensimmäisellä viikolla piti päästä treenaamaan. Tiistaina ja perjantaina löydettiinkin hallille, joka on erittäin näppärästi kävelymatkan päässä uudesta kodistani. Tiistaina tehtiin ratatreeniä ja perjantaina Lumon kanssa treenattiin juoksupuomia ja Taikan kanssa keppejen avokulmaa.
Uudessa seurassamme on Galican-merkkiset kontaktit, joihin en ole törmännyt vielä missään muualla. Mietin vähän etukäteen että mitähän mieltä Lumo on Galicanin puomista, mutta saatiin sille ihan kivaa rytmiä rakennettua. Pysärikoirana Taikalle ei luonnollisesti ollut mitään väliä minkälaista puomia sieltä koipien alta löytyy, mutta as usual: juoksareiden kanssa kaikki on vaikeampaa :D
Viikon päästä lähdetään käymään Tampereella ja mennään samalla kisaamaan Ylöjärvelle. Syksyn ajan on tarkoitus kisata aika aktiivisesti aina tuonne joulukuulle asti, jolloin varmaan pidetään talvitauko. Ilmatkin alkavat ehkä vihdoin ja viimein viiletä, ja päästään taas juoksemisen pariin.

Muutoin elämä uudessa kaupungissa on aikamoisen hyvää. Vielä pari viikkoa lomaa ennen kuin totuus arjesta paljastuu.

Lumon kanssa on suunnitelmissa syksyllä tähdätä vielä EO-karsintoihin Rovaniemelle asti. Sen kanssa tekeminen tuntuu nyt niin hyvältä, luulen että on aika haastaa sitä isoihin geimeihin.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Lumon heinäkuun kisat videolla

Klikkaa tänne!

Lähtö lähenee

Kesätyöt on tältä erää pulkassa ja helteinen heinäkuu jo pitkällä. Vähän kuin varkain hiipii myös todellisuus lähemmäs ja lähemmäs: kahden viikon päästä me asutaan yli 400 kilometrin päässä paikasta, jossa oon asunut koko elämäni. Ensi viikonloppuna käydään hakemassa avaimet uuteen kotiin ja kahden viikon päästä ollaankin jo perillä muuttolastin kanssa. Olen muuttanut jo kahdesti tänä vuonna, mutta hyvin pienen alueen sisällä, ja osa tavaroista on majaillut koko ajan varastossa. Nyt pitäisi kuitenkin pakata koko elämä yhteen peräkärryyn ja kahteen pieneen autoon. Alan vasta pikku hiljaa tajuta miten paljon tavaraa yhdellä ihmisellä voikaan olla, kun oikeasti mukaan pitää saada ihan kaikki.
Helteet ovat vaikeuttaneet elämää koko viikon. Viikonloppu vietettiin mökillä, mutta aksaamaan ei ole uskaltanut tällä ilmalla mennä. Koiratanssia ollaan sitten treenailtu senkin edestä, nyt jo syksyn SM-kisat mielessä. Lumolla on työn alla kolme ihan uutta liikettä, joista vaikein opettaa on ollut mun ympäri peruuttaminen. Taikan kanssa on keskitytty enemmän pidempään palkattomaan tekemiseen, koska se on sen heikkous. Taikan liikerepertuaari on edelleen ihan liian suppea voi-luokkaan, mutta sen kanssa pitää vaan soveltaa. Taika on aina ollut tosi hidas oppimaan, ja tuntuu että oppimiskyky on laskenut iän myötä entisestään, varsinkin kun toistojen kestäminen on myös vähäistä. Sille on vaikea opettaa ihan uusia temppuja kun ne pitää pikkoa ihan mitättömän pieniin osiin opetusvaiheessa.

Taikan kanssa onkin otettu työn alle jo olemassa oleviin temppuihin keston/etäisyyden lisääminen ja alettu varioimaan niitä erilaisille kohteille. Molemmille koirille on uusi koreografia suunnitteilla, biisit ja teemat on jo valittu. Taikan pitäisi omaansa varten vahvistaa esineen kanssa tehtäviä juttuja, kun taas Lumolle pitää saada nuo uudet temput opetettua tosi sujuviksi. Muutoin Lumolla on kiitettävä määrä juttuja jo valmiina uuteen voi-koreografiaan kyllä, se mikä jää mysteeriksi on sitten häiriönsietokyky melkein kolmen minuutin ohjelmassa.

Ainiin! Lumo ja Taika valittiin molemmat meidän tulevan seuran Pohjois-Karjalan Seurakoiran POKS ry:n rally-tokon SM-joukkueeseen. Kolmannen lajin SM-kisat meille siis tänä vuonna. Sitä ennen ehditään kuitenkin kisata vielä aksan piirinmestaruuksista Tamskin riveissä. Ne ovatkin sitten mun viimeiset kisat Tamskilaisena.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Lumon kanssa toinen tuplanolla

Kun se alkoi sujui, se alkoi sujua. Molempien koirien kanssa eletään mieletöntä agilityflowta tällä hetkellä. Tiistaina käytiin taas iltakisoissa Tampereella, radoista toinen oli jopa ulkona. Mietin pitkään uskallanko ilmoittaa Lumon ulos Vantaan fiaskon jälkeen, mutta ilmoitin kuitenkin. Härkää sarvista ja sitä rataa.

Tuloksena olikin sitten neljästä startista kolme nollaa, ekalta radalta nollat molemmille, Lumon kanssa sija 3./20 ja Taikalla 4./20. Tämäkin tuntui jo uskomattomalta, mutta vielä mitä: agilityradalta jatkettiin vielä Lumon kanssa yhdestä ylimääräisestä pitkästä kaarteesta huolimatta ottamalla toinen nolla ja sillä vielä sijalle 2./19! Fiilis tekemisessä oli Lumon kanssa aivan hirmu hyvä ja oli niin kivaa juosta sen kanssa. Ja se juoksupuomi oli taas kohdallaan. Päästiinpä molemmilla radoilla haastamaan shelttejä palkintopallillekin. Tuomari Jessi Landen oli tehnyt tosi hauskat, rullaavat mutta haastavahkot radat, joita oli mukava juosta. Hapotti kyllä reidet kun veti neljä starttia parin tunnin sisään.
 Lumolla siis SM-nollia ensi vuodelle jo 4/8, Taikalla 2/8, ja ohjaajalla lisää syytä käydä kyykkäämässä.
 Lumon aksakuva (ylempi) Suvi Virta, Taikan Anne Barck.
 Nyt mökille.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Me tehtiin tää

(c) Suvi Virta
Viikko sitten maanantaina kaahasin töistä nappaamaan koirat ja ajelin iltakisoihin Ylöjärvelle. Jari Helin tuomaroi ja ehdittiin kahdelle agiradalle. En tiedä oliko kyse siitä että olin sopivasti väsynyt ja kofeiinipöllyssä vai mistä, mutta yhtäkkiä kaikki loksahti kohdalleen. Ensin vedettiin Taikan kanssa nolla ekalta radalta, oikein siisti ja viimeisen päälle tyylikäs rata. Sitten Lumon kanssa samalle radalle, tällä kertaa mukana oli useampikin pitkä kaarre ja kauneusvirhe, mutta sieltähän napsahti Lumon ja mun ensimmäinen yhteinen nolla kolmosista agilityradalta! Fiilis oli jo tässä kohtaa ihan uskomaton, molemmilla koirilla nolla ja näillä sijoille 3. (Lumo) ja 4. (Taika.) Lumo pääsi juuri ja juuri Taikan edelle ajassa, vaikkakin matkaa se taittoi reilusti enemmän radan aikana kun vähän valahteli hitaan ohjaajan takia. Todellinen yllätys tuli kuitenkin tokalla radalla. Taikan kanssa hyllytin, Lumon kanssa mentiin hyvällä taistelufiiliksellä radalle. Pari isompaa kaarrosta sinne taas mahtui, mutta pysyttiin samalla radalla. Kaikki päivän juoksarit menivät myös ihan nappiin. En ollut uskoa silmiäni maaliin tullessa: Lumolle tuplanolla! Vielä uskomattomammaksi homma meni tuloslistaa katsoessa, sillä päästiin sijalle 2 superhienon Junnun perään ja saatiin meidän eka SERT-A ja valiokello käyntiin!

Ekaa kertaa molemmilla nolla samalta radalta!

Todellinen työvoitto <3

Ihan vähän saatoin itkeä.
Taikakin tosiaan sai ensimmäisen SM-nollan ensi vuotta varten jo plakkariin. Meneekö se vielä ensi vuonna? Sen näyttää aika. Mutta nyt ainakin se nauttii täysillä kun saa vielä tehdä!

Taikan kuvasi Anne Barck

Lumon kuvasi myös Anne Barck

Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, mutta voi näitä koirien ilmeitä.
(c) Anne Barck

Sitten vielä pari sanaa juhannuksesta.



(c) Riina Lummekari
Juhannuksena oltiin maailman parhaalla koiratyttöporukalla kisa- & jusseilureissulla Turun suunnalla. Sieltä meille Lumon kanssa kisasaldona 4xhyl, mutta jo tuolla alkoi meno tuntua siltä että nyt alkaa tapahtua. Ja jo heti maanantaina Ylöjärvellä kortit napsahtivatkin sitten jo kohdalleen.




Voi pieni koira minkä teit. Ensi vuodelle kaksi SM-nollaa ja tupla jo kasassa, valiokello käynnissä ja fiilis katossa. Tämä hullu koira on timanttia. Joskus kyllä niin tismalleen saa juuri sen koiran, minkä tarvitsee. Tuntuu että Vantaan fiaskokisat jotenkin hitsasivat meidät vielä paremmin yhteen tiimiksi. Ehkä joskus pitää käydä tosi pohjalla päästäkseen eteenpäin. Tästä se lähtee.
(c) Riina Lummekari