sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Aina ei mene nallekarkit tasan

En ole kirjoitellut mitään viime viikonlopun Janakkalan kisoista, ja mietin pitkään kerronko tästä ollenkaan. Vammautuminen kisoissa on kuitenkin aina sellainen, että se luo tietynlaista painetta ko. yhdistystä, kisapaikkaa, alustaa tai tässä tapauksessa estettä kohtaan, vaikka uskon että nytkin on ollut kyse puhtaasti huonosta tuurista. Kirjoitan nyt kuitenkin, jos tästä vaikka olisi tsemppitarinaksi jollekin muulle jolle käy ikävästi lajin parissa. Näitä kuitenkin sattuu lopulta aika paljon, vaikka niistä harvemmin puhutaan. Haluan kuitenkin ihan aluksi sanoa, että yhdistyksen toiminta tapauksessa oli tosi miellyttävää ja esimerkillistä, sain kisalahjakorttejakin käyttämättömistä starteista, enkä usko että alusta oli sen huonompi kuin tekonurmet yleensäkään, ja putkikin oli sama mikä on käytössä suurimmalla osalla seuroista. Aina ei kuitenkaan mene nallekarkit tasan.

Lumo ei siis päässyt hormoonihuuruilultaan, joten menin vain Taikan kanssa sunnuntaina Janakkalaan. Taikalle oli kolme starttia, joista päästiin kuitenkin vain ensimmäiselle, ja kumpa ei oltaisi menty sillekään. Toka este oli putki, jonne Taika latasi tosi kovaa ja liukastui siellä. Se tuli ulos ja jatkoin rataa, mutta muutaman esteen päästä huomasin ettei se kulje normaalisti vaan pitää vasenta takajalkaa ylhäällä. Keskeytin luonnollisesti radan. Paikalla ollut eläinlääkärikaveri kokeili jalan, patella oli paikallaan ja kaikki vaikutti sinänsä olevan ok vaikka tilanteessa oireilu oli ollut rajun näköistä. Kuljetin Taikaa pihalla ja ravissa näytti ihan normaalilta. Radalla oireilu oli kuitenkin niin rajua, että päätin lähteä kotiin.
Äksidentin iltana Taiku oli vähän vaisu
Samana iltana jalka oireili vielä kotona siinä määrin, että Taika ei kävellyt portaita normaalisti ylös (asumme toisessa kerroksessa), vaan pomppi niitä puputyylillä, eli ei halunnut laittaa painoa niin paljon vasemmalle koivelle. Taika ei myöskään päässyt hyppäämään sänkyyn. Määräsin sille muutaman päivän hihnalenkkiä ja lepoa, sekä BOTin käyttöä. Maanantaina kävin koko koiran lihaksiston kevyesti läpi, ja löysin lihaskireyttä vasemmalta alaselästä sekä runsaasti vasemmasta reidestä. Jalan liikeradat olivat kuitenkin täydet, eikä koira aristanut jalan passiivista liikuttelua tai käsittelyä. Myös eturistari tuntui tukevalta. Oma ahdistus alkoi vähän helpottaa, koska vaikutti että kyseessä on "vain" lihasvamma.

Tiistaina Taika käveli jo normaalisti portaita, venytteli molempia takajalkojaan yhtälailla, hyppäsi sänkyyn ja nosti oikeaa takasta pissatessa, eli varasi koko painolla vasemmalle. Pidin sillä lenkkien jälkeen bottia kotona, ja lenkit tehtiin hihnassa. Kipeältä koira ei vaikuttanut missään kohtaa sen radan jälkeen. Maanantaina töissä mukana ollessaan olisi halunnut kovasti treenata.
Torstaina vapautin Taikan hihnasta ja käytiin lyhyehköllä metsälenkillä (huomautettakoon että Taika ei metässä ollessaan sinänsä riehu mitenkään, se vaan käppäilee ja juoksee lähinnä minua kiinni jos jää jälkeen haistelemaan) ja illalla toko&tanssitreeneissä. Lumo treenasi siis, ja Taikan kanssa otin siivekkeen kiertoja lyhyeltä matkalta testatakseni onko sen laukassa eroa vasemmalta tai oikealta kierrettäessä. Rima oli luonnollisesti maassa. En nähnyt mitään eroa askelluksessa, kerran Taika kolautti maassa olevan riman ja vähän pelästyi sitä herkkis kun on, mutta se tuskin liittyi jalkaan vaan Taikasta on turhaa varoa rimaa jos ei saa hypätä. Teetin sillä myös vähän koiratanssitemppuja, enkä nähnyt että olisi varonut jalkaa missään kohtaa.

Perjantaina Taiku pääsi jo täyspitkälle metsälenkille mukaan, koska aloin olla aika vakuuttunut että siellä on joku venähdystyyppinen vamma, joka nyt sitten muuttuu lihaskireydeksi. Myös Lumon kanssa olen jo antanut sen spurttailla, eikä oireilua ole ilmennyt. Se myös haluaa hyppiä joka paikkaan tapansa mukaisesti. Jos mitään outoa ei ilmene, niin Taika viettää muutaman seuraavan viikon harrastaen runsaasti avaavaa liikuntaa ja lihashuollollisia temppuja. Nyt myös alan hieroa sitä, kun vamma ei ole enää liian tuore. Agilityyn palaamista katsellaan joskus parin viikon päästä, aluksi hyppytekniikan kautta treeneissä ja jos se menee ok niin kisakenttiä voisi miettiä joskus lokakuun lopussa tai marraskuussa.
Viikko sitten olin varma että meidän agilityura oli tässä, mutta nyt alan olla jo vähän valoisammilla mielin, että tästä vielä jatketaan. Katsotaan kuitenkin päivä kerrallaan. Tärkeintä on, että mitään sellaista vahinkoa ei syntynyt, mikä rajoittaisi Taikun jokapäiväistä elämää. Muu on sitten plussaa.

torstai 15. syyskuuta 2016

Arkipuuhaa

 Ollaan oltu hormoonihuurujen pakottamana agilityvapaalla, ja tullaan Lumon kanssa vielä olemaankin ajan X verran. Arjesta ei ole kuitenkaan aktiviteettia puuttunut! Naalit on päässeet mukaan töihin (kuvassa yllä) rallattelemaan pitkin kenttää, vierailemaan myymälän puolella, on käyty lenkillä koirakavereiden kanssa, sekä tehty toko- ja tanssijuttuja. Ja kuvioköllitty.

 Myös pk-lenkkiä on juostu, ja kuljettu metsissä.
 Vaikka agitauko onkin pakon sanelema, ei se ole pahastakaan. Välillä on ihan hyvä vetää vähän henkeä. Sunnuntaina kuitenkin kipaistaan Taikan kanssa Janakkalassa, jotta ohjaaja ei ihan pääse rapistumaan kun hormooniteini on tauolla.

torstai 1. syyskuuta 2016

Tunnelmat ensimmäisen TopTeam-leirin jälkeen

Ensimmäinen TT-leiri on nyt takanapäin. Itse leiristä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta aion tällä kertaa keskittyä lähinnä vetämään muistiin ne oleellisimmat, eli "mitäs nyt" -osion. Eli treenisuunnitelmamme seuraavaan TT-leiriin (marraskuun lopulla) asti, lukuunottamatta psyykepuolen treenausta (jossa tosin itselläni on rehellisesti puhuen kaikista eniten treenattavaa.)
Lumon vika veto koko leirillä Vauhtireeniä lauantaina

- Itsenäinen puomin 2on2off kontakti: tässä edetään tekemällä niin kokonaista puomia namitargetilla, kuin pelkkää alastuloakin ilman targettia. Tarkoitus on häivyttää targetti pois mahdollisimman nopeasti, ja käyttää sitä jatkossa vain aina välillä ekstravahvisteena oikealle asennolle. Lumon vauhti puomin kontaktille on hyvä, mutta se ei vielä tajua itsenäisesti kovasta vauhdista pysähtyä ilman targettia.
- Vauhti kepeillä: ei olla nyt pitkään aikaan tehotreenattu keppejä, mutta nyt pitää taas ryhdistäytyä sen kanssa. Etupalkalla keppitreenejä, ja välillä pelkkää kuutta keppiä pujotteluvauhdin maksimoimiseksi.
- Lähdöt: lähden rakentamaan Lumon lähtökäytöstä uudellaan käyttäen jo valmiiksi korkeampaa viretilaa. Nythän tilanne on se, että se pysyy jos sen namilla pyydän lähtöön ja rauhoittelen siihen, mutta ei pysy kisavireessä tai pelkän lelun ollessa käytössä. Lähtöä alan siis rakentamaan alusta käyttäen siihen vain lelupalkkaa, jotta koira oppii toiminnon alusta asti myös korkeassa vireessä. Muuten lähtö on hyödytön, koska koira ei kisavireessä pysy siellä.
- Lähdöt kisoissa: ennen kuin lähdöt korkeassa vireessä onnistuvat treeneissä, teen kisoissa vain lentävillä lähdöillä, kantaen koiran lähtöön ja siitä esteille hetsaten, jotta koira ei opi karkailemaan käskyn alta.
- Palkkaus: kuten tähänkin asti, aion myös jatkossa palkata lähinnä vain lelupalkalla. Kiinnitän kuitenkin entistä enemmän huomiota siihen, että myös leikin koiran kanssa yhdessä, ja palkkaus on erittäin sosiaalinen tilanne. Jos jään kuuntelemaan valmentajan ohjeita, otan koiran syliin siksi aikaa.
- Oma liikkuminen: peruskuntolenkit pk-sykkeillä juosten taas sairastelutauon jälkeen mukaan viikko-ohjelmaan, muusta urheilusta riippuen 1-2 kertaa viikossa.
- Valssit ja muut samankaltaiset ohjaukset: omasta liikkumisesta pysähtyvä töksäytys pois
- Rata tulee aina suunnitella niin hyvin, että koiran kanssa tietää oikeasti mitä aikoo tehdä: ensimmäiset virhetoistot voi eliminoida ihan vaan harjoittelemalla radan paremmin läpi ilman koiraa
- Omasta ohjauksesta kaikki turha pois: selviäisin puolet vähemmällä käsimerkkien ja apujen käytöllä, kuin mitä nyt teen. Koiraa ei tarvitse varmistella, koska se osaa kyllä jos vaan ohjaa ajoissa. Eli omaan liikkumiseen enemmän rohkeutta ja viettiä, eikä mitään pikkukaunista puuhastelua!
Psyykepuolesta olisi niin paljon sanottavaa, että kiteytän sen vaan tähän:
- Viskipaukku ennen treenejä, lopeta se typerä stressaaminen kun ei siitä ole mitään hyötyä.