lauantai 26. syyskuuta 2015

Hei ruipelo, muistatko jo, me kuulutaan yhteen

Koiratanssikisat Akaassa tänään. Molemmat naalit ilmoitin freestyle alokkaaseen, Taika meni vanhalla ohjelmallaan ja Lumon ohjelman sain valmiiksi tällä viikolla. Kisapaikka Dream Team Areena oli tosi kiva, odotustilaa oli paljon ja kehä oli hyvä! Taika aloitti alokkaan, jossa oli 12 koirakkoa. Taikan esitystä ei tullut videolle, mutta koreografia oli sama kuin joulukuussa Messarissa: klick.

Taikan esitys ei mennyt ihan yhtä huipusti kuin joulukuussa, se haukahti pari kertaa ja oli muutenkin hiukan irti varrestaan. Tuomareiden mielestä esitys oli silti varsin hyvä, ja pisteitä kerättiin 168p, KUMA. Todella tyytyväinen olin pisteisiin, sillä mokailin itsekin jotain juttuja esityksessä. Taika sai erityiskiitosta tuomareilta iloisesta asenteestaan, sillä oli meinaan KIVAA!

Alokasluokan loppupäässä koittikin sitten todellinen jännitysmomentti, eli Lumon koiratanssidebyytti! Lumon musiikki oli Atlético Kumpulan Me kuulutaan yhteen, joka on ollut pentu-Lumon kauhupäivien tsemppibiisi. Odotukseni eivät olleet korkealla, olisin ollut tyytyväinen jo siihen että Lumo tekee hommia pääosin mun kanssa, ei hauku eikä karkaa. Vaan kuinkas sitten kävikään!
Lumon esitys oli ihan mahtava. Vaikka itse sanonkin. Lumon ikään, hulluuteen, treenimäärään ja kaikkeen nähden se oli niin nappisuoritus kuin mihin uskon että kumpikaan meistä pystyisi. Lumo sai 169 pistettä, KUMAn eli oikeuden siirtyä avoimeen luokkaan ja tuloksia tarkastellessa kävi vielä ilmi, että Lumo sijoitus oli 1/12 ja perässä yhdellä pisteellä tuli Taika 2/12. Lumon esitys on videolla, linkki alla. Varsinainen esitys alkaa spiikin jälkeen noin kohdassa 37s.
kliks videoon juutuubiin!

Hei ruipelo
Muistatko jo
Me kuulutaan yhteen
Hei läskipää
Mikset sä nää
Me kuulutaan yhteen
Älä luovuta
Me ollaan voitolla
Me kuulutaan yhteen
Hei ruipelo
Se on kohtalo
Me kuulutaan yhteen.
- Atlético Kumpula

Taika siis 168p KUMA sij. 2/12, Lumo 169p KUMA sij. 1/12. Mutta pisteitä tärkeämpää oli se fiilis, millä molemmat koirat teki tänään töitä. Ootte varmaan kuulleet tän ennenkin, mutta nää tyypit on aika mahtavia.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

torstai 17. syyskuuta 2015

Maanantain taikaa ja keskiviikon lumoa

Tavallinen viikko, maanantaina treenasi Taika (ja Lumppari pari juoksupuomia) ja keskiviikkona Lumo. Taikan puuhailut otti treenikaveri videolle, joten niistä kooste yllä tai täällä (klik). Taika oli oma kiltti itsensä ja kepitkin löytyi. Jos joku miettii Tain puomin kriteeriä niin se on "olisi kiva jos osuisit." 7,5-vuotiailla on etuoikeuksia. Sellasta se on.

Lumo puuhaili valkkutreeneissä Tuijan valvovan silmän alla. Siitä ei tullut videolle kuin pieni pätkä alusta, jolla voin todistaa että kyllä se pysyy lähdössä. Aina joskus. Karattuaan ensin kolme kertaa suorittamaan vapaavalintaisia esteitä kentällä. No koska voin. Videonpätkä alla tai täällä (klik.) Laitoin videon perään myös Lumon viikontakaiset keppireenit, koska niitä ei ole vielä tainnut olla täällä. Luuks osaa kepittää hienosti kotona. Vierailla kepeillä menestys ei ole yhtä hyvä, joten edelleen pitäisi päästä tekemään keppireeniä erilaisille kepeille. Se on vaan hankalaa kun kisoihin sitä ei voi ilmottaa kun se ei oikein vakiona pysy siellä lähdössä. ;) Muuten Lumon treenit meni varsin mallikkaasti, se teki saksalaisia ja ihmisnuolia ja vaikka mitä. Ketään ei edes purtu! Lopuksi mietiskeltiin vielä viskin syvintä olemusta apupalkkaajalla, ja kyllähän se alkoi sieltä löytyä!
Muuten me ollaan vaan lenkkeilty, kavereiden kanssa ja ilman, ja oltu tyytyväisiä pikkuhiljaa viileneviin ilmoihin. Lauantaina menen Taikan kanssa kisaamaan. Toivottavasti ei sada kaatamalla. Tai pitäisi ainakin pienen tauon meidän ratojen aikana.

torstai 10. syyskuuta 2015

Täysiä päin seinää vaan

Eli toisin sanoen Lumo valkkutreeneissä! Miten meni noin niinkun omasta mielestä, Luikku?
"OLIN MAHTAVA!"
Alla olevaa rataa (joka on ehkä Tonin käsialaa) tehtiin. Lumon kanssa puuhattiin 1-13 esteitä, koska niissäkin oli tarpeeksi tekemistä. Tai siis tekemistä oli siinä ihan ensimmäisessä esteessä lähinnä. Tai siis siinä ettei sinne tai minne tahansa muuallekaan saa singota käskystä "paikka." Meillä on erimielisyyksiä käskyn merkityksestä agilityradalla. Muualla se on tosi hieno. Mutta kun agilityesteitä tulee näkyviin, järki valuu korvasta ulos. Splurrrrrr vaan. Ja Lumo sinkoaa ykköshypyn takaa lähimpään putkeen. Ei haitannut, että putki oli vain säilytyksessä, toinen pää seinässä kiinni rutattuna. Eeei. Suoraan sisään vaan täysiä ja seinää päin. Hauskaa! Uudestaan! Seuraavaksi löytyi seinän reunassa säilytyksessä oleva rengas. Rengasta hyppimään! Ai mikä lähdössä pysyminen? En kuullu!
(c) Toni.

No, kun päästiin hetkelliseen yhteisymmärrykseen lähdön suhteen niin alettiin treenaamaan. Kuvittelin että keppikulma 3 olisi aivan mahdoton, mutta ei! Pentukoira haki ihan loistavasti sisään ja pujotteli hyvin. Kymmenen pojoo. Keppien päähän tein valssin. 4-8 ei ollut ongelmaa. Lumo oli ihan loistokkaalla meiningillä liikkeessä, joten juosta sai ihan tosissaan että ehti. Toi pätkä tuntui erityisen hyvältä kyllä, ihan kuin oikeaa aksaa. 

Puomin osumat oli tänään huonoja. Tungin tuolta putken ja puomin välistä mistä ei oikein mahtunut juoksemaan ja se hämmensi Lumoa. Puomi oli myös ihan kiinni aidassa, jonka toisella puolella oli ihmis- ja koiralauma. Toiseen suuntaan puomi oli kyllä parempi, joten enpä taas tiedä. En aio ressata asiasta. Näitä tulee ja menee uusilla puomeilla ja erilaisilla set-upeilla kun on juoksarit. Sådant är livet. Se, mitä pitäisi alkaa treenata on käännökset puomilta. Niitä voi nyt kakkosissa tulla ihan oikeasti jo vastaankin, ja kolmosissa viimeistään. Kunhan halli parin viikon päästä valmistuu ja päästään taas vapaatreenaamaan niin saa taas juoksariprojektiakin varioitua eteenpäin! Keinu ja A oli muuten hienoja. A ja puomi on Lumpparin ykkössuosikit evör. Se karkailee niille palkkalelunsa kanssa ja ehdottelee niitä kovasti. 
Marsu & Pilami väsyneinä aamusta. "Mee vaa kouluun. Heippa."
Tokalla kierroksella Luikkis puuhailikin sitten lähtötreeniä. Se oli tehokkaasti väsytetty tokoilemalla väliaika, joten se jopa tuntui pysyvän aika hyvin. Pitäisi vaan saada tämä käytös kantamaan myös sinne yleiseen agilityvireeseen ja kisoihin. ;) Tehtiin vähän käännöksiä pituudelta, keinua ja vähän vielä samoja juttuja kuin ekalla kierroksella. Istuttelin sitä tossa 2-hypyn takana ja pelleilin. No pysyi. Mutta kyllä se pysyykin kun on jo vajaa tunti väsytetty. Tarttisi vaan saada se pysymään myös siellä hulluimmassa (lue: parhaassa) vireessä. Luikkis myös leikki paljon ja huusi paljon. Koska huutaminen on kivaa ja äiti on tiellä koko ajan. TIELTÄ POIS TÄÄLTÄ TULLAAN. Hallinta ennen onnettomuuksia Jos ei taidolla niin asenteella.

Oli hauskaa. Haluan takaisin.
Pilami & Marsu iltamettäilyllä. Hiki tulee ku juoksee ihan pöpipäänä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kesä 2015 ja Se Tunne

Nyt on syyskuu. Se tarkoittaa sitä, että kesä on virallisesti ohi. Meidän kesään mahtui ihan älyttömästi juttuja, reissuja, kavereita, kisoja, mökkeilyä, metsäilyä, kotona olemista, töitä, uutta ja vanhaa. Koska kesä oli ensimmäinen Lumon ns. aktiivikesä, koostin siitä videon. Ja siksi että tuo koira on niin erityinen. 
Sitä on oikeastaan vaikea edes kuvailla. Siitä asti kun näin Lumon ensimmäistä kertaa musta on tuntunut että se on juuri, tismalleen, sitä mitä olen etsinyt. Kaikkine hankaluuksineen juuri sitä mitä tarvitsin. Ei siksi, että se olisi täydellisin agilitykoira, tai tokokoira, tai edes arkikoira, vaan sen yhteenkuuluvuuden tunteen takia mikä siitä tulee kun sitä katsoo silmiin. Sen kanssa olen kokenut niin suuria eufoorian fiiliksiä kun kaikki natsaa, ja niin suurta porua kun asiat eivät suju. Ja minuuttiakaan en vaihtaisi pois.

Ja parasta tässä on se, että meidän matka on vasta ihan alussa.