Asia numero yksi: lokakuun lopussa käytiin kisaamassa Ylöjärvellä ja tehtiin Lumon kanssa kaksi nollaa. Tämän myötä meillä on 8/8 nollaa kasassa eli menolippu Suomenmestaruuksiin 2019! En käsitä miten tässä näin kävi, mutta olen sanaton, kiitollinen ja ylpeä. Tiesin, että meidän homma alkaa vielä toimia, ja nyt se on tapahtunut. En malta odottaa mitä tästä eteenpäin.
Kohti unelmien kisavuotta
Asia numero kaksi:
Käytiin koiratanssin SM-kisoissa. Kummallekaan ei mitään huipputulosta, mutta onpahan nyt mittelikin edustanut freestylen SMeissä. Tässä pari hienoa kuvaa sieltä. Sanni Lempiäinen on ottanut kaikki.
Taikalle 151 pistettä ja sija 17.
Lumolle 146 pistettä ja sija 19.
Tämän myötä freestyle on todennäköisesti meidän osalta tässä, kun tavoitteet on saavutettu. Lumolle sopii lajina HTM paremmin, joten sen kanssa tullaan jatkossa keskittymään sivulajina siihen ainakin seuraavat pari vuotta. Taikan on aika jäädä virallisista tanssikisoista eläkkeelle, koska se ei oikein nauti yli 3-minuuttisen ohjelman tekemisestä eikä voittajassa oikein voi lyhyempiä esittää. Taikalle sopii rally paremmin eläkelajiksi, vaikka saattaa se päästä jotain epävirallisia tanssimaankin.
On ollut hauskaa ja jopa vähän kunnia tuoda pystykorvia esiin freestylen parissa, ja toivottavasti päästään HTM:ssäkin vielä etenemään pidemmälle.
Taika on agilitystä kisatauolla loppuvuoden, käy varmaan vähän eläinlekurissa näyttämässä rasvapattitilannettaan, jonka jälkeen katsotaan jatkoa. Arjessa sillä kuitenkin menee lujaa.
Kuten tavallista, koirat pitivät aika tarkalleen kahdeksan kuukauden välin juoksuissaan. Ensin aloitti Lumo ja heti perään Taika, joten viime viikkoina olemme viettäneet aktiivisesti juoksutaukoa. Samaan syssyyn sain myös vuosisadan syysflunssan, joten koirilla on ollut jokseenkin tylsää viimeiset pari viikkoa.
Tavallinen päivä yliopistossa
Vähäinen treenimahdollisuus on siispä kulutettu suunnittelemalla koiratanssi-SMiin ohjelmia ja treenaamalla niitä kotona. Vähän veikkaan että lähden sinne nolaamaan itseni eeppisesti, mutta toisaalta jo osallistuminen itsessään on sen verran hauskaa että teen sen silti. Kun kerran on osallistumisoikeus saatu, niin mennään sitten! Myös päälaji-aksan suhteen on tehty jotain: suunniteltu talven treenikautta. Muutamat kisat laitoin myös kalenteriin vielä ennen marraskuun loppua, jolloin oletettavasti jäädään joulutauolle kisaamisesta. Treenikautta sen sijaan olen suunnitellut varsin tarkastikin, ja isoin paino laitetaan tulevana talvikautena fysiikkatreeneille, koska koen siellä olevan eniten parantamisen varaa. Sekä ohjaajalla, että koirilla. Muuton jälkeen treenaaminen on ollut hyvin epäsäännöllistä ja nyt vielä juoksut ja flunssa tulivat pilaamaan kaiken, mutta tarkoituksena olisi päästä ensi kevään kisakauteen kiinni kovemmalla kunnolla kuin koskaan.
Koirien elämässä on ollut isoja muutoksia nyt, mutta ne ovat pärjänneet yllättävän hyvin. Tampereella käyminen seitsemän tunnin bussimatkoineen sujuu jo varsin rutiinilla. Ei ole silti helppoa yhdistää opiskelijaelämää vieraassa kaupungissa, sekä kahden koiran omistamista yksin. Joensuu on silti kohdellut meitä hyvin: lenkkimaastot ovat heittämällä 100% paremmat kuin Tampereella koskaan. Ja on vielä niin paljon mitä ei olla edes nähty!
Olisi hauska saada Taika myös vielä yhteen rallykisaan tälle vuodelle, jotta saisin sillekin haettua RTK1-koularin ennen lisenssin umpeutumista vuoden vaihteessa. Ensi vuodelle en ole ajatellut hankkia kilpailulisenttia SPKL:n puolelle, ainakaan jos se pysyy yhtä kalliina kuin tänä vuonna. Vuosi 2019 on tarkoitus pyhittää päälajissa kisaamiselle täysillä. Tai sitä mieltä olen ainakin nyt, katsotaan muuttuuko mieli vielä talven myötä.
Mutta tämän tajunnanvirran myötä palaamme koloomme (aka kohta bussiin seitsemäksi tunniksi) tekemään kouluhommia ja yskimään. Josko viikon päästä olisi jo flunssa lusittuna ja juoksut ohi, ja päästäisiin kunnolla kiinni tekemiseen!
Syyskuun ensimmäisenä päivänä käytiin pyörähtämässä rally-tokon SMeissä uuden seuramme Poksin joukkueessa. Joukkue koostui neljäs koirasta, naalit alo-luokassa ja kaksi ylempien luokkien koiraa.
Omista koiristani Lumo oli ensin, heti ekassa ryhmässä aamulla eläinlääkäritarkin jälkeen. Laskin peruutuksen askeleet väärin, mutta Lumo toimi tosi hyvin! Sille 89 pistettä, yksi nopeimmista ajoista ja RTK1 plakkariin.
Taika taas oli päivän viimeinen alokoira, ja sillä hiukan mopo keuli. Joukkueen tulos jäi Taikasta kiinni, mikä vähän jännitti. Siellä vähän tapahtui, mutta saatiin kuitenkin kasaan 76p, josta olin ihan tyytyväinen kun ottaa huomioon ettei Taikan kanssa oikeastaan ole koskaan rallya treenattu varsinaisesti ja se oli mukana ihan täytekoirana ja huvikseen. Sille tämä oli toinen ALOHYV.
Kisattiin eilen Tampere-loman yhteydessä Ylöjärvellä, ekaa kertaa Poksia edustaen. Olin erittäin väsynyt edellisen illan illanvietosta, mutta ihme ja kumma selvisin silti aamuksi kisapaikalle ihan kunnialla ja vieläpä ajoissa. Olin ilmoittanut Lumon kolmelle startille ja Taikan kahdelle ekalle.
Ekalla radalla Lumon kanssa tehtiin ihan mielettömän hyvää rataa! Lähetin sen kuitenkin vähän epäselvästi yhteen takaakiertoon ja se singahti putkeen. Taikan kanssa sitten tajusin korjata sen saman kohdan, joten Taikalle siltä radalta nolla (jotain 4,41m/s, oli hyppäri), ei mikään kaunis nolla mutta nolla kuitenkin!
Toka rata oli aksarata, jolla mua mietitytti putki-puomi erottelu sekä alku jossa oli haastavasti sekä putkiansaa että puomia tarjolla. Lumon kanssa alku valahtikin ihan hirveästi, ja vielä toinen valuminen tuli puomin jälkeen kun en ehtinyt ohjaamaan juoksupuomikoiraa ihan ajoissa... Reitille tuli siis ainakin 15 metriä ylimääräistä mittaa, mutta me taisteltiin! Nollana maaliin! Ajassa tuo ylimääräinen kaartelu toki näkyi (jotain 4,2m/s tietämillä oltiin), mutta sepä ei tässä tilanteessa paljon painanut kun nollaa lähdettiin taistelemaan. Taikan kanssa vielä samalle radalle, sen kanssa rata menikin sitten tosi kauniisti ja ihan nappiin! Taika kiilasikin sitten niukasti Lumon edelle pudottaen sen sijalle jotain 4/25 ja sijoittuen itse 3/25. Varmaan eka ja vika kerta kun sijoitun Taikalla Lumon edelle, mutta tässä taas nähdään että aina ei voita se koira joka etenee nopeammin, vaan niillä lyhyillä kaarroksilla ja hyvillä reittivalinnoilla on oikeasti tosi iso merkitys! Taikalla siispä kasassa päivän saldona tuplanolla ja SM-nollat 3&4/8.
(c) Anne Barck
Lumon kanssa sitten vielä jaksettiin mennä kolmas rata. Tässä vaiheessa oli jo niin voittajafiilis kun oli kolme nollaa alla, että aika rennosti lähdin radalle. Tiesin että Lumolle oli tuolla radalla pahoja vaaranpaikkoja eli putkiansoja ja alku olisi taas haastava lentävällä lähdöllä. Se melkein valahtikin saksalaisesta puomille, mutta sain sen huudettua ohjaukseen kiinni ja oikeaan osoitteeseen. Oli kyllä sen tason taistelurata Lumon kanssa, etten ihan heti muista toista! Mutta vihdoin olen päässyt kiinni sellaiseen sopivaan prkl-otteeseen sen kanssa, etten luovuta heti jos se lähtee kohti väärää estettä vaan taistelen loppuun asti. Riittävän hyvä juoksupuomi oli tälläkin radalla, ja ihme kyllä maaliin tultiin nollalla! Kaunis nolla ei ollut tämäkään vaan aikaa tuhrattiin parissakin kohdassa kalasteluun, mutta meillä ei näistä tässä vaiheessa uraa nipoteta, hienosäädön aika tulee sitten kun on tullakseen. Etenemä oli jotain 4,3m/s pintaan. Näin ollen myös Lumolle siispä tuplanolla ja sen kanssa SM-nollat 5&6/8!
(c) Suvi Virta
Tekeminen tuntuu nyt niin hyvältä, että olen melkein sanaton. Lumon kanssa kolmannet kisat peräkkäin, joista tehdään tuplanolla, ja sijoituksetkin aina viiden parhaan joukkoon vaikka on ollut nyt vähän isompia kisojakin. Taika vetää niin koko sydämestään ja hirveän iloisena siitä, että saa mennä. Ihan parhaita koiria.
Lumo jumppailemassa ekaa kertaa Galican-puomilla: yleistyskyky alkaa olla ihan kivalla tasolla. Syksyn projektina olisi palata maton kanssa opiskelemaan tiukkia käännöksiä. Bonukseksi Lunp söi grip-hihnansa poikki, olikin jo aika päivittää se uuteen.
Reilu viikko ollaan nyt asusteltu Joensuussa, ja toki heti ensimmäisellä viikolla piti päästä treenaamaan. Tiistaina ja perjantaina löydettiinkin hallille, joka on erittäin näppärästi kävelymatkan päässä uudesta kodistani. Tiistaina tehtiin ratatreeniä ja perjantaina Lumon kanssa treenattiin juoksupuomia ja Taikan kanssa keppejen avokulmaa.
Uudessa seurassamme on Galican-merkkiset kontaktit, joihin en ole törmännyt vielä missään muualla. Mietin vähän etukäteen että mitähän mieltä Lumo on Galicanin puomista, mutta saatiin sille ihan kivaa rytmiä rakennettua. Pysärikoirana Taikalle ei luonnollisesti ollut mitään väliä minkälaista puomia sieltä koipien alta löytyy, mutta as usual: juoksareiden kanssa kaikki on vaikeampaa :D
Viikon päästä lähdetään käymään Tampereella ja mennään samalla kisaamaan Ylöjärvelle. Syksyn ajan on tarkoitus kisata aika aktiivisesti aina tuonne joulukuulle asti, jolloin varmaan pidetään talvitauko. Ilmatkin alkavat ehkä vihdoin ja viimein viiletä, ja päästään taas juoksemisen pariin.
Muutoin elämä uudessa kaupungissa on aikamoisen hyvää. Vielä pari viikkoa lomaa ennen kuin totuus arjesta paljastuu.
Lumon kanssa on suunnitelmissa syksyllä tähdätä vielä EO-karsintoihin Rovaniemelle asti. Sen kanssa tekeminen tuntuu nyt niin hyvältä, luulen että on aika haastaa sitä isoihin geimeihin.
Kesätyöt on tältä erää pulkassa ja helteinen heinäkuu jo pitkällä. Vähän kuin varkain hiipii myös todellisuus lähemmäs ja lähemmäs: kahden viikon päästä me asutaan yli 400 kilometrin päässä paikasta, jossa oon asunut koko elämäni. Ensi viikonloppuna käydään hakemassa avaimet uuteen kotiin ja kahden viikon päästä ollaankin jo perillä muuttolastin kanssa. Olen muuttanut jo kahdesti tänä vuonna, mutta hyvin pienen alueen sisällä, ja osa tavaroista on majaillut koko ajan varastossa. Nyt pitäisi kuitenkin pakata koko elämä yhteen peräkärryyn ja kahteen pieneen autoon. Alan vasta pikku hiljaa tajuta miten paljon tavaraa yhdellä ihmisellä voikaan olla, kun oikeasti mukaan pitää saada ihan kaikki.
Helteet ovat vaikeuttaneet elämää koko viikon. Viikonloppu vietettiin mökillä, mutta aksaamaan ei ole uskaltanut tällä ilmalla mennä. Koiratanssia ollaan sitten treenailtu senkin edestä, nyt jo syksyn SM-kisat mielessä. Lumolla on työn alla kolme ihan uutta liikettä, joista vaikein opettaa on ollut mun ympäri peruuttaminen. Taikan kanssa on keskitytty enemmän pidempään palkattomaan tekemiseen, koska se on sen heikkous. Taikan liikerepertuaari on edelleen ihan liian suppea voi-luokkaan, mutta sen kanssa pitää vaan soveltaa. Taika on aina ollut tosi hidas oppimaan, ja tuntuu että oppimiskyky on laskenut iän myötä entisestään, varsinkin kun toistojen kestäminen on myös vähäistä. Sille on vaikea opettaa ihan uusia temppuja kun ne pitää pikkoa ihan mitättömän pieniin osiin opetusvaiheessa.
Taikan kanssa onkin otettu työn alle jo olemassa oleviin temppuihin keston/etäisyyden lisääminen ja alettu varioimaan niitä erilaisille kohteille. Molemmille koirille on uusi koreografia suunnitteilla, biisit ja teemat on jo valittu. Taikan pitäisi omaansa varten vahvistaa esineen kanssa tehtäviä juttuja, kun taas Lumolle pitää saada nuo uudet temput opetettua tosi sujuviksi. Muutoin Lumolla on kiitettävä määrä juttuja jo valmiina uuteen voi-koreografiaan kyllä, se mikä jää mysteeriksi on sitten häiriönsietokyky melkein kolmen minuutin ohjelmassa.
Ainiin! Lumo ja Taika valittiin molemmat meidän tulevan seuran Pohjois-Karjalan Seurakoiran POKS ry:n rally-tokon SM-joukkueeseen. Kolmannen lajin SM-kisat meille siis tänä vuonna. Sitä ennen ehditään kuitenkin kisata vielä aksan piirinmestaruuksista Tamskin riveissä. Ne ovatkin sitten mun viimeiset kisat Tamskilaisena.
Kun se alkoi sujui, se alkoi sujua. Molempien koirien kanssa eletään mieletöntä agilityflowta tällä hetkellä. Tiistaina käytiin taas iltakisoissa Tampereella, radoista toinen oli jopa ulkona. Mietin pitkään uskallanko ilmoittaa Lumon ulos Vantaan fiaskon jälkeen, mutta ilmoitin kuitenkin. Härkää sarvista ja sitä rataa.
Tuloksena olikin sitten neljästä startista kolme nollaa, ekalta radalta nollat molemmille, Lumon kanssa sija 3./20 ja Taikalla 4./20. Tämäkin tuntui jo uskomattomalta, mutta vielä mitä: agilityradalta jatkettiin vielä Lumon kanssa yhdestä ylimääräisestä pitkästä kaarteesta huolimatta ottamalla toinen nolla ja sillä vielä sijalle 2./19! Fiilis tekemisessä oli Lumon kanssa aivan hirmu hyvä ja oli niin kivaa juosta sen kanssa. Ja se juoksupuomi oli taas kohdallaan. Päästiinpä molemmilla radoilla haastamaan shelttejä palkintopallillekin. Tuomari Jessi Landen oli tehnyt tosi hauskat, rullaavat mutta haastavahkot radat, joita oli mukava juosta. Hapotti kyllä reidet kun veti neljä starttia parin tunnin sisään.
Lumolla siis SM-nollia ensi vuodelle jo 4/8, Taikalla 2/8, ja ohjaajalla lisää syytä käydä kyykkäämässä.
Lumon aksakuva (ylempi) Suvi Virta, Taikan Anne Barck.
Viikko sitten maanantaina kaahasin töistä nappaamaan koirat ja ajelin iltakisoihin Ylöjärvelle. Jari Helin tuomaroi ja ehdittiin kahdelle agiradalle. En tiedä oliko kyse siitä että olin sopivasti väsynyt ja kofeiinipöllyssä vai mistä, mutta yhtäkkiä kaikki loksahti kohdalleen. Ensin vedettiin Taikan kanssa nolla ekalta radalta, oikein siisti ja viimeisen päälle tyylikäs rata. Sitten Lumon kanssa samalle radalle, tällä kertaa mukana oli useampikin pitkä kaarre ja kauneusvirhe, mutta sieltähän napsahti Lumon ja mun ensimmäinen yhteinen nolla kolmosista agilityradalta! Fiilis oli jo tässä kohtaa ihan uskomaton, molemmilla koirilla nolla ja näillä sijoille 3. (Lumo) ja 4. (Taika.) Lumo pääsi juuri ja juuri Taikan edelle ajassa, vaikkakin matkaa se taittoi reilusti enemmän radan aikana kun vähän valahteli hitaan ohjaajan takia. Todellinen yllätys tuli kuitenkin tokalla radalla. Taikan kanssa hyllytin, Lumon kanssa mentiin hyvällä taistelufiiliksellä radalle. Pari isompaa kaarrosta sinne taas mahtui, mutta pysyttiin samalla radalla. Kaikki päivän juoksarit menivät myös ihan nappiin. En ollut uskoa silmiäni maaliin tullessa: Lumolle tuplanolla! Vielä uskomattomammaksi homma meni tuloslistaa katsoessa, sillä päästiin sijalle 2 superhienon Junnun perään ja saatiin meidän eka SERT-A ja valiokello käyntiin!
Taikakin tosiaan sai ensimmäisen SM-nollan ensi vuotta varten jo plakkariin. Meneekö se vielä ensi vuonna? Sen näyttää aika. Mutta nyt ainakin se nauttii täysillä kun saa vielä tehdä!
Taikan kuvasi Anne Barck
Lumon kuvasi myös Anne Barck
Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, mutta voi näitä koirien ilmeitä.
(c) Anne Barck
Sitten vielä pari sanaa juhannuksesta.
(c) Riina Lummekari
Juhannuksena oltiin maailman parhaalla koiratyttöporukalla kisa- & jusseilureissulla Turun suunnalla. Sieltä meille Lumon kanssa kisasaldona 4xhyl, mutta jo tuolla alkoi meno tuntua siltä että nyt alkaa tapahtua. Ja jo heti maanantaina Ylöjärvellä kortit napsahtivatkin sitten jo kohdalleen.
Voi pieni koira minkä teit. Ensi vuodelle kaksi SM-nollaa ja tupla jo kasassa, valiokello käynnissä ja fiilis katossa. Tämä hullu koira on timanttia. Joskus kyllä niin tismalleen saa juuri sen koiran, minkä tarvitsee. Tuntuu että Vantaan fiaskokisat jotenkin hitsasivat meidät vielä paremmin yhteen tiimiksi. Ehkä joskus pitää käydä tosi pohjalla päästäkseen eteenpäin. Tästä se lähtee.
Ikinä en ole kokenut yhden viikonlopun aikana yhtä paljon fiiliksiä, kuin viimeviikonloppuisten SM-kisojen. Voi Taika minkä teit ❤. Perjantaina kisasin etkokisoissa Lumon kanssa kaksi rataa, joista jälkimmäinen päättyi sen tason fiaskoon, etten ole moista kokenutkaan vielä tähänastisen agilityurani aikana: nimittäin koiran karkaamiseen viereiselle radalle. Kirjoitan siitä varmaan vielä erikseen, mutta palataan nyt varsinaisiin SM-kisoihin eli lauantaihin ja etenkin sunnuntain yksilökisaan.
Lauantain joukkuekisassa olin varakoirakkona Lumolla, ja seurakaverin loukkaannuttua meidän piti startata. Perjantain fiaskon jälkeen vedin Lumon kuitenkin pois kisaamasta loppu viikonlopuksi, joten päädyimme siihen, että starttasin russeli Hallalla. Halla oli vähän kuutamolla lainaohjaajasta, ja hyllyksihän se lopulta meni, mutta kokemusta rikkaampana. Nyt on sitten ohjattu SM-kisoissa spitzin lisäksi shelttiä ja russelia.
Lauantain kisakamu Halla (c) SporttiRakki
Sunnuntaina aamulla soitti herätyskello 4.30, ja ryhdyin kasaamaan päätäni tärkeimpää kisapäivää varten Taikan kanssa. Päätin että viikonlopun vastoinkäymisten jälkeen sen kanssa otetaan finaalipaikka, koska nämä ovat todennäköisesti Taikan viimeiset SM-kisat, ja olisi niin siistiä päästä vetämään vielä ainakin kerran finaaliin.
(c) Tia Hoikkala
Rata vaikutti vaikealta, pahimmalta SM-hyppäriltä missä olen kisannut. Mutta tiesin että Taikan kanssa selvitään ihan mistä vain, jos lähdetään oikealla asenteella liikenteeseen. Ja sehän näkyi.
Tilanne meidän radan jälkeen. Oltiin johdossa vielä ekan neljänneksenkin jälkeen, niin siistiä!
En ollut maaliin tullessa ihan satavarma, että tuliko nolla (pientä kauneusvirhettä viimeisen putken jälkeen niin ei uskaltanut tuulettaa ;) ) joten palkkasin koiraa ja juoksin puhelimelle tarkistamaan tuloksista. Netti ei toiminut! Kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelin netin heräämistä, ja sitten tuli yllä oleva kuva Jenniltä. Nollalla johtoon! Saatoin vähän kiljua hallissa. Tänä vuonna vain 40 nopeinta nollaa pääsi finaaliin, joten jännittämistä riitti vielä pitkälle päivään. Olin kuitenkin jo tuossa vaiheessa aika varma, että kyllä se top-40 sijaan riittää, ja niin riittikin! Finaaliin lähdettiin sijalta 27./171.
Niin mieletöntä päästä finaaliin kolmatta kertaa, ja parhaalta sijalta tähän asti, 10-vuotiaan koiran kanssa! Finaaliin lähdin tavoitteena tehdä agilityä, josta voin olla ylpeä ja nauttia täysillä. Toivoin myös, että saataisiin tehtyä tulos, kun viimeksi lipsahti hyllyksi viime metreillä. Finaalissa kaikki kolme tavoitetta täyttyivät: Taika tuntui hyvältä, se liikkui hyvin, haukkui hirveästi, nautin joka sekunnista ja tuloskin saatiin, vaikka Taika mokasi mennen kepeillä kaksi kertaa kakkosväliin. Tämä on ollut sen tyyppivirhe viime aikoina, eikä se tunnu korjautuvan vaikka miten treenataan. Sain kuitenkin hyvin pidettyä pääni kasassa virheen jälkeenkin maaliin asti, ja vetämään asenteella. Ja olihan se nyt ihan jäätävän hienoa vetää, kun tuhatpäinen yleisö katsoo ja kannustaa! ❤ Meidän sijoitus oli lopulta 21./171, joka on kaksi sijaa parempi kuin meidän aiempi paras sijoitus vuodelta 2015 Oulusta! Tämä on myös paras SM-sijoitus kleinspitzillä yli kymmeneen vuoteen.
Tämä koira on kyllä sen tason kultakimpale, ettei toista tule. Oon niin mielettömän kiitollinen siitä, että vedettiin elämämme kovimpaan SM-etenemään kun koira on 10-vuotias! Oma liikkumiseni tuntui myös paremmalta kuin yhtenäkään aiempana vuonna. Tiedän kuitenkin että vuodet saavat Taikan vielä kiinni, joten suhtaudun seuraavaan vuoteen hyvin skeptisesti. Jos nämä jäävät meidän viimeisiksi SM-starteiksi en voi ainakaan olla muuta kuin hirveän ylpeä ja kiitollinen. Katsotaan kuukausi ja kisa kerrallaan miltä Taikasta tuntuu, ja tehdään niin kauan kun molemmat saadaan kisaamisesta näitä fiiliksiä irti eikä fyysistä estettä ole. Harvakseltaan, mutta sitäkin laadukkaammin, kuten tänäkin viikonloppuna todettiin! Fiilis ja joukkuehenki oli tänä vuonna aivan katossa, siitä erityiskiitokset kaikille kavereille. On ollut ilo edustaa Tamskia arvokisoissa näin monta vuotta, ja ensi vuodelle puhaltavatkin aivan uudet tuulet. Odotan innolla ja jännityksellä. SM-kisoissa tavataan joka tapauksessa!
Nämä viimeiset mielettömän hienot kuvat on ottanut SporttiRakki, ensimmäinen niistä tiivistää sunnuntain asenteen täydellisesti. Lisää kuvamatskua seuraa. Kiitos Taika ❤
Lauantaina treenattiin SM-joukkueen kanssa Tanjan valvovan silmän alla, tämä saa jäädä Lumolle viimeiseksi treeniksi ennen viikonloppua. Ja tosi hyvä treeni olikin! On ihan mieletöntä miten pitkälle Lumon kanssa on tultu siitä, kun se karkaili kentän laidalle haukkumaan, puri housuja ja keskittyi enemmän huutamiseen kuin tekemiseen. Siitä on tullut ihan mielettömän taitava koira, ja olen itse saanut hirveästi lisää uskallusta ja rohkeutta sen ohjaamiseen, joka tietysti on tehnyt koirasta vain entistäkin nopeamman ja paremman. Musta alkaa tuntua, että tästä tulee aikamoisen hieno matka tuon koiran kanssa. Ensi vuoden SM-kisoihin tähdätään täysillä, tavoite on saada se sekä yksilöihin, että uuden treeniseuran joukkueeseen, sekä myös MM-karsintoihin. Tästä se lähtee!
Tänä vuonnakin Lumo pääsee jo haistelemaan SM-tunnelmia, koska se valittiin Tamskin joukkueen varakoiraksi (Taika olisi ollut, mutta en halua sitä kisapaikalle ennen sunnuntain yksilöä, jottei se väsy etukäteen) ja ilmoitin sen myös kahdelle radalle perjantain iltakisaan. Lähdetään siis jo perjantaina reissuun Jennin kanssa, ja tulen sitten lauantaina vaihtamaan koiria hoitopaikasta, lähteäkseni sunnuntaina Taikan kanssa uudestaan Vantaalle. Hulluutta on monenlaista, tämä on varmaan sen jonkin muoto. Seuraavakin viikonloppu menee kisojen parissa, kun lähdetään porukalla Turkuun juhannuskisoihin.
Lumon kanssa erityisen hyviltä tuntuivat lauantaina poikkarit, joita en ole juurikaan harrastanut, mutta joka sopi kyseiselle radalle tosi hyvin ja uskaltauduin niitä tekemäänkin. Luu lähti niihin hyvin, täysin kyselemättä. Se sai muutenkin kehuja estehakuisuudestaan, ja on kyllä tosi kivan kehittynyt siinä. Se lukitsee hyvin esteille, ei jää kyselemään turhia vaan tekee tonttinsa.
Muuten on juostu. On juostu paljon. Tästä on tähän asti (kopkop) tullut ehjin juoksukauteni varmaan koskaan, ja muukin oheisharjoittelu on tuntunut hyvältä. Se tuntuu ja kuulemma näkyykin radalla tekemisessä, erityisesti spurttiin starttaaminen on parantunut ja kestävyys noussut. Vähän katselin syksylle jotain juoksuskabaakin, koska adrenaliininarkkis haluaa kisaamaan kaikessa.
Mutta viikonloppua kohti! Taikalle on suunniteltu vielä viimeistelytreenit keskiviikoksi, mutta muuten keskitytään oheisharjoitteluun tällä viikolla, nukutaan hyvin ja itse yritän saada vähän töitäkin tehdyksi.
Taikalle 151 pistettä ja sija 17.
Lumolle 146 pistettä ja sija 19.
Tämän myötä freestyle on todennäköisesti meidän osalta tässä, kun tavoitteet on saavutettu. Lumolle sopii lajina HTM paremmin, joten sen kanssa tullaan jatkossa keskittymään sivulajina siihen ainakin seuraavat pari vuotta. Taikan on aika jäädä virallisista tanssikisoista eläkkeelle, koska se ei oikein nauti yli 3-minuuttisen ohjelman tekemisestä eikä voittajassa oikein voi lyhyempiä esittää. Taikalle sopii rally paremmin eläkelajiksi, vaikka saattaa se päästä jotain epävirallisia tanssimaankin.
