keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tuplanollasijoituspulla

Lumo duunissa Vantaan kisoissa (c) Jenna Oinonen
Hattulasta on selvitty! Lumon osalta kerrottavaksi jälkipolville jäi lähinnä tarinoita ylivillistä bilekoirasta, joka löysi putkia tilanteesta kuin tilanteesta ja huusi mennessään. Lumolla oli sairaaaan hauskaa! Taikan osalta kisoista niitettiin sitten muutakin kuin naurua: Taikun kanssa nimittäin pokattiin tuplanolla, etenemillä 4,12m/s ja 4,06m/s eli kääpiönaaliksi oikein mukavasti agiradoilta. Päästiin palkinnoillekin, koska molemmilla radoilla sijoituttiin sijalle 3./24. 

Haluaisin sanoa muutaman sanan Taikasta. Taika on aika erityinen koira. Olen kulkenut sen kanssa niin pitkän tien, että osaan todellakin arvostaa sitä varmuutta, vauhtia ja etenkin tunnetta mikä sen kanssa kisaamisesta nykyisin löytyy. Taika on radalla niin elementissään, enkä usko että maailmassa on mitään mitä se rakastaa yhtä paljon. Tuloksellisesti kausi 2015-2016 on ollut Taikan tähän asti paras, mikä on aika mieletöntä kun ottaa huomioon että naali täyttää kuitenkin ihan kohta 8 vuotta. Tuloksiakin loistavampaa on se fiilis, millä me Tain kanssa lähdetään jokaikiseen starttiin. Ilon, kiitollisuuden ja tekemisen meiningin kautta.
Tuplanollasijoituspullat!

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Silloin aloin jo aavistaa et joku spesiaalikeissi tää olis

Ja aika vaan fiilistä vahvistaa.

Viikonloppu vietettiin jälleen Vantaalla. Se tarkoitti Lumolle Ojangon kiihdytyskisoja vol 2 sunnuntaille, Taika vietti jälleen lomaviikonloppua porukoillani chillaten. Viime viikolla treeneissä Lumo väläytteli aika makeita juttuja, ja kisoihin lähdettiinkin positiivisin fiiliksin. Lumo biletti taas koko viikonlopun labbisbestiksensä kanssa, joten ehkä hivenen väsymystä oli sunnuntaina havaittavissa, mutta kyllähän Lumolle aina agility maistuu!
Lumon molemmat radat olivatkin erittäin onnistuneita, vaikka pienet vipat niille sattuikin. Agiradalla en kertonut koiralle että ollaan kääntymässä ja se posotti 15 metrin päähän putkeen. Kyllä irtoo! Muuten agirata oli tosi hyvä, erityisen makeet juoksarit ja kepeille löysi hyvin. Hyvä fiilis jäi radasta! Hypäri oli helpompi, tuomarina molemmilla radoilla Viitanen, mutta Lumolle iski aivohärö ja se biletti ohi ekasta hypystä. Alotettiin sitten uudestaan joten tulos 5, vaikka rata oli henkinen nolla kun uusintastartilla homma klaarattiin puhtaasti. Aika meni toki käsiajalle, ylimääräisestä 20 metrin lenkistään huolimatta Lumon aika oli luokan nopein. Sijalle 3 kipaistiin joten Luikku sai hienoja palkintoja taasen.
Tosi hyvä meininki jäi Lumon kanssa kisaamisesta. Meillä oli hauskaa ja taistelufiilis oli hyvä. Ensi viikonloppuna mennään taas, tällä kertaa suuntana Hattula molemmilla koirilla. Sirkus kulkee!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Jos ei taidolla niin tuurilla

Kliks youtubeen!
Videolla Lumon eiliset treenit, sekä viime kuussa kuvattuja pätkiä. Hauska tyyppi!

Kliks juutuub!
Ja tässä Taika näyttää miten kyseinen rata eiliseltä oikeasti tehdään.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Täydellisyydestä, rakkaudesta ja hulluudesta

Sen jälkeen kun Taika nousi kolmosluokkaan (2012 junnu-SM-kisoissa) muutuin hitaasti kriittisemmäksi itseäni kohtaan agilityssä. En niinkään koiraa kohtaan: mun koirat ovat aina olleet parempia kuin minä. Mutta itseäni kohtaan. Jokaisiin kisoihin lähdin onnistumaan, ja toki tietyllä tapaa niin pitääkin tehdä. Mutta kun vuodet kuluivat huomasin suuttuvani itselleni jos epäonnistuin. Tein ohjausvirheen (ja niitä teen paljon), en käskyttänyt oikein Taikaa puomin kontaktille, en tukenut sitä tarpeeksi keinulla, en rytmittänyt oikein tai en juossut tarpeeksi kovaa. Aina välillä sisäinen perfektionistini nosti päätään kisojen jälkeen: miksi olin taas näin huono, miksi epäonnistuin taas vaikka mun pitäisi osata tämä?
(c) Sirpa Saari, SM-2015
Taikan kanssa on siinä mielessä helppoa olla perfektionisti, että Taikan kanssa agility on helppoa. Me ollaan oltu tiimi niin kauan, kohta 7 vuotta, että me ollaan hitsauduttu tiiviisti yhteen. Taika korjaa kaikki mun virheet, mitkä vaan mitenkään pystyy korjaamaan. Taika on aina tilanteen tasalla, sillä on aina hyvä päivä, se on aina innoissaan, mutta toisaalta ei koskaan keitä yli eikä sillä mene "kuppi nurin." Sellaisen koiran kanssa on helppo onnistua. Tai ei helppo - agility ei ole koskaan helppoa - mutta huomattavasti helpompi kuin toisenlaisten koirien kanssa. Sellaisten koirien kuin Lumo.

Lumo tuli elämääni 2014. Kuvittelin tietyllä tapaa saavani agilitykoiran, joka olisi kuin toinen Taika. Vähän isompi vain, paremman kokoinen agikoiraksi. Lumo näytti jo pentuna että tämä kuvitelma saisi häipyä aika vauhdilla. Kun Lumo oli pentu ja sitä otti pannuun, se puri varpaisiin kiinni. Kun Lumo aloitti agilityn, sillä oli radalla mielessä monta juttua: lelut, putket, kaverit, juokseminen, bileet. Mun ohjauksen seuraaminen ei ollut yksi niistä. Lumon kanssa agilityssä on ollut alusta asti aivan erilaiset ongelmat kuin Taikan kanssa aikoinaan. Taikan kanssa painittiin keinukammon kanssa ja rohkaistiin koiraa. Lumon kanssa on etsitty työkaluja, millä saan sen pysymään oppimistilassa eikä keittämään yli tai puremaan mua.
Parasta lääkettä perfektionismiin on ollut Lumo. Lumo on opettanut mulle aivan mielettömän paljon agilitystä. Taika opetti perusteet ja lajin, Lumo opetti suhtautumisen epäonnistumisiin ja lajiin ylipäätään. Lumo opetti menemään hulluuden ja rakkauden kautta. Lumon kanssa radalle lähtiessä ei voi nillittää pikkujutuista ja tarttua sellaisiin asioihin kuten pikkuvirheisiin ja lähdössä pysymisiin. Lumon kanssa keskitytään siihen tunteeseen, kun saadaan juosta yhdessä ja mennä joka hetki hiukan veitsenterällä. Lumo voi lähteä lapasesta pienestäkin tyrkkäyksestä: se ei korjaa mitään eikä odota mitään. Siinä missä Taika on ollut sellainen kiltti "tulejo"-koira, Lumo on räkäisesti huutava "menijo"-koira. Ja se on parasta kahden koiran kanssa kisaamisessa. Se kehittää niin paljon enemmän kuin aina saman, kiltin koiran kanssa juokseminen. Näiden kahden yhdistelmä on mahtava.
(c) Sirpa Saari, SM-2015
Mitä sitten on tapahtunut perfektionisti-Reetalle? Se tyyppi on jäänyt jonnekin parin vuoden taakse. Nykyään nautin kisoihin menemisestä enemmän kuin koskaan ennen. Aina olen rakastanut niitä. Mutta nyt rakastan niitä vielä vähän enemmän, koska vaikka kisaan tavoitteellisesti olen yhden raivokäävän myötä oppinut olemaan itselleni edes puoliksi yhtä reilu kun olen koirilleni ja toteamaan: hei, nyt tuli moka. Ei se mitään, ens kerralla paremmin!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Joko mennään?

Kyse on putkesta 5. Tai siis siitä päästä putkea, joka ei ole numero 5.
Jokatapauksessa kivat treenit Lumon kanssa eilen, pitkästä aikaa valmentajan silmän alla. Lumo piti jonkin aikaa taukoa ohjatuista treeneistä, pari kuukautta, käyden vaan omatoimisesti hallilla. Syyt siihen eivät oikeastaan liity mitenkään Lumoon, vaan enemmänkin ohjaajan pääkoppaan. Tarvittiin aikaa katsoa meidän tekemistä ulkopuolelta, ilman paineita. Tehtiin vaan rennosti perusasioita. Hakea sitä taikuutta, minkä takia me tehdään tätä.

Mutta eilen tuntui siltä, että on ikävä kunnon treeneihin, joten sen enempää asiaa analysoimatta menin Lumon kanssa. Ja oli siistiä. Koska Lumon kanssa on aina siistiä. Tehtiin esteelle 17 asti, ja suurin ongelma oli tosiaan 5 putki. Rata oli hauska, mutta yllättävän haastava! Lumolle pitää vaan kertoa niin valovuosia ennen seuraavaa estettä minne ollaan menossa verrattuna Taikaan jolle voi informoida asioista myöhässäkin ja se korjaa silti. Lumo ei korjaa. Lumo meni jo. ;)
(c) Hanna Hyvärinen
Ja se on tosiaan päätetty: Taika ja Lumo lähtevät Norwegian Openiin Norjaan ensi lokakuussa. En tiedä miten on mahdollista olla jo tässä kohtaa näin innoissaan. Niin siistiä! Sitä ennen on kuitenkin aika monet kisat edessä, pienistä kisoista SMeihin. Niihinkin on enää kaksi kuukautta, hotelli on varattu ja kaikkea. Käsittämätöntä miten nopeasti aika menee!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Everybody needs a leap of faith

On tapahtunut niin paljon että on vaikea edes kirjoittaa mitään. Mistä pitäisi aloittaa kun kaikki olisi mainitsemisen arvoista? Koska kisapäivityksiä on helppo tehdä, aloitetaan tästä päivästä. Kisat Tampereella Taikan kanssa, kaksi agilityrataa. Kovassa seurassa.
Kaksi agilityrataa, tuplanolla. Etenemillä 3,89m/s ja 4,01m/s. Aivan mieletön fiilis. Radoilla kaikki vaan meni nappiin. Pysyin ohjausvalinnoissani, Taika eteni, kontaktit toimivat, luotin koiraan ja se luotti muhun. Erittäin hienoja fiiliksiä radalla tänään. Ekalla radalla päästiin palkinnoille sijalle 3. Radat olivat tänään haastavia, ja se teki onnistumisista erityisen merkityksellisiä. Kisapaikalla oli hyvä tunnelma ja Taikan kanssa oli hauskaa koko ajan. Mitä muuta voisi lajiltaan toivoa? Plussaa on toki vielä tuloksellinen onnistuminenkin, mutta tämän päivän kisafiiliksen haluan säilyttää aina.
Kaksi kertaa käytiin viikon sisään treenaamassa, sunnuntaina etenemisiä ja hyppykorkeuksien arvioimista, perjantaina kontakteja. Lumo teki perjantaina ekaa kertaa tiukkoja käännöksiä puomilta, sujui yllättävän hienosti! Muutenkin molemmat rokkasivat kontaktitreenin perjantaina. Muuten on lenkkeilty ja nautittu keväästä, tehty töitä harjoittelussa, opiskeltu, nähty kavereita sekä reissattu pääkaupunkiseudun ja kodin väliä viikonloppuisin.

Pääkaupunkiseudulla on myös Lumon uusi viikonloppulaumanjäsen, noutaja Nemo. Lumo on ehkä rakastunut isoon, hölmöön leikkikaveriinsa. No kukapa ei.
Onks ruokaa? 
Kevät ja tuleva, hitaasti lähestyvä kesä ovat tuoneet ja tulevat tuomaan mukanaan jos jonkinmoisia muuttujia. Me otetaan kaikki vastaan mielenkiinnolla, ja katsotaan minne seikkailu nimeltä elämä on meitä viemässä. Vuosi 2016 on ollut täynnä uusia ihmisiä, paikkoja, muutoksia ja onnistumisia sekä vähän niitä epäonnistumisiakin. Ja vuosi on vielä varsin alussa. Antaa palaa, bring it on.

Viikon liikkumiset

Listasin tällä viikolla taas huvin vuoksi ja urheilun kannalta niin omat, kuin koirienkin liikkumiset. Rankka viikko siinä mielessä että olin joka päivä 7h töissä (+matkat), jossa liikun koko päivän joten lenkkeilyintoa oli vähän vähemmän, enkä näköjään käynyt salillakaan. Tavallinen viikko silti.
Normipäivä kuten aina.
Maanantai:
40 min hihnalenkki koirien kanssa
1h 5 min Megazone
70 min mettälenkki koirat vapaana

Tiistai:
20 min hihnalenkki koirien kanssa
60 min hihnalenkki koirien kanssa
15 min hauis- ja ojentajatreeni

Keskiviikko:
20 min hihnalenkki koirien kanssa
1h juoksulenkki, koirat flekseissä
10 min hyppynarulla

Torstai:
20 min hihnalenkki koirien kanssa
1h 15min mettälenkki, koirat vapaana

Perjantai:
20 min hihnalenkki koirien kanssa
20 min hihnalenkki koirien kanssa
30 min agilitytreenit (15 min per koira)
25 min mettälenkki, koirat vapaana

Lauantai:
2 h mettälenkki, koirat vapaana
15 min hihnalenkki koirien kanssa

Sunnuntai:
20 min hihnalenkki koirien kanssa
agilitykisat: n. 1 h hihnalenkkiä, kaksi agilityrataa