sunnuntai 28. helmikuuta 2016

In the end, we only regret the chances we didn't take

Viime viikon treesisaldo jäi talviloman viettoon lähtemisen takia yhteen kertaan. Mukana molemmat naalit, puuhana ratatreeni. Saldona iloiset naalit ja hapottavat reidet metsälenkille lähtiessä. Onnistunut treeni siis!

Radalta löytyi välistävetoa, pimeitä putkikulmia, keinu ja pöytä, kovan vauhdin lähestyminen kepeille suoraan ja paljon juostavaa. Molemmat koirat teki samaa rataa, ja yllättäen samat asiat oli haasteena kummallakin vaikka toinen on olevinaan SM-tason koira ja toinen on blondi teini. Radat saatiin kuutenkin hyvin kulkemaan, ja ainoa mistä ei lopulta selvitty oli pimeä putkikulma + takaaleikkaus yhdistelmä Lumon kanssa. Treenilistalle! Rata oli kivan etenevä, jossa sai kuitenkin keskittyä linjoihin että koira pysyi reitillä.

Osittain hämmentyneenä mietin näiden treenien jälkeen Lumon hommia. Siis sitä, että kun vaan päätin tehdä sen kanssa niin se väänsi onnistuneesti samaa rataa kuin Taika. Pysyi lähdössä, tuli ohjauksiin, huusi, teki loistavia keinuja, huusi lisää, haki ihan itse kepeille ja veti kunnon imulla putkiin. Tuli ihan sellainen olo että mun pentu on kasvamassa aikuiseksi. Töitähän sen kanssa on tehtävänä ihan älyttömästi, mutta just se onkin parasta. Tieto siitä, että töitä riittää, mutta kun jaksaa painaa niin kehitystä tapahtuu. Taika oli mahtava kuten yleensäkin, ja treenien jälkeen muhun iski järjetön kiitollisuus siitä, että mulla on kaksi tervettä koiraa, jotka rakastaa lajia ja joiden kanssa saan tehdä tätä hullun hommaa.

Siitä sisuuntuneena ilmoitin molemmat ensi viikonlopuksi kisaamaan Lempäälään, Taikan kanssa lauantaina ja Lumon kanssa sunnuntaina. Koska saakeli, kyllähän me nyt osataan!

tiistai 23. helmikuuta 2016

Tunnistusjälkiseminaari Jyväskylässä

Viime viikonloppuna otettiin Lumon kanssa reissusuunnaksi Jyväskylä. Kahden viikon sisään tulee mahtumaan monta kaupunkia, vain pari päivää kotona, ja paljon julkisilla reissaamista. Jyväskylästä aloitettin, ja siellä olikin tiedossa the tunnistusjälkiseminaari, jota oltiin odoteltu jo pitkältä viime vuoden puolelta. Bussi Jyväskylään lähti kuudelta aamulla, Lumo nukkui koko matkan.

Seminaari oli erittäin antoisa. Lauantaina oli teoriaosuus, ja sunnuntaina ryhdyttiin sitten käytännön harjoitusten pariin. Lumo oli lauantainakin seminaaripaikalla, se chillasi lattialla ja kerjäsi rapsutuksia kaikilta. En lähde avaamaan teoriaosuutta tänne sen tarkemmin, muuta kuin että jos vähääkään kiinnostaa tunnistusjälki tai ylipäätänsä hajutunnistus, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Illalla paineltiin kuuden tunnin seminaarihommien jälkeen hotellille ja kierreltiin kaupungilla.
Lumo oli ensikertalaiseksi varsin mukava hotellikoira, kulki tottuneesti keskustassa ja käytti kaikenmaailman pyöröovia, hissejä ja ritilälattioita näppärästi. Yö sujui rauhallisissa merkeissä, molemmille oli oma sänkykin hotellihuoneessa. Aamupala oli parasta kuten aina, ja Lumo odotteli yksinolot ihan hiljaa huoneessa.
Pakollinen hotellin käytävä -poseeraus
Sunnuntaina sitten oli käytännön harjoitteluiden vuoro. Jakauduttiin pareiksi, joissa toinen parista oli kokeneempi koirakko ja toinen aloittelija. Parin kanssa työskentely sujuikin hyvin. Koirat työskenteli vuorotellen jotta saatiin kaikki mahdollisimman paljon irti koulutuksista. Lumon kanssa aloitettiin ihan nollasta, ja päästiin jo lopuksi erottelemaan lähtöhajua yhden tyhjän ja yhden kuuman purkin joukosta. Lumon päivän harjoituksista kooste löytyy täältä (klik!) tai tuosta alta.
Erittäin antoisa seminaariviikonloppu takana, ja kotimatka bussissa sujuikin väsyneissä merkeissä. Lumon kanssa jatketaan tunnistushommia tästä eteenpäin saatujen ohjeiden avulla, en malta odottaa mihin vielä päästäänkään. Nyt ollaan pari päivää kotona kunnes suunnataan talvilomailemaan pariinkin paikkaan.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Leijeröintiä ja back to basics

Treeniviikko viipaloituna, olkaa hyvät! Tiistaina tavalliseen tapaan ratatreenit hallilla, alla olevaa Anun käsialan leijeröintirataa puuhailtiin. Treenasin ensin Taikan kanssa itsenäisesti ja sitten Lumon kanssa Lumon toistaiseksi viimeisillä ohjatuilla treeneillä. Päädyin vaihtamaan Lumon ryhmäpaikan Taikalle loppukaudeksi monenkin seikan vuoksi, mutta osin sen takia että treeneissä ollaan tehty ratoja, joissa on haastetta Taikankin kanssa. Taika aloitti nyt viime viikolla taas aktiivisen kunnonkohotuskauden, johon kuuluu myös kunnolliset treenit kerran viikossa. Tavoitteena sen kanssa on kuitenkin vielä ensi kesänä olla täydessä iskussa arvokisoissa, joten lomailu ja "joskus ja jouluna" treenaaminen saa nyt loppua ja lähdetään kasaamaan pakettia taas kunnolla kasaan. Lumo taas ei tällä hetkellä toimi parhaalla mahdollisella tavalla haastavissa ja pitkissä koutsatuissa treeneissä, vaan kaipaa vielä paljon "back to basics"-tyyppistä treeniä joka onnistuu multa itsenäisesti vallan hienosti.
 
Tiistaina siis leijeröitiin. Lumon kanssa oli vähän tatsi hukassa, eikä sen treeneistä jäänyt kauheasti raportoitavaa. Kontaktit oli hyvät ja Lumo haki hyvin esim. 28-29 putkesta putkeen kaukaa. Kepeille leijeröinnit eivät luonnollisesti silti vielä onnistu. Taika sen sijaan oli aika mahtava! Tehtiin 1-26 esteitä sen kanssa, ja taidettiin nollallakin pistää läpi kertaalleen. Olen yllättynyt miten hyvin Taikalta meni molempiin suuntiin kepeillehaut leijeröinnistä (olin puomin toisella puolella, muuta mahdollisuutta ei oikein olekaan) huolimatta. Taikalla oli kunnon meininki päällä muutenkin, se huuteli mulle kaiken maailman rumuuksia. 
(c) Anu Rantanen
Tänään eli perjantaina treenattiin jälleen. Lumon puuhan aiheena oli vaihteeksi puomin juoksarit, sitten se teki paria pätkää tuosta radasta (1-5, 8-11, 21-20-puomi-hyppy-28) ja kuudella kepillä kepeillehakuja eri esteiden kautta ja kulmista. Raahasin kepit ihan keskelle kenttää, jotta ympärillä oli mahdollisimman paljon kivoja hämyesteitä, mutta Lumon piti silti erotella sieltä kepit ja hakea niille. Yllättävän hyvin sujui, vaan pari kertaa valitsi muurin keppien sijaan, muuten löytyi hyvin riippumatta suunnasta. Otin myös vauhdista jarrutuksia suoraan kepeille, nekin toimi vaikka kisoissa on pari kertaa ollut ongelmaa niissä. Näitä lisää!

Taika teki tänään vaan puomin kontaktia vaihteeksi, erilaisista tilanteista ja mun eri sijoittumisilla. Hyviä oli, kun vaan olisivat kisoissakin yhtä hyviä! Tehtiin myös vippausta, koska se ei yksissä treeneissä syksyllä oikein lähtenyt niille. Nyt kyllä lähti, eli muistissa on. Hiki tuli ohjaajalle ainakin kun parin koiran treenit kiskaisi aamutuimaan ja sitten lenkille mettään.
Tokoiltukin on vaikka mitään ei myönnetä

maanantai 15. helmikuuta 2016

Sinä valitsit minut ja minut sinä sait

Viikkoon on kulunut yhdet treenit. Tällä viikolla siis laatu korvasi määrän, mutta voi luoja laatu olikin hyvää!
Tiistaina rehkittiin siis valmentaja-Hannan valvovan silmän ja potkivan jalan alla, yllä olevaa rataa. Eli toisin sanoen yritettiin tosissaan alisuorittamisen sijaan. Ja oli aika hullun mahtavaa. Piti tehdä erittäin kiireiselle pätkälle valssi ja sen jälkeen seuraavalle esteelle persjättö. Eli valssi 10 jälkeen, 11 jälkeen persjättö ja sama homma toiseen suuntaan 28:lle valssi ja 29:lle persjättö ja vielä 30 jälkeen valssi että koiran saa paremmalla linjalla 31 putkeen. Väitin etten ehdi, valmentaja ilmoitti että ehditpäs ja pakotti tekemään. No kyllähän se lopulta onnistui, molempiin suuntiin. Tottakai se onnistui, koska kyllähän Lumo osaa kun itse vaan liikun. Vaati kyllä sen, että tekee eikä jää varmistelemaan ja ihmettelemään. Liikkuu vaan ja luottaa koiraan.

Lumo oli yhtä loistavalla meiningillä liikkeellä kuin yleensäkin. Sopivasti raivoa, tällä kertaa myös keskittymiskykyä. Keskittymiskykyä tarvitaan lisää omaan pääkoppaan, mutta suunta on oikea.
Toinen on ihan tööt ja toinen juo palkkarin ja kysyy että otetaaks uusiks

torstai 4. helmikuuta 2016

Hiton pelkuri

Sunnuntaiaamu alkoi klo 6.30. Auto piuhan päähän, koirat pissalle, kahvia termariin ja 7.00 pakkaamaan autoon itseäni ja Lumoa, suuntana Santtu Stenbergin agilitykoulutus. 7.30 oltiin hallilla ja lähdettiin alkulämpälle otsalampun valossa.
Sit puoli litraa aamukahvia
Koulutus oli erittäin antoisa, oltiin Lumon kanssa ensimmäinen koirakko radan rakennuksen ja tutustumisen jälkeen. Päälimmäisenä jäi mieleen se, että Lumo teki todella hyvin. Lumo myös jaksoi todella hyvin, vaikka treeniaikaa oli 20 min per koirakko ja tehtiin yhdessä pätkässä. Toki juteltiin paljon, mutta silti. Plussat ja miinukset!
+ Lumo kulki kivasti ja kuunteli sekä ohjautui hyvin, ei keittänyt yli missään kohtaa
+ Tosi hyviä kepeillehakuja, yllätyin oikein!
+ Lumo jaksoi hyvin
+ Vastaanotin itse hyvin ohjeita ja sain muutettua omia ohjauksia palautteen perusteella selkeämpään suuntaan
+ Lumo tuli saksalaiseen hyvin!
+ Lumo kääntyy kuulemma hyvin ja tiukasti

Ja mitä opittiin?
- Ohjaaja fysiikkatreeniin! Ohjaajalla menee jalat ihan miten sattuu sählätessä -> koordinaatioharjoittelua juoksutreenin lisäksi
- Ohjaajan pääkoppa kuntoon: jos ei uskalla treeneissä yrittää, miten voi muka uskaltaa yrittää kisoissa?
- Itsevarmuus on avain onnistumiseen! Jos ei luota itseensä radalla, mikään ei taatusti mene nappiin
- Älä sählää, selkeää ohjaamista ja vaikka liikkuisi nopeasti ei pidä olla kiire
- Lumolle treeniin ohjaajasta poispäin suorittaminen, sylkkäri ja vippaus
- Linjaaminen!!! Edelleenkään ei ohjata esteitä, vaan linjoja koiralle, ja koiraa voi työntää oikeaan suuntaan koko ajan riippumatta siitä juokseeko eteenpäin vai onko lähes paikallaan ohjaamassa

Päälimmäisenä koulutuksesta jäi mieleen se, miten epävarma olin itse radalla. Ja tämä siinä mielessä täysin positiivisessa mielessä, että en ole tiedostanut asiaa ennen kuin kouluttaja siitä sunnuntaina sanoi ihan rehellisesti. Tein hommia Lumon kanssa aivan kuten yleensäkin. Pelkään radalla epäonnistumista jotenkin epärealistisella tavalla, koska toisaalta tiedostan ettei sillä ole mitään väliä: treeneihin on tultu epäonnistumaan. Yhdessä kohtaa piti saada koira kepeille hankalalta radanpätkältä, jossa tuli kiire. Sanoin että en pysty tekemään tätä, Lumo ei osaa hakea noin kaukaa yksin kepeille. Kouluttaja sanoi, että mikset kokeile? Sanoin, että en ehdi sinne vaihtamaan puolta ja työntämään sitä kepeille. Käskettiin kokeilla kerran kouluttajan mieliksi, joten kokeilin kerran ihan tosissaan. Työnsin koiran linjaamalla takaakiertoon, lähdin etenemään ja lopulta ehdin ohjata välissä olevat esteet ja saada koiran kepeille ihan hyvin. Toistin saman vielä uudestaan. Miksen sitten kokeillut sitä heti vaan piti ensin marista että en mä ehdi sinne? Koska olen pelkuri.

Ratkaisu: treenataan enemmän kauhistuttavia ja pelottavia asioita ja poistutaan mukavuusalueelta. Koska mukavuusalueella on tylsää, eikä siellä kehity. Ja mä haluan kehittyä.

Muuten viikko on mennyt näissä merkeissä, ja aika mahtava viikko onkin ollut: