tiistai 27. maaliskuuta 2018

HTM:ssä avoluokkaan

Lauantaina jatkui Lumon vuosi, kun käytiin kavereiden yllyttämänä kisaamassa tokaa kertaa koiratanssissa HTM:n puolella virallisesti. Odotukset eivät olleet hirveän korkealla, koska ei olla juurikaan treenattu muuta kuin agilityä tämän vuoden puolella. Muistuttelutreenejä otettiin kotona tuossa viikolla, mutta niillä mentiin. Positioita meidän ohjelmassa on kolme: vasen, polvien välissä ja polvien välissä kuono taaksepäin.

Lumo ylitti odotukset ihan satasella! Se oli kisapaikalla keskittynyt, ei tiloissa, mutta innokas, ja sama koira tuli mun kanssa myös kehään. Se ei haukkunut kertaakaan, mutta suoritti kaiken hirveällä innolla ja keskittyneesti. Tämä uusi Lumo joka on ilmaantunut meidän elämään viimeisen puolen vuoden aikana on kyllä aikamoisen miellyttävä kisakaveri! Ohjelma meni paremmin kuin koskaan ennen, palaute oli myös oikein ilahduttavaa. Lisää suuntia positioihin toki toivottiin, mutta niiden opetteleminen alkaakin nyt kun toinen luokka kutsuu. Meille siispä 168 pistettä, KUMA, sekä luokkavoitto 1/7 ja saatiinpa vielä päivän parhaat pisteetkin molemmat lajit mukaanlukien. Superhieno tyyppi!
HTM:n pisteet
Ja oleellista kisapäivässä oli toki juoda pari kuppia kahvia hallin lattialla, koska mitä muuta hallille koskaan tullaan tekemään kuin juomaan kahvia?

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kaikenlaista hulluutta

Hiljaista treeniblogirintamalla, mutta ei hiljaista treenirintamalla!
Pääsykokeisiin lukeminen verottaa yllättävän paljon kirjoitteluintoa, kun päivät kuluvat lähinnä lukemisesta, muistiinpanoista, nettiluentojen kuuntelusta ja laskujen laskemisesta. Sen rinnalla ja vastapainoksi on sitten liikuttu aikamoisen runsaasti, reissattu ympäriinsä ja yritetty opetella uuteen asuntoon. Tammikuussa aloitin myös uuden fysiikkatreeniohjelman, jota pitänee vielä rukata jonkin verran, mutta so far so good ja juoksuhommat ovat alkaneet maistua taas paremmalta. Lumon kanssa on treeneissä keskitytty nyt ohjaajan etenemiseen, täpäkkään asenteeseen, räjähtävyyteen ja ylipäätään "pikkupiskihipsutuksesta" pois opettelemiseen. On ollut silmiä avaavaa huomata miten iso ero ohjaajan tekemisellä on koiran tekemiseen, ja Lumosta on kuoriutumassa aikamoinen peto radalla.

Talven aikana olen löytänyt itseni myös muun muassa talkoilemasta ja epistelemästä Joensuusta, ajamasta tuhat kilometriä viikonlopun aikana koska voin, talkoilemasta Tampereelta, kouluttamasta useampaakin lajia, tekemästä kuperkeikkoja hallin lattialla ja suunnittelemasta kesäksi aikamoisen huikeaa kisakautta. Sitä odotellessa vähän kuulumisia kuvien muodossa:
Taika kävi myös voittamassa möllit Joensuussa

Hulluutta on vissiin monenlaista

Kevättä odotellessa