Tultiin aamulla puoli kymmeneltä kotiin, oltiin siinä vaiheessa oltu jo melkein 2,5 tuntia metsässä lenkillä. Ansaitsisin mitalin siitä hyvästä! Oikeasti kaikki johtuu kuumuudesta: jos aikoo vaeltaa, on se tehtävä joko tosi aikaisin tai tosi myöhään. Ja tämä ihminen ei käy enää kymmenen jälkeen illalla. Noup.
Kameraa ei luonnollisestikaan ollut mukana joten Lumia palvelee.
Ihmettelin lenkillä tauolla pysähtyessäni siinä kahdeksan pintaan, että mitä Lumo oikein pälyilee. Taika totesi heti että jaahas tauko ja pisti maate, Lumo ihmetteli ja näytti juuri niin hämmästyneeltä kuin yllä olevassa kuvassa. Tajusin että se ei ole tainnut koskaan olla mukana niin pitkällä reissulla että on pidetty tauko ja oli ihan puulla päähän lyöty että hittoakos me tänne keskelle ei mitään pysähdyttiin kahvia hörppimään. Selvästi epäili mun ja Taikan mielenterveyttä.
Taukoeväänä litkua itse kullekin!
Taika osaa.
In other news, alkuviikko on mennyt aika agilitypainotteisesti, vaikka Taika ei ole päässyt esteille kertaakaan! Se on jo ihme sinänsä. Sunnuntaina tungettiin Puntoon kaksi ihmistä ja kolme keskikokoista koiraa (sisältäen yhden pieneen tilaan menevän eläimen eli bordercollien) ja hurautettiin hallille. Lumo puuhaili vähän tekniikkaa, joka oli tylsää, sekä etupalkkajuttuja, joka oli kivaa. Lumon tatsi oli kuitenkin vähän hukassa, enkä oikein tykännyt sen asenteesta. Maanantaina homma onneksi korjaantui pentuagilityssä. Jatkettiin päällejuoksua siitä mihin edellisellä viikolla jäätiin ja johan Luu lähti. Pitäisi myös alkaa harkita että opettaisi sen myös luopumaan siitä lelusta... Terrierimurina oli kova ja taisi siinä Luun puuhastelussa ohjaajalta pari sormeakin aueta ja vekkiä tulla sinne sun tänne. Mutta meillä oli kivaa!
Isosisko (vas) ja pikkuinen sisko (oik.) ;) Taattua Lumiaa!
Eilen kumpikaan omista ei käynyt treenaamassa, mutta ohjaaja lupasi mennä vetämään kaverin treenit parille ryhmäläiselle, joten heitin pyörälenkin lomassa yhdet x-rotuisten kolmosluokkalaisten treenit. Oli huippupätevää ja kivanoloista porukkaa, ihan käy kateeksi tuollainen treeniryhmä! Toivottavasti koutsistakin oli jotain iloa ryhmäläisille.
Lumoselfie
Viime aikoina nykyinen kämppä on alkanut taas enemmän tuntua kodilta, ja tekisi mieli jäädä tähän vielä vuodeksi tai vajaaksi. Talvelle ja syksylle on niin paljon retkisuunnitelmia tuohon lähihoodseille, että en tiedä raaskiiko tästä vielä lähteä. Mutta lähdetään tai ei, niin ainakin naalit tuntuvat olevan kotonaan siellä missä mammakin on. Kauan se otti, mutta alkaa tuntua että me aletaan myös Lumon kanssa löytää toisemme. Ehkä tästä vielä tulee jotain.
Sunnuntailumoa, ei ihan parasta antia mutta jotain puuhastelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti