When you believe, somehow you will

Eilen oli huikein päivä.
Aamusta asti jännitys oli katossa, sillä äitienpäivän kunniaksi kipaistiin Taikan kanssa Hervantaan Takujen kisoihin yhdelle startille. Mini kolmosia oli 34 kpl ja rata oli agilityrata, meidän startti vasta iltapäivällä. Oli siis rutkasti aikaa panikoida.
Rataantutustumisessa jännitys vähän hellitti, rata vaikutti helpolta ja keinulle mentiin suoraan renkaalta, T todennäköisemmin tekisi sen kunnolla suoralla. Koirakkoja oli parikymmentä ennen meitä, startattiin ryhmän loppupäässä. Odottelu oli raastavaa kuten aina meidän numeron lähentyessä. Uudet Merrell Bare Access Arc 2 barefoot-kengät jalkaan, leuka pystyyn ja syvä hengitys. Kyllä me pystytään.

Ja mehän pystyttiin. Voi luoja miten me pystyttiinkin.

video parempilaatuisena youtubessa

Taika jäi nätisti paikalleen lähdössä, sydän kurkussa lähdin kävelemään radalle jättäen kleinin kauas esteiden taakse. Käännyin katsomaan, siellä se napotti. "Tule hop!" ja T pinkaisi juoksuun tehden kolmannelle esteelle täydellisen keinun. Täydellisen. Putki-A erottelu sujui hyvin, mutta T:n tullessa putkesta ulos hukkasin sen hetkeksi taakseni, luullen jo että se oli keksinyt omaa kivaa putkessa. Vielä mitä! Naaliainen olikin jo vierelläni, aivan oikeassa paikassa, hakemassa puomia itsekseen. Puomin kontakti oli varmaan ruma vaikken kunnolla nähnytkään ja pelkäsin tuomarin käden nousevan. Ei noussut. Edessä oli radan kieputuskohta, joka sujui mallikkaasti (transsissa.) A:n kontakti oli kaunis, hyvin haki takaa ja sitten putken kautta kepeille. Varmistelin keppejä hölkäten ihan vieressä, nollarata alla joten varman päälle mentiin. Äkkiä oltiinkin jo loppusuoralla. Pingoin uusissa kengissäni eteenpäin, huutaen Taikalle "mene mene mene!" Ja sehän meni. Viimeisen esteen jälkeen taisin kiljua. Taika oli silminnähden ylpeä, lipsutteli menemään ja ahmi broilerin sydämiä.

Lähdettiin kävelemään aikakuulutuksen jälkeen, meidän aika oli ollut hyvä, muuta en tajunnut. Kun tultiin takaisin kisa olikin jo loppumassa, en ollut kuullut välitiedotteita johtavista koirakoista. Arvelin meidän päässeen ehkä 5 parhaan joukkoon vaikka nollia tuli aika paljon. Kuskini lähti katsomaan tuloksia taululta ja viittoi innoissaan meidät luokseen huutaen "te olitte kolmas!"

Pompin tulosten luokse Taikaa ylistäen ja katsoin itsekin lappua.

Agilityserti.

Meni se sitten lopulta kaaliin kun hetken olin lappua tuijotellut. Me saatiin agiserti! Ihan oikea agiserti! Istuin maassa nauramassa (tai itkemässä?) ja Taika lipsutteli mun naamaa. Se tajusi että äiti oli ylpeä, yhtään se ei vain tiennyt että mistä hyvästä.

Tulos -7,49 sekuntia, meidän parhaalla etenemällä ikinä 4,21 m/s. Neljäs SM-nolla. Sija 3, SERT-A.

Mäkin taidan alkaa uskoa meihin, pikkuhiljaa.

Ruokaa ja sirkushuveja

Jo maanantaina polkaistiin viikko käyntiin käväisemällä Mustissa ja Mirrissä. Lähdettiin bussilla Taikan kanssa hakemaan ruokaa, mukaan tarttuikin Maukas-pötköjä neljä kappeletta, broilerin kivipiiroja ja broilerin sydämiä. Ankkafileitä nameiksi. Uusi ruokakuppi tuli myös vihdoin hommattua ja naaliainen sai valita itselleen uuden lelun hyllystä: rääkyvä maaorava lähti matkaan.

Taika syö tätänykyä suunnilleen 50/50+ mallilla lihaa ja nappuloita. Nappulana on toiminut puolisen vuotta Acana Grasslands, namina on saanut nyt Pet Expon jälkeen vähän Orijen adultia, molemmat maistuvat hyvin. Aamuisin tarjoillaan nappulaa ja nokare maksalaatikkoa tms, illalla yleensä lihaa ja lisukkeita, vaikka poikkeuksiakin tulee.

Lihoja menee sekä raakana, että kypsänä, usein treenien yhteydessä kypsänä. Lohi-ilta on kerran tai kahdesti viikossa. Poron- tai hirvenluun T saa kun ehdin valvoa sen ruokailua yli tunnin, satunnaisesti. Nautahan ei tuon ruokavalioon allergian vuoksi kuulu, eivätkä viljat juurikaan. Välillä kuppiin putoaa kananmunaa keitettynä tai raakana ja öljyä teelusikallinen joka toinen päivä. Nameina menee Planet Pet Societyn tonnikalaa ja nyt uutena tuttavuutena ankkaa, sekä paistettuja sisäelimiä.

Pannulla broilerin sydämiä

Keitetyt broilerin kivipiirat

Jauhettua lohta, kuva Musti ja Mirri

Valmissekoite Maukas Adult, pääaineksina sianliha ja broilerinliha. Kuva Musti ja Mirri

 Taika on voinut hyvin tällä ruokintatyylillä. Koira on energisempi kuin pelkällä nappulalla ollessaan, kiinnostuneempi ruuastaan ja täysin vailla kaljuja läikkiä. Silmät rähmivät vähän edelleen, mutta eivät mahdottomasti. Vähitellen totutellaan myös uusiin lihoihin ja raakaan siipikarjaan, treenejä varten aion jatkossakin paistaa kokonaiset elimet.
Miten teillä syödään? Teollista, nappulaa, raakaa vai jotain ihan muuta?

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin treenaamassa kivalla meiningillä hyppyratoja. Torstaiksi lähdettiin L:n ja Kuro-schipperken mökille rälläilemään. Taikalla oli huippuhauskaa, riemuhepuleita ja seikkailuja. Kiitos L! Otetaan uusiksi. Viikonloppuna on tiedossa lisää metsälenkkejä ja yksi agilityrata sunnuntain kisoissa, sekä varustehankintoja. Kyllä se kesä tulee!

Kuro, yllä olevan kopin omistaja.

Sinä pystyt, jos ajattelet pystyväsi.

Huikea viikonloppu takana.
Otettiin lauantaina suunnaksi Hattula Annan ja Auroran kanssa. Juna vei meidät Parolaan josta tassuttelimme Hattulaan mahtavalle kisapaikalle, ensimmäistä kertaa ulkokentälle tänä keväänä. Luvassa oli kaksi agilitystarttia, koirakoita kummallakin noin 35 kpl.

Niin siinä sitten kävi että kolmas kolmosluokan nollahan sieltä irtosi. Ja missä tunnelmissa! Jo ennen radalle menoa fiilis koiran kanssa oli hyvä. Se oli kuulolla, seuraili napakasti, leikki hurjasti ja oli aivan tekemistäpinöissä. Ja se näkyi työskentelyssäkin. Keinu meinasi koitua ongelmaksi kun neiti päätti jäädä sinne himmailemaan moneksi sekunniksi, viime tingassa kuitenkin päätti suorittaa esteen loppuun ja aikaa jäi  -3,12 sekuntia. Loppurutistuksessa pingoin minkä jaloistani pääsin ja kiihdytin koiraa "menemenemene" edelleni viimeisille hypyille. Maaliin päästyä tunnelma oli huikea, mun pieni taistelunaali oli taas tehnyt sen, ylittänyt kaikki mun odotukset. Nollalla sijoituttiin 4/34. Jos oltaisiin oltu yksi sekunti nopeampia oltaisiin oltu kolmansia ja saatu agiserti, nyt sen vei japaninpystykorva hienolla radallaan. Mutta se oli kolmas SM-nolla, varmasti hienoin tähän asti!

Toinen rata ei mennyt yhtä hienosti ja hylkyhän sieltä tuli. Meininki oli hyvä kuitenkin vaikka keinulla taas himmasi, sitä treenaamaan huomenna.

Otsikon mukaisesti totesi Norman Vincent Peale. Me todellakin pystytään, me onnistutaan.

Kirja koiran kanssa retkeilystä

Luin tässä taannoin Minna Toivolan kirjoittaman kirjan Retkeily koiran kanssa. Kirja on julkaistu vuonna 2007 ja se käsittelee kaikenlaista luonnossa liikkumista nelijalkaisen kaverin kanssa päivävaelluksista aina pitkiin erämaavaelluksiin asti.

Itse yllätyin kirjasta erittäin positiivisesti, sillä se oli mielenkiintoinen ja hyvä johdatus retkeily- ja vaellusharrastuksen pariin. Kirjassa käydään läpi koiran retkivarusteet, ruokinta retkiolosuhteissa (myös raakaruokinnan osalta), ensiapu, lihashuolto ja majoittumiset sekä niihin liittyvät rajoitukset. Kirja avasi silmäni monille ihan uusille seikoille ja antoi paljon uutta mietittävää sekä tietoa käytännön valmisteluista ja maastossa toimimisesta. Suosittelen ehdottomasti muillekin metsässä liikkujille, niin aloittelijoille kuin pitkistäkin retkistä haaveileville.

Ehkäpä mekin uskalluidutaan tämän johdattelemina ensi kesänä vähän uudenlaisiin paikkoihin.

Mätsärireissu Lempäälään

Tänä aamuna päätettiin lähteä Suomen Mittelspitz ry:n järjestämään mätsäriin Lempäälään Taikan kanssa. Aamulenkin jälkeen jätettiin melkein-oma-hoito-mäyrä-Minni kotiin nukkumaan ja lähdettiin paikalle.

Odottelua piisasi heti alkuunsa. Saatiin numero 32 pienissä aikuisissa, juteltiin mukavan mitteli-ihmisen kanssa, vastattiin lukemattomiin rotukyselyihin ja päästiin kuin päästiinkin pariarvosteluun kehään. Meidän pariksi sattui pienen pieni chihuahua, joka tuntui olevan aika täpäkkä. Yllätyksekseni Taika seisoi tosi kivasti ja kävelikin nätisti, tosin vähän veto päällä, eikä alusta ollut paras mahdollinen. Pöydällä arasteli miestuomaria, mutta tuomari oli mukava ja antoi rauhoittua rauhassa eikä yrittänyt väkisin lääppiä. Hyvä pöytäkokemus!

Chihun kanssa käveltiin yhdessä edestakaisin, taisin yhdessä välissä vaihtaa Taikan väärälle kädelle, mutta muuten meni kivasti. Loppuseisotuksen jälkeen tuomari sanoi meille että molempien koirat kävelevät kuin sotilaat kerrassaan. T kieltämättä vippoo etutassujaan kun kävelee namin toivossa. Meille kuitenkin osoitettiin punainen nauha ja chihulle sininen.

Sinisten ryhmä oli ensin joten jouduttiin taas odottelemaan. Punaisten kehään päästessä naaliainen oli jo vähän kyllästynyt seisoskeluun ja koitti esitellä istumistemppujaan, menipä maahankin pari kertaa. Kivasti kuitenkin seisoi sitten tiukan paikan tullen. Kävely meni ihan hyvin, veti vähän liikaa kun vauhti oli hiukan hidas meille. Tuomari kävi vielä tervehtimässä koiria, meitä kahdesti, kummallakin kerralla Taika väisti hiukan. Ilmeisesti tämän perusteella meidät käteltiin ulos tuloksella PUN ei sij.

Oli kyllä hyvä käydä vähän treenailemassa kehäkettuilua, vaikka se ei mun sydäntä lähellä olekaan. Kesällä on kuitenkin suunnitelmissa käydä jossain näytelmöimässä. Itse reissu ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, sillä mätsäripaikalta ei niin vain päästykään pois ja päädyttiin pari tuntia odottelemaan Taikan kanssa Lempäälän maastoissa. Tulipahan lenkki heitettyä ja aurinkoa otettua! Muutenkin viikonloppu on ollut lenkkiä ja aurinkoa täynnä, kevät on vihdoin täällä.

Yrityksestä onnistumiseen

Tänään se tapahtui. Mun usko meidän taitoihin palasi. Ja lujaa palasikin.

Kisattiin kaksi rataa TamSKin kisoissa Lempäälässä. Molemmilla oli tuomarina Heidi Viitaniemi, agilityratoja kummatkin. Me startattiin heti ekassa ryhmässä, joten herätyskello kilisi klo 5.15. Aamulenkin kautta hallille ja lämppäämään. Mä olin tapani mukaan aivan paniikissa ja tärisin kauttaaltaan.

Ensimmäisellä radalla se tapahtui. Rata oli aika tavallinen, vaikeustasoltaan perus kolmosluokkaa, ihanneaika 48 sekuntia. Mua pelotti putki-puomi erottelu ja A-putki erottelu, niitä kun ei ihan hirveästi ole treenattu. Startattiin suunnilleen 11. 59:stä koirakosta. Ja nollahan sieltä napsahti, aikaan 42,44 s! Tällä sijalle 10/59. Taika oli aivan mahtava, sain olla taas niin ylpeä tuosta kisakaverista! Alla video radasta, youtuben määräämällä laadulla.

aika s: 42,44

etenemisnopeus m/s: 4,03

tulos: -5,56

virheet: 0

Toinen rata oli mielestäni helpompi, mutta Taika pomppasi keinun kontaktin yli ja myöhemmin toisti vielä saman puomilla. Olin kuitenkin rataan muuten tyytyväinen, T oli väsynyt mutta jaksoi silti hienosti tehdä. Kontakteja täytyy ilmeisesti vieläkin kertailla, vaikkakin itse olin radalla kontakteista aika kaukana ja keinulla liian sivussa. Hyvä fiilis jäi tästäkin radasta vaikka varsinainen menestys tulikin jo ekalla radalla. Meidän etenemä oli 3,85, keinulla säätämisessä varmaan kesti. Juostiin rata kuitenkin aikaan 41,86 ihanneajan ollessa 45 s. Alla video youtubelaadulla. Kiitos videoista!

Päivä oli aivan mahtava ja saatiin kuin saatiinkin ensimmäinen agilityradan nolla kolmosista! Tästä on hyvä jatkaa, musta tuntuu taas että meidän meno toimii ja tuntuu oikeelta. Niin oikeelta.

Temppurinki, osa 1: Purkit

"Temppurinki
Temppuringin ideana on vahvistaa koiran ja ohjaajan välistä suhdetta, tarjota koiralle aivotyötä, tukea koiran itseluottamusta pystyä selviytymään annetusta tehtävästä ja kehittämään kropan hallintaa ja syvien lihaksien vahvistumista.
Ideana on, että valikoiva määrä koirakoita ottaa osaa ja viikottain (tai ringissä olevien itse määräämässä ajassa) on opeteltavana uusi temppu. Opetettavat temput ovat osallistuvien koirakoiden itse päätettävissä (kaikki saavat ehdottaa ja arvotaan opetusjärjestys) ja opetusajan mennessä umpeen tempusta on oltava video todistusaineistona."

Ensimmäisen tempun sai määrätä Suvi ja se kuului näin:

"Ota kolme mukia (muovisia, kertakäyttö tai antiikki ihan mistä kukin tykkää). Piilota nami yhden mukin alle. Sekoita mukit tai laita nami niin, että koira ei näe minkä mukin alla se on. Koiran pitäisi hajun perusteella löytää oikea muki ja merkata se laittamalla tassun tai kuonon sen päälle (ei kaataa tai ottaa suuhun tai muuta riehumista). Myös tassulla koskeminen kelpaa mut idea ei oo mukin tuhoominen raapimalla :D Sen jälkeen mukin voi nostaa ja antaa koiran ottaa nami. Tämän pitäisi onnistua kaksi kertaa peräkkäin, jotta todistetaan, että koira ei valitse mukia ihan summittaisesti."

No, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä tai elokuvissa, tai missään muussakaan. Taikan yritys keskittyi lähinnä satunnaisten mukien eli kippojen tökkimiseen ja mamman silmiin tuijotteluun "tökkäsin, saaks karkkii?" Ehkä tätä treenataan vielä vähän, nyt ei kauheesti ehditty sillä ollaan käyty monina iltoina treeneissä tai pitkillä metsälenkeillä. Tässä kuitenkin video huumorin vuoksi: