Sinä pystyt, jos ajattelet pystyväsi.

Huikea viikonloppu takana.
Otettiin lauantaina suunnaksi Hattula Annan ja Auroran kanssa. Juna vei meidät Parolaan josta tassuttelimme Hattulaan mahtavalle kisapaikalle, ensimmäistä kertaa ulkokentälle tänä keväänä. Luvassa oli kaksi agilitystarttia, koirakoita kummallakin noin 35 kpl.

Niin siinä sitten kävi että kolmas kolmosluokan nollahan sieltä irtosi. Ja missä tunnelmissa! Jo ennen radalle menoa fiilis koiran kanssa oli hyvä. Se oli kuulolla, seuraili napakasti, leikki hurjasti ja oli aivan tekemistäpinöissä. Ja se näkyi työskentelyssäkin. Keinu meinasi koitua ongelmaksi kun neiti päätti jäädä sinne himmailemaan moneksi sekunniksi, viime tingassa kuitenkin päätti suorittaa esteen loppuun ja aikaa jäi  -3,12 sekuntia. Loppurutistuksessa pingoin minkä jaloistani pääsin ja kiihdytin koiraa "menemenemene" edelleni viimeisille hypyille. Maaliin päästyä tunnelma oli huikea, mun pieni taistelunaali oli taas tehnyt sen, ylittänyt kaikki mun odotukset. Nollalla sijoituttiin 4/34. Jos oltaisiin oltu yksi sekunti nopeampia oltaisiin oltu kolmansia ja saatu agiserti, nyt sen vei japaninpystykorva hienolla radallaan. Mutta se oli kolmas SM-nolla, varmasti hienoin tähän asti!

Toinen rata ei mennyt yhtä hienosti ja hylkyhän sieltä tuli. Meininki oli hyvä kuitenkin vaikka keinulla taas himmasi, sitä treenaamaan huomenna.

Otsikon mukaisesti totesi Norman Vincent Peale. Me todellakin pystytään, me onnistutaan.