EO-karsinnat 2020

Viikonloppuna päästiin kisaamaan Tampereen EO-karsintoihin Lumon kanssa. Parasta oli päästä ylipäätään osallistumaan, mutta päivän kruunasi ekan radan nolla, jolla saatiin pisteitäkin karsinnoista. Tämä oli samalla toinen SM-nolla ensi kesää varten! Linkki rataan

Kun tekee isoissa kisoissa nollan, saa valita kojuista lelun. Näin se vaan menee!

Mieli on vahvempi

Tiedättekö, on oikeasti aika turhauttavaa olla nuori urheilija, jonka elämä pyörii vahvasti fyysisen harrastuksen ympärillä, sekä oheisliikunnan, kun yhtäkkiä se kaikki pysäytetään. Turhauttavaa ei sinänsä ole vammautuminen, vaan turhauttavaa on ilmeisen huonosti toimiva opiskelijaterveydenhuolto, jonka hitauden takia tätä vammaa on katseltu jo neljä kuukautta ilman mitään varsinaista vastausta siitä, mistä on edes kyse. Fysioterapian myötä polven kanssa on pärjännyt, mutta ilman omaa ammattitaitoani olisin kyllä jäänyt asian kanssa todella yksin. Nyt odottelen aikaa ortopedille, mutta sekin menee ilmeisesti pitkälle kevääseen, ja jotenkin jalan kanssa vaan pitäisi pärjätä. Hermohan lepäilyssä menee, jos sitä harrastaa kuukausi tolkulla, joten pari viikkoa sitten palattiin lajin pariin. Hups! Näinkö vastuuntuntoinen kuntoutuksen ammattilainen toimii? Vissiinkin joo. Eikä edes kaduta.

(c) Jenna Oinonen

Pakko on ainakin sanoa, että mieli ja elämänlaatu koheni heti huomattavasti, kun palasi lajitreenin pariin. Tietysti mieltä painaa se, että todennäköisesti rikon polvea pahemmin koko ajan sillä tehdessäni, mutta joskus odottelu nyt vaan yksinkertaisesti riittää. Ohjaajan fysiikkatreeneihin en sentään ole (vielä) palannut, paitsi lihaskuntojuttuja pystyy tekemään sovelletusti, ja lenkkeilyä on lisätty. Lumon kanssa on keskitytty in-iniin, keinun vahvistamiseen, ja irtoamiseen sekä suullisiin käskyihin. Siistiä on ollut, kuten aina!

Kuvasta voi päätellä, kenellä oli eniten siistiä.

Koska hulluutta on monenlaista, ja monenlaisen kivun kanssa ilmeisesti voi elää, niin viikko sitten startattiin myös kisakausi Tampereella. Juokseminen oli aivan naurettavaa räpellystä, mutta tällä kertaa pääasiallisena tavoitteena olikin henkinen voitto siitä, että oltiin siellä, ja oltiin juoksemassa radalla yhdessä. Päivän paras tulos oli 10, sij 7, mutta Lumo tuntui niin mielettömän hyvältä. Viikon päästä mennäänkin sitten EO-karsintoihin Tampereelle! Siellä tavoitteena olisi tehdä ehjiä, sujuvia ratoja, ja mielellään kävellä vielä kisojen jälkeenkin. Kunhan nyt vaan saadaan mennä ja tehdä!

Uuden kotikaupungin ekoja treenejä

Reilu viikko ollaan nyt asusteltu Joensuussa, ja toki heti ensimmäisellä viikolla piti päästä treenaamaan. Tiistaina ja perjantaina löydettiinkin hallille, joka on erittäin näppärästi kävelymatkan päässä uudesta kodistani. Tiistaina tehtiin ratatreeniä ja perjantaina Lumon kanssa treenattiin juoksupuomia ja Taikan kanssa keppejen avokulmaa.

Uudessa seurassamme on Galican-merkkiset kontaktit, joihin en ole törmännyt vielä missään muualla. Mietin vähän etukäteen että mitähän mieltä Lumo on Galicanin puomista, mutta saatiin sille ihan kivaa rytmiä rakennettua. Pysärikoirana Taikalle ei luonnollisesti ollut mitään väliä minkälaista puomia sieltä koipien alta löytyy, mutta as usual: juoksareiden kanssa kaikki on vaikeampaa :D

Viikon päästä lähdetään käymään Tampereella ja mennään samalla kisaamaan Ylöjärvelle. Syksyn ajan on tarkoitus kisata aika aktiivisesti aina tuonne joulukuulle asti, jolloin varmaan pidetään talvitauko. Ilmatkin alkavat ehkä vihdoin ja viimein viiletä, ja päästään taas juoksemisen pariin.

Muutoin elämä uudessa kaupungissa on aikamoisen hyvää. Vielä pari viikkoa lomaa ennen kuin totuus arjesta paljastuu.

Lumon kanssa on suunnitelmissa syksyllä tähdätä vielä EO-karsintoihin Rovaniemelle asti. Sen kanssa tekeminen tuntuu nyt niin hyvältä, luulen että on aika haastaa sitä isoihin geimeihin.

Hulluuden highway - EO-karsinta Tornio

Hulluilla on halvat huvit ja idiootit maksaa omistaan? Toisin sanoen viime perjantaina otettiin nokka kohti pohjoista Tornioon. Yhdeksän tunnin ajomatkan ja yhden hajonneen auton myötä päästiin kuin päästiinkin perille. Majoituttiin keskustan tuntumassa olevassa bed&breakfastissa, josta oli vajaa viisi kilometriä kisapaikalle Vauhtikoira-areenalle, jonne käveltiin sitten lauantaina aamusta.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Taika ei osannut keppejä. Taika veti joka ikisellä radalla tokaan väliin, eikä osannut korjata edes pyydettäessä. Mietin jälkeenpäin olisiko keppien väri voinut vaikuttaa, kun en kyllä kotona saa sitä millään tekemään moista virhettä. Mene ja tiedä. Taikulla oli kuitenkin hirveän hauskaa.

Lumo oli päivän yllättäjä! Ekalla radalla teinikoira sinkoili pitkin ja poikin putkiin, mutta tokalle radalle oli ääni muuttunut kellossa. Hylky johtui ihan vaan mun puuttuvasta ohjauksesta takaakiertoon keppien jälkeen. Vikalla radalla Lumo oli jo selkeästi vähän väsynyt, mutta tsemppasi hyvin ja pysyi ohjauksissa. Sieltä tulikin sitten nolla, jolla sijalle 12! :) Pisteille ei aika kuitenkaan riittänyt, sen verran levisi kaarrokset ja oltiin jo väsyneitä kun kaikista nopeimmat koirat teki kaikki nollia jonka ansiosta sitten aika kiristyi tosi tiukaksi. Taikalla ei olisi ollut asiaa tällä radalla lähellekään top 15 koiran aikoja, että sinänsä ei jäänyt keppivirhe niin harmittamaan. Mutta ihan super ylpeä olen teinikoirasta! Siitä tulee vielä ihan oikea agilitykoira. Kun vaan oppisin olemaan sen arvoinen ohjaaja.

Klikkaa videoon!

Lauantaina illalla majapaikassa olikin sitten aika rauhallista koirasakkia kymmenen tunnin kisapäivän jälkeen. Sunnuntaina mentiin vielä kisapaikalle jännäämään kaikki medit, josta tulikin kiintoisa skaba. Kotiin ajeltiin ehjällä autolla, ja puolilta öin päästiinkin perille.

Oliko hullua lähteä? Joo. Lähtisinkö uudestaan? Totta hitossa.

Etenkin Lumon kanssa tekemisestä jäi ihan super hyvä mieli. Oltiin tiimi! Eikä hankalat EO-radat olleet meille liian vaikeita! Kaikki juoksukontaktit onnistui, myös alla olevan kuvan mukainen jossa puomilta mentiin suoraan kepeille ja tein väliin valssin. Ihan täydellinen osuma.

Keskiviikkona piti heti päästä testaamaan Taikan keppejä ja Lumolle vähän helppoa treeniä ja paljon leikkiä taas lauantain kisoja ennen. Taikan kepithän oli ihan täydelliset. Tottakai, kun ei oltu enää Torniossa. Mutta lähtisin uudestaan!

Pientä kontrastia oli keväisyyden asteessa Torniossa verrattuna Tampereeseen:

Fiiliksissä

Hirveän keväistä ei ole vielä täälläpäin ollut kuten eilisestä kuvasta näkyy, mutta mieli on jo kevätfiiliksissä. Ollaan päästy aktiivisesti treenaamaan, hallilla on oltu keskimäärin kahdesti viikossa naalien kanssa ja lisäksi tehty tanssijuttuja kotona ja milloin missäkin kun on valmistauduttu ensi viikonlopun voi-kisoihin. Taika on kulkenut myös työharkassa välillä mukana, kun se on niin helppo että hengailee vaan pitkin tiluksia välittämättä ihmisistä ja koirista, pahin mitä se tekee on hevosenkakan syöminen.

Ollaan treenattu (aksassa) nyt paljon nollaratatreeniä, tai kuten itse tykkään sitä kutsua "tulostreeniä", eli vaikka tulisi virhe niin se korjataan ja tehdään rata tosissaan loppuun asti. Alkavaa kisakautta silmälläpitäen. Treenit on menneet ihan super hyvin, pääasiassa olen tehnyt Lumon kanssa mutta Taikakin on päässyt välillä juoksemaan radan nollana läpi. Ollaan tehty 20-28 esteen ratoja, haastavuutta vaihdellen ja kaikkia kontakteja, hyppykorkeuksia ja eri keppikulmia mukaan sisällyttäen. Lumon osumat puomille ja aalle on olleet tosi hyviä, mutta mun rytmittämisestä kiinni etenkin puomilla. Pikku hiljaa treenaillaan niitä itsenäisemmiksi, mutta ei oteta niistä nyt stressiä. Kokonaisuus on saatu pelittämään tosi hienosti ja etenkin Lumon kepeillehaku on parantunut. Erityisesti ollaan kiinnitetty huomiota siihen, että Lumo seuraisi mun ohjausta tarkemmin ja sen saisi pienemmällä liikkeellä linjattua oikein. Nämä onkin tuottaneet tulosta, ja vaikka Lumpun vauhti vain kasvaa niin sen yleinen  ohjattavuus on parantunut huimasti.

Ja koska "You miss 100% of the shots you don't take":

me lähdetään kahden viikon päästä Tornioon EO-karsintoihin, ja molemmilla koirilla! Kyllä, myös Lumo lähtee aikuisten skaboihin! Saatiin b&b majatalosta huone perjantaista sunnuntaihin ja seurakaverilta kimppakyyti, joten mikäs sinne lähtiessä. Tavoitteena on kummankin koiran kanssa tehdä meidän parasta mahdollista aksaa. Taikan kanssa ihan ultimate-tavoitteena olisi se lippu MM-karsintoihin eli sijoitus top-8, mutta se riippuu paljon siitä kuinka paljon nopeampia koiria sinne on tulossa. Lumon kanssa tavoitteena on pitää taistelumeininki päällä joka ikisen radan aivan loppuun asti, vaikka tulisi virheitä tai peräti hylkäyksiä! Ohjaajana yritän juosta Lumon kanssa tosissani, eikä mitään pienisievää Taikuvauhtia (kaikella rakkaudella Taikulle!), ja olla stressaamatta turhia vaikka se menestyisikin yllättäen niin hyvin että mitattaisiin. Oon ihan super innoissani kisareissusta Pohjoiseen! Nyt vaan peukut pystyyn että kerrankin säästyttäisiin ilman mitään yllätyssairastumisia, joita yleensä aina ilmaantuu joko koirille tai mulle kun ilmoittaudun isoihin kisoihin.

Muuten päivät onkin kuluneet eläinfyssariharkkamerkeissä ja töissä. Kahvia ei voi koskaan olla liikaa kun on harkka+iltatyö yhdistelmän ajanjakso.

Ensimmäiset EO-karsinnat

Eilen kisattiin ensimmäiset EO-karsinnat Tampereella. Taikan kanssa meininki oli sujuvaa ja iloista, kiva oli kisata luottokoiran kanssa pitkästä aikaa. Agiradoilta hylyt ja hypäriltä mukava nolla, vaikka rimat oli 35cm. Pisteitä ei kai saatu nollalla, kun jäätiin sen verran kauaksi kärjestä, mutta oli taas yksi henkinen voitto saada nolla aikaan kun koin hypärin radoista vaikeimmaksi. Sillä radalla sija 19./70. Tyytyväinen kisapäivään, ja ihan parasta virittäytyä taas kisatunnelmiin tauon jälkeen. Tästä se lähtee! 

Parhain kääpiö!