Kasivuotias Espoossa

Taika täytti viikko sitten 8 vuotta. Se on pitkä aika, mutta toisaalta hirveän lyhyt. Sain Taikan ensimmäiseksi omaksi koirakseni 12-vuotiaana lapsena. Klassinen "annoin pikkusormen, se vei koko käden" tilanne on johtanut aika erilaiseen elämään nyt parikymppisenä, kuin mihin olisin päätynyt jos en olisi koskaan saanut Taikaa. Taika on katsonut mut läpi yläasteelta, ylioppilaaksi ja puoliväliin ammatillisia opintoja alalla, johon olen hakeutunut agilityn herätettyä mielenkiintoni aiheeseen. Taikan kanssa ollaan kasvettu yhdessä hölmöistä agilityä leikkivistä muksuista kilpailemaan aina SM-finaaliin asti. Taika on SM-tuloksiin pohjaten kaikkien aikojen menestynein agilitykoira rodussaan, mistä on varmasti kiittäminen 12-vuotiaan uskomatonta yltiöoptimismia ja ajatusmallia siitä, että tämä on varmasti Maailman Paras Koira. Ja miten oikeessa se 12-vuotias olikaan. Olen kiitollinen ja ylpeä siitä, että saan kisata 8-vuotiaan karvapallon kanssa edelleen. Ja etenkin siitä, että se on arjessa oma paras, outo itsensä.

Kliks youtubeen jossa Taika todistaa syntymäpäivänään osaavansa oikeasti pysähtyä puomin 2on2offiin näin kasiveenä.

Eilen käytiin Taikan kanssa Espoossa kisaamassa, auto starttasi matkaan 5.30 Tampereelta. Oli tosi kuuma, mikä otti veronsa meidän radoista, mutta hyvin silti paineltiin. Ensimmäisen radan sössin itse, ja niin sössivät pitkälti kaikki muutkin, eli se olisi ollu potentiaalinen voittorata. Mutta kun on myöhässä, on myöhässä. Hylky siltä, reenattiin puomia ja sitten poistuttiin. Toinen rata oli päivän paras! Taika kulki kivasti, teki hyvät kontakti ja oli muutenkin asenteella liikkeellä. Tältä radalta nolla aikaan jotain -5,8s ja sijalle 4.

Kuvat kisoista otti Tiia Hämäläinen, kiitos! Vaikka blogger tuhosikin ne vaihteeksi.

Viimeisenä oli hypäri, joka ei ollut meille se kaikkein otollisin, se oli pientä nyhväämistä yhden putken ympärillä. Pitkä päivä painoi ainakin mua, mutta hyvin vedettiin silti. Nolla ja sijalle 4, eli Taiksulle taas tuplanolla! Jatkettiin vielä kyläilemään siskolleni, joten kotona olikin illalla aika väsynyt reissunaali (ja yksi energinen Lumo joka oli hoidossa bilettänyt kuten tavallista).

Voi olla että nämä olivat Taikan viimeiset kisat ennen SM-kisoja, sillä siltä irtosi taas kannuskynsi. :( Pari-kolme viikkoa sillä on ennen mennyt kasvattaa uutta sen verran, että voi tehdä aksaa, joten katsotaan rauhassa miltä se lähtee näyttämään. SM-kisoihin on onneksi vielä neljä viikkoa, joten uskon sen siihen mennessä kyllä kasvavan. Nyt tässä käy taas niin, että se tulee aksatauolta suoraan arvokisoihin, mutta niillä mennään mitä jaetaan. Onneksi kynsi ei muuten Taikua haittaa ja se saa puuhailla ja lenkkeillä metsässä normaaliin tapaan.

Tuplanollapullaa! Hiki tuli kesäkelissä.