Lumo hyppytekniikkaa opiskelemassa

Eilinen vietettiin Lumon kanssa Julia Kärnän hyppytekniikkakoulutuksessa parhaan parin päivän mökkireissun jälkeen. Oli erittäin silmiä avaava ja ajatuksia herättävä koulutus! Lumon kanssa tehtiin perussarjaa (basic grid) ja set pointia. Ensin tehtiin namitargetilla, mutta koska Lumo on niin vahvasti lelupalkalla kulkeva peli, niin vaihdettiin perussarjassa lopputoistoilla lelulle. Eihän se Lumon hyppääminen tosiaan mitään kaunista katsottavaa ollut kun hidastettuna tabletilta katseltiin. Ei se radalla ole niin pahalta näyttänyt, mutta kyllähän sieltä kaikenlaista paljastui. Lähinnä liian kaukaa ponnistamista set pointilla ja liian vähäistä takapään käyttöä perussarjalla, josta johtuvaa selän notkistumista. Set pointilla takapää oli paremmin ponnistamassa, mutta hypyn arviointi oli hankalampaa okserilla.Video on kuvattu kouluttajan tabletin ruudulta analysointiohjelmasta, joten laatu on huonoakin huonompaa, mutta saanee jotain kästitystä tämän hetken tyylistä. Katsokaa youtubessa niin saatte edes jotain selvää!

Youtubessa

Mielenkiintoista kyllä, ja tässä riittänee puuhasteltavaa että tuosta hyppäämisestä saadaan näin fyssariopiskelijankin silmää miellyttävää. Hirveän hyvin Lumo teki duunia koko puolituntisen (kahdessa osassa.) Saatiin kehuja erityisesti mahtavasta yhteistyöstä ja kontaktista, mikä lämmitti mieltä kun matka kohti aikuisuutta Lumon kanssa ei ole ollut ihan se helpoin. Myös Lumon leikkimistä kehuttiin, ja lihasta kuulemma löytyy sieltä takapäästäkin, enää se takapää pitäisi löytää!

En ryhdy selittämään Susan Salon menetelmien periaatteita, koska en koe tietäväni niistä tarpeeksi opettaakseni muille ja latelisin kuitenkin jotain virheellistä tietoa. Muutamia ajatuksia kuitenkin koulutuksesta:

- Miksi koiran oletetaan automaattisesti hyppäävän tehokkaasti ja optimitavalla (ei tarkoita sitä, että rimat pysyvät ja täts it), mutta esimerkiksi hevosten kanssa panostetaan hyppytekniikkaan alusta asti monin eri harjoittein?

- Riman pudotuksesta / kiinteään hyppyyn kopsauttamisesta on suurimmalle osalle koirista aivan turhaa torua tai sanoa yhtään mitään oho:a, koska koira kyllä pyrkii korjaamaan seuraavalle toistolle, sillä pudottaminen ei ole sille miellyttävä kokemus

- Onko reilua vaatia koiralta huomattavasti itseään korkeampian hyppyjen suorittamista kymmeniä tuhansia kertoja elämänsä aikana, jos sille ei koskaan opeteta oikeaa tekniikkaa eikä hyppyihin kiinnitetä huomiota?

- Vaikka rima pysyisi, niinkuin Lumollakin aina on tähän asti ainakin pysynyt, hypystä olisi usein saatavissa paljon parempi, koiran kropalle ystävällisempi, nopeampi ja tehokkaampi

- Syvien lihasten ja takaraajojen käytön merkitys on hyppytekniikassa valtava, ja kumpikin näistä ominaisuuksista on harjoiteltavissa

- Hyppytekniikan parantamisessa on otettava huomioon koiran rotu- ja yksilökohtainen fysiikka, eikä kaikilla voida pyrkiä samaan lopputulokseen (vrt. corgi ja bordercollie)

- Palkan merkitys on ratkaiseva, koska itse harjoitus ei ole niin kiihdyttävä kuin agilityradan treenaaminen suurimmalle osalle koirista, mutta motivaatio pitää saada pidettyä. Hyppytekniikkaa ei kuitenkaan voi treenata äärimmilleen viedyssä pärinässä, koska silloin koira ei opi yhtä hyvin eikä käytä kroppaansa optimitavalla kiihkeydessään: kultainen keskitie

- Kuvaaminen on loistava ja oikeastaan ehdoton apukeino, koska vasta hidastettuna usein näkee ne pienet nyanssit hypyissä, joista voi löytää parantamisen varaa!

- Lumon mielestä se oli siistiä!

Tyyli on tärkeä