Meillä ei ole nyt muutamaan viikkoon kisoja, joten pitää keksiä jotain muuta kerrottavaa välillä. Mä oon ollu kipee tän viikon, oikeestaan viime lauantaista asti. Nyt mun olo ei oo enää ihan niin kurja, mutta flunssassa mä oon edelleen. Tunnetusti mun tuurilla mulla on koeviikko! Oon siis ollut koko koeviikon kipeenä, mutta silti käyny koulussa. Maanantainakin mä olin kunnon kuumeessa vääntämässä matikan koetta. Mitenkähän sekin meni...Niin, ulkona on tullu syksy. Tai oikeestaan joku syksyn ja talven lumeton välimaasto. Ei siinä muuten mitään, mutta sekä aamusin kun mä raahaudun kouluun, että iltaisin kun ollaan lenkillä ulkona on pussipimeetä. Mä oon koittanu viritellä kaikenlaisia heijastinsysteemeitä Taikaan ja Minniin, mutta kun eihän noissa turkeissa mikään näy tai pysy. Täytyy kai varmaan yrittää kovemmin. Saa ehdottaa hyviä ideoita, multa alkaa loppua.
Mä tulin äskön lenkiltä tosiaan, ja lenkillä me törmättiin sellaseen naiseen jolla on joku iso, mahdollisesti sekarotunen, 8kk ikäinen koira. Se oli ilmeisesti liikaa Taikalle ja Minnille ja haukkuminen alko. Jotain siinä juteltiin sitten, mä päivittelin koirieni pitämää meteliä, ja se nainen totesi mulle mun mielestä ihanan lohdullisesti "Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu". Tuli oikein hyvä mieli, kun kerrankin joku ei syytä mua mun koirien ... suojeluvaistosta. Vaikka mun syytähän se on, olishan sitä "ryhmärähjäystäkin" voinu kouluttaa pois. Yksin ne on hiljaa. Mutta niin; kyllähän sitä ääntä tänne mahtuu! vanha kuva kesältä. (c)Remy/RK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti